keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Gin and Tonic -sorbetti 2.0



Sohjoa tilauksesta! Tätä söimme kesäöinä talon portailla, mutta viinahyytelö, kuten ystävämme sorbettia nimitti, sopii kyllä myös takkatulen ääressä nautittavaksi. Ja mikä parasta, lapset eivät tästä tykkää!

Viiden kehittelykerran jälkeen ainekset ovat kohdillaan. Vaikka ginin, tonicin, sokerin ja mintun yhdistelmä ei ikinä voi kovin pahasti pieleen mennäkään.

Ohje pohjautuu Paul Gaylerin ohjeeseen, jonka mukaan valmistin sorbettia jokunen kesä sitten. Alkuperäisestä ohjeesta on nyt vähennetty reippaasti sitruunaa ja lisätty limeä. Alkoholia sohjossa on suunnilleen saman verran kuin keskioluessa, joten tämä ei sovi humalahakuiseen syömiseen. Makuelämys pysyy ensimmäisestä lusikallisesta viimeiseen asti, joten addiktiota sopii kuitenkin odottaa.


150 g vettä
150 g sokeria
pieni nippu minttua
70 g giniä
550 g tonicia (Schweppes)
1/2 sitruuna (kuori ja mehu)
1 lime (kuori ja mehu)
1 munanvalkuainen


Laita kattilaan sokeri, vesi ja minttu ja kuumenna hiljakseen kunnes sokeri on liuennut. Anna jäähtyä kunnolla ja nouki mintut pois.

Yhdistä kulhossa gini, tonic sekä limen ja sitruunan puristettu mehu ja pieneksi pilkottu kuori. Kaada kulhoon vielä sokeriliemi. Vatkaa pallovispilällä joukkoon valkuainen ja laita seos pakkaseen jäähtymään. Kun sorbetti on selvästi kylmää (noin jääkaappikylmää) aja seos jäätelökoneessa valmistajan ohjeen mukaan.

Ilman jäätelökonetta homma onnistuu pitämällä kulho pakastimessa ja vatkaamalla seosta kovaa pallovispilällä parinkymmenen minuutin välein kunnes sorbetti alkaa jäätymään.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Omenapiirakkaa ja sunnuntaiajelua


Sunnuntaisella maakuntamatkalla kävimme ostamassa lapsille kirpparilta kumpparit, kyläleipomosta pullaa ja keräsimme valmiiksi poimittuja omenoita.

Suuntasimme auton pohjoiseen kohti metsän keskellä sijaitsevaan Jontten kyläkauppaan, josta toisinaan haemme lähiruokaa, kuten raaseporilaista makkaraa, siuntiolaista agnus-härkää ja veikkolalaista juustoa. Kauppa vie ajassa suoraan 80-luvun alkuun silloisten T-kauppojen tunnelmaan. Kaupan tuoksu on sama, hyllyjen välit yhtä ahtaat kuin lapsuuteni Siltiksessä. Valikoima on vähintäänkin erikoinen, positiivisessa mielessä.

Kaupan vieressä on Lapinkylän leipomo, josta haimme mukaan rommirusina- ja omenakanelipullia. Paikan palvelu ei kylmäkiskoisuudessaan yllä ihan tuotteiden tasolle. Poikkeamisen arvoinen paikka silti, jos olet lähistöllä.

Paluumatkalla nappasimme tien vierestä omenamaistiaisia evääksi ja piirakkaan.



Tässä pikakonsti kotimaisten omenoiden runsaan sadon aiheuttamaan hämmennykseen ja huonoon omatuntoon. Omenapiirakka 10 minuutissa (+ paisto 30 min.):

100 g voita
3/4 dl sokeria
1 muna
1 dl grahamjauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna ja keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauhe. Sekoita taikina tasaiseksi.

Paista pohjaa 200 asteessa 5 minuuttia. Lohko päälle seitsemän pientä, hapanta omenaa kuorineen, ripottele pinnalle ruokosokeria ja kanelia ja paista vielä 25 minuuttia.

Koska vaimo, joka ei leivo, leipoi tämän silti ja vieläpä useampana päivänä peräkkäin, sopii ohje ihan kaikille. Ja joka kerta menee niin kuin Strömsössä.

lauantai 8. syyskuuta 2012

Taas jotain hyvää lehtitakinasta


Kuten joku blogiani lukenut on saattanut huomata, niin tykkään lehtitakikinasta aika älyttömästi. Minusta se on Aroy-D Red Curryn ohella puolivalmisteiden ehdotonta huippua. Jopa niin hyvää, etten edelleenkään ole vaivautunut kokeilemaan tehdä sitä itse, vaikka se legendan mukaan onkin mahdollista. Lehtitaikinan hyvyydestä on todisteena aiemmat cheddar-tikut ja bataattipiiraat. Jälkimmäistä ohjetta mukaillen valmistin puolilämpimiä piiraita tomaatilla, perunalla ja fetalla.


6 lehtitaikinalevyä
4 keskikokoista perunaa
1 purkki ranskankermaa
pari kourallista kirsikkatomaatteja
100 g fetaa
suolaa ja mustapippuria
pieni nippu silolehtipersilaa ja timjamia
0,5 dl oliiviöljyä


Paista perunoita kuorineen 225 asteisessa uunissa puolisen tuntia, jotta ne pehmenevät hiukan.

Taiteile sulaneista levyistä ehyt taikina pellille ja vedä veitsellä viillot (ei läpi asti) taikinaan noin sentin päähän reunasta. Näin reuna kohoaa kivasti paistettaessa.

Levitä ranskankerma tasaisesti taikinalle. Viipaloi perunat ja tomaatit ja asettele taikinan päälle. Murenna päälle feta, mausta ripauksella suolaa ja mustapippuria ja paista 200 asteisessa uunissa parikymmentä minuuttia.

Sekoita kulhossa persilja, timjami ja öljy. Sudi seos kuuman piirakan päälle.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Ylimääräinen kansanäänestys


Kutkuttavan jännittäviä kunnallisvaaleja odotellessa ja äänestysintoa pidätellessä on juuri nyt hyvä hetki käydä antamassa ääni omalle suosikillesi. Suomen viralliset hyvän maun äänenkannattajat Glorian ruoka ja viini sekä Glorian koti järjestävät lokakuussa ensimmäistä kertaa Gloria Blog Awards 2012 gaalan, jossa palkitaan suomalaisia ruoka- ja sisustusblogeja yhteensä kuudessa kategoriassa. Olen erittäin iloinen ja otetttu siitä, että oma (omiksi ja korkeintaan sukulaisten muistiinpanoiksi perustamani) blogini on valittu ehdokkaaksi sekä paras ruokablogi että lukijoiden suosikkiblogi -kategorioissa. Yleisöäänestykseen voi osallistua täällä.

Erityisen mieluisaksi ehdokkuuden tekee se, että minulla liittyy molempiin lehtiin vahvoja muistoja ajalta, jolloin oma kiinnostukseni ruokaan ja sisustukseen heräsi. Tuo herääminen on helppo ajoittaa ensimmäisten lehtien ostoon: Glorian koti marras-joulukuu 1999 ja Glorian ruoka ja viini kevättalvi 2000. Vuosituhannen vaihteessa lehdet antoivat nuorelle kaupunkilaiselle (jota kumpaakaan en enää ole) oivan keinon erottautua porukasta, jossa lehdet käsittelivät useammin musiikkia tai tekniikkaa.

Sittemmin kiinnostus sisustamiseen on laantunut, mutta ruokaan pysynyt. Osasyynä varmasti, se että jotakin ruokaa on syötävä päivittäin, mutta kodin sisustusta ei tarvitse tehdä kuin kerran; kunhan pysyttelee ajattomissa ja aidoissa asioissa kuten Arne Jacobsenin tuolit, Poul Henningsen valaisimet ja Dualitin leivänpaahdin. Vanhoja lehtiä selaillessa ajan hammas tuntui muutenkin purreen enemmän juuri Glorian kotia. Lehdessä esitelty krominkiiltoinen asunto marmorilattioineen tuli kaksitoista vuotta sitten uniin asti, mutta näyttää nyt vain huvittavalta ja kornilta. Sen sijaan esimerkiksi Antti Vahteran tillilihaohje on edelleen ihan yhtä ajankohtainen kuin lehden tullessa painosta.



lauantai 1. syyskuuta 2012

Yotam Ottolenghin lihapullat



Aina ei voi grillata. Ei edes joka päivä. Erityisen totta tämä on ollut tänä "kesänä".

Koko kesän pyrkimyksemme on ollut tehdä ruokaa ulkona niin paljon kuin mahdollista. Aika hyvin olemme siinä onnistuneetkin, mutta välillä on ollut pakko turvautua perinteiseen nelipistehellaan.

Löysin jokin aika sitten Guardianista - jolla muuten on verkon yhdet parhaista ruokasivuista - Yotam Ottolenghin lihapullareseptin, joka lämpimän mausteisena sopii hienosti kolean loppukesän ruoaksi. Valmistin lihapullat kerran aikaisemmin orjallisesti alkuperäisen ohjeen mukaan, jolloin ruoasta tuli aika keittoa. Alla olevaan ohjeeseen vähensin reilusti nesteen määrää. Näin toimii paljon paremmin.




600 g jauhelihaa

1 sipuli
1 viipale kuivaa leipää
pieni kourallinen silolehtipersiljaa
1 muna
1 tl  jauhettua maustepippuria
suolaa
mustapipuria
2 rkl oliiviöljyä
3 varsisellerin vartta
2 isoa valkosipulin kynttä
½ tl kurkumaa
½ tl kuminaa
½ tl kanelia
1½ tl fenkolinsiemeniä
1 tl savustettua paprikaa
2½ dl kasvislientä
puolikkaan sitruunan mehu
3-4 rkl turkkilaista jugurttia


Sekoita kulhossa liha, pilkottu sipuli, murennettu leipä, silputtu persilja, muna, maustepippuri sekä 1 tl suolaa ja mustapippuria. Muotoile massasta käsin pitkulaisia pullia.

Kuumenna öljy kannellisessa kasarissa tai padassa ja paista pullia muutama minuutti parissa erässä.

Nosta lihapullat pois ja lisää kasariin pilkotut sellerit ja valkosipulit sekä loput mausteet. Paista kovalla lämmöllä muutama minuutti. Laita lihapullat takaisin pannuun, lisää kasvisliemi, sitruunamehu ja 1 tl suolaa. Kiehauta ja anna porista hiljakseen puolisen tuntia. Poista kansi ja jatka keittämistä vielä kymmenisen minuuttia, jotta liemi sakenee.

Anna ruoan seistä hetki ja mausta tarvittaessa maun mukaan. Sekoita mukaan jugurtti ja koristele silolehtipersiljalla tai kevätsipulilla.