perjantai 18. heinäkuuta 2014

Uusia perunoita ja pinaattia




Oikeastaan kaikki keittokirjat tulee luettua alkuperäiskielellä. Käytännössä siis suurimmaksi osaksi englanniksi ja välillä suomeksi. Näin Eensinnäkin siksi, että oikeasti itseä kiinnostavia kirjoja ei käännetä suomeksi tai jos käännetään niin pitkän ajan päästä niiden alkuperäisestä ilmestymisestä. Toisekseen siksi, että kääntäminen on kamalan vaikeaa. Vaikeampaa kuin aivokirurgia. Ei siis se että ymmärtäisi mitä alkuperäiskielessä on tarkoitettu, vaan sen pukeminen sanoiksi suomeksi kauniilla ja tarkalla kielellä.

Cook spinach until it starts to wilt.

Kyllähän sen tietää mitä pitää tehdä: kypsentää pinaattia nopeasti niin, että sen menettää tuorean notkeutensa ja väri syvenee tummemman vihreäksi, mutta kuitenkin niin ettei pinaatti vety täysin muodotomaksi liisteriksi. Englaniksi kerrottuna yhdellä sanalla: wilted.

Miten se sitten kääntyisi suomeksi ? Kypsennä kunnes pinaatti nuutuu? Näivettyy? Lötkistyy? Nam.

Että sellaisia pinaatteja olisi tarjolla uusien perunoiden kanssa. Mainio lisuke grillatulle kuhalle tai siialle.

1/2 dl rusinoita
1/2 dl sherryviinietikkaa
1/2 dl pinjansiemeniä
1/2 kg uusia perunoita
2 shalottisipulia
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
0,5 dl kuivaa sherryä
2 kourallista pinaattia
savupaprikaa
suolaa

Laita rusinat ja sherryvinietikka astiaan ja anna liota muutama tunti.

Paahda pinjansiemeniä varovasti kuivalla pannulla.

Pese perunat ja keitä ne melkein kypsiksi. Kaada keitinvesi pois ja anna perunoiden kuivahtaa hetki. Leikkaa suuret perunat neljään osaan, keskikokoiset kahteen ja jätä pienet kokonaisiksi.

Kuori ja pilko shalottisipulit ja valkosipulit hienoksi. Kuumenna oliiviöljy valurautapannulla ja heitä pannulle sipulit ja perunat. Paista kovalla lämmöllä pari minuuttia, kunnes ainekset alkavat saamaan väriä. Lisää joukkoon pinaatti. Kaada perään sherry ja anna viinin kiehua nopeasti pois. Pinaati kypsyy tässä vaiheessa juuri sopivasti.

Purista rusinoista ylimääräinen etikka ja lisää ne pinjansiementen kanssa pannulle. Mausta suolalla ja savupaprikalla maun mukaan.  

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Vietnamilainen kanasalaatti


Eli kesän toiveuusinta, jota on tullut tehtyä ja blogattua aikaisemminkin, mutta kun se vaan on niin hyvää. Ihan täydellistä kesäruokaa: raikasta, kevyttä ja mausteista. Ja kun ei uusia perunoita joka aterialla voi syödä.

Varioin alkuperäistä ohjetta käyttämällä omaa kanaa, jonka keitin ensin kypsäksi (kaksi tuntia), riivin paloiksi ja maustoin marinadilla vasta sen jälkeen.

Alkuperäinen ohje löytyy täältä ja suomennettuna täältä. Ja salaatti toimii hyvin myös kalasta.

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Paistettua siikaa, herneitä ja minttua


Ruokalaskumme ei tänä kesänä ole ollut kummoinen, sillä olemme syöneet hyvin yksinkertaista ja kevyttä kesäruokaa ja nyhtäneet omalta pihalta niin paljon kuin suinkin on ollut mahdollista. Pääasiassa salaattia ja retiisiä.

Perunamaa näyttää muhkealta, ja kohta sitä lajia sitten saa. Sitä odotellessa hankimme lisukkeeksi herneitä, koska kanat ottivat kylpyjä hernepenkissä, eikä sieltä sitten noussut yhtään versoa. Minttulasta linnut ovat toistaiseksi pysyneet poissa, joten raikastin annosta marokonmintulla.

Paistoin kalat ulkona kaasugrillin valurautaparilalla. Aivan saman lopputuloksen saa paistinpannulla, mutta ulkona tehdessä paistokäryt häviävät vähän nopeammin.


500 g pieniä siikafileitä
öljyä ja/tai voita paistamiseen
reilu 1 dl herneitä
nippu tuoretta minttua
2 tl oliiviöljyä
1 tl sherryviinietikkaa
suolaa

Kuivaa kalojen pinta ja mausta reilusti suolalla. Paista nopeasti kuumalla pannulla tai grillissä molemmin puolin.

Sekoita pienessä astiassa herneet ja minttu sekä oliiviöljy ja etikka. Tarjoa kalojen kanssa.



tiistai 1. heinäkuuta 2014

Ekat omat uudet perunat...


...eivät olleet vielä ihan valmiit. Kuvassa perunat ovat siis alhaalla oikealla. Perunamaan todella tuuheista ja tanakoista varsista päätellen odotin sentään hiukan parempaa saalista. Kylmä kesäkuu ei ole kasvattanut juuri mitään vaan keittiöpuutarha sinnittelee juuri ja juuri elossa. Peruna ei näköjään tee poikkeusta. Hyviä ja älyttömän makeita ne olivat vaikkakin turhan pieniä.

Salaattia ja munia sentään tulee tasaisen varmasti. Seuraavat pari kuukautta loma-ajan ruokavalio näyttää pitkälti kuvan kaltaiselta: salaattia, munia ja grillattua kalaa tai lihaa.

Palataan perunoihin parin viikon päästä.

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Kanipasta


Juhannusateriaksi valmistin kanipastan kahdeksan kuukauden ikäisen kaniinin lihasta. Suunnittelin syövämme klo 14, mutta ruoka olikin valmista vasta puolitoista tuntia myöhemmin.

Kaninliha vaatii pitkän kypsennyksen, jotta se ei jäisi sitkeäksi. Vasta kolme tuntia sai koivet mureutumaan. Jopa fileille tekisi hyvää pidempi haudutus, vaikka ne tässä paistoinkin vain nopeasti pannulla.

Tuotantokani saavuttaa teuraspainon alle puolessa vuodessa, mutta en ole käytännössä huomannut merkittävää eroa nuoremman kanin ja vähän vanhemman kanin tarvitsemissa haudutusajoissa. Pakastus auttaa osaltaan mureuttamisessa - tämä paisti oli ollut pakkasessa muutaman kuukauden verran. Vähempikin toki riittää.

Kaniinin voisi tässä ohjeessa korvata hyvin kanalla.


puolikas kani eli etu- ja takakoipi sekä yksi sisä- ja ulkofile
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
2 tl karkeaa dijonia
4 tomaattia
tuoretta timjamia
1 dl valkoviiniä
suolaa ja mustapippuria
1 dl kuohukermaa
pastaa

Kuori sipuli ja valkosipulit ja leikkaa ohuiksi lohkoiksi. Halkaise tomaatit neljään osaan. Hiero koipiin reilusti suolaa sekä mustapippuria ja sivele ne dijonilla. Laita ainekset pieneen uunivuokaan ja lisää viini sekä osa timjamista. Peitä vuoka kevyesti foliolla ja kypsennä koipia 150 asteisessa uunissa 2 - 3 tuntia, kunnes liha irtoaa luusta.

Riivi lihat pieniksi paloiksi ja laita kattilaan muiden ainesten ja liemen kanssa. Sekoita mukaan kerma ja kiehauta. Lisää tarvittaessa omavalintaista nestettä tai suurustinta.

Keitä sopivassa välissä pasta kypsäksi ja sekoita kastike siihen.

Paista fileet nopeasti kuumalla pannulla, mausta suolalla ja leikkaa viipaleiksi pastan päälle. Viimestele lopuilla timjameilla.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Taste of Kirkkonummi 2014



Kirjoitin vuosi sitten kesäasukeistamme kaneista ja kanoista. Vuoden aikana eläinkunta on hiukan lisääntynyt. Kanit ovat lisääntyneet keskenään ihan suvullisesti ja niiden lisäksi pihallamme kulkee uusina tulokkaina kaksitoista kanaa ja kukko, kolme kalkkunaa, viisi viiriäistä ja viisi ankkaa. Yhteensä eläinten pääluku on laskujeni mukaan nyt 37.



Lajien ja lukumäärän lisäännyttyä tavoite on kuitenkin sama: saada iloa eläinten kanssa elämisestä ja touhujen seuraamisesta, tuottaa sekä omiin tarpeisiin että läheisille lihaa ja munia ja toisaalta opettaa lapsille sitä, mistä liha tulee ja miten eläinten kanssa ollaan. Ja pitäähän ihmisellä harrastuksia olla.

Kanat ja kalkkunat kulkevat pihallamme vapaina aina kun olemme kotona. Vaimo on opettanut kanat tulemaan luokse vihellyksestä ja kalkkunat seuraavat häntä muuten vaan.



Omat suosikkini eli ankat ovat tilan uusin tulokas ja pääsevät juhannuksena ensimmäisen kerran lampeen. Toistaiseksi en voi sanoa niistä paljoa muuta kuin että räpylöineen ja nokkineen ne todellakin ovat vesilintuja. Ja että niissä on mahtavan voimakas ominaishaju.



Kuvassa meidän esimmäisten neljän kanin jälkeläiset eli jouluna ja ystävänpäivänä syntyneet poikueet.



Siinä missä kalkkunat ovat seurallisia kuin koirat ja tunkevat syliin, ovat viiriäiset villejä. Eivät siis välitä ihmisestä ollenkaan vaan ovat mielummin tyystin omissa oloissaan. Odotuksesta poiketen ne munivat yhtä ahkerasti kuin kanat, eli munan päivässä lintua kohti.



Työnjako meillä menee siten, että itse rakennan isommat aitaukset, vaimo hoitaa eläimet, kantaa lopuksi lihat valmiiksi perattuna keittiöön ja minä valmistan niistä ruoan. Toimii.

Itse kasvatettujen eläinten syömisestä kirjoitimme täällä ja täällä.

#tasteofkirkkonummi2014 #tok2014

torstai 12. kesäkuuta 2014

Porsaankyljyksiä ja raparperia


Porsasta meillä syödään todella harvoin - ei uskonnollisistasyistä, vaan ihan muista syistä.

Roslundilla oli kuitenkin tiskissä niin hyvännäköisiä porsaankyljyksiä, että oli ihan pakko ostaa. Ei siis mitään säälittäviä talouskyljyksiä vaan melkein puolen kilon kimpaleita kunnon luulla, rasvalla ja kamaralla.

Eikä voi kieltää etteikö olisi maistunut todella hyvälle. Raparperin hapokkuus taittaa hyvin porsaan rasvaisuutta, grillaus tuo maanläheistä ja juurevaa makupalettia ja kun liemessä on voita ja viiniä niin ei voi olla tykkäämättä.


2 suurta porsaan kyljystä

2 raparperin vartta
2 pientä sipulia varsineen
2 valkosipulinkynttä

tuoretta timjamia
nokare voita
loraus valkoviiniä
suolaa ja mustapippuria


Kuori ja pilko raparperi isohkoiksi paloiksi. Sulata voi kasarissa ja pehmitä raparpereita pari minuuttia. Lisää pilkotut sipulit ja valkosipulit sekä osa timjamista ja jatka paistamista hetki. Nosta syrjään odottamaan.

Leikkaa kyljysten rasvareunaan pari poikkiviiltoa, jotta liha ei käpristy paistettaessa. Hiero pintoihin reilusti suolaa ja mustapippuria. Grillaa lihoja nopeasti molemmin puolin kuumalla parilalla tai grillissä.

Laita kyljykset samaan kasariin ja lusikoi raparperit ja sipulit päälle. Kaada joukkoon loraus valkoviiniä ja hauduta ruokaa kannen alla 5-10 minuuttia lihojen koosta ja halutusta kypsyydestä riippuen. Tarkista suola.

Lisää loput timjamit ja tarjoile Puyn linssien kanssa.