tiistai 25. joulukuuta 2012

"Me käymme puuron viettohon..."


Oikein hyvää ja rauhallista joulua!

torstai 20. joulukuuta 2012

Blögi Ultimatum


Tällainen glögi tuli kehitettyä taannoista Me Naisten juttua varten. Palstamillimetrien loputtua ohje ei päätynyt lehteen. Sääli, koska juoma on ihan törkeän hyvää. Ja menee hyvin päähän, joten tässä ohje.

Kuvan pullon blögiä eli bloggarin glögiä veimme Nellelle tuliaisiksi. Koristeeksi vaimoni askarteli etiketin vuoden 1939 Suomen Kuvalehdestä. Tarkemmin lehden lääkereklaamista.

Blögiin olen käyttänyt lohjalaisen Vohloisten omenatarhan tuorepuristettua omenamehua, jota laskujeni mukaan meillä on loppuvuoden aikana juotu kolmisenkymmentä litraa. Kaikesta ei ole sentään tehty blögiä vaan suurin osa on nautittu ihan sellaisenaan. Joidenkin mielestä mehu happamuudessaa irrottaa hampaista kiilteet ja paikat, mutta minä olen tykkännyt.  

Uskaliain eksentrikko voisi kokeilla tehdä ohjeesta alkoholittoman version kuumentamalla omenamehua mausteiden kanssa. Takaan ettei maistu samalta.


200 g tuorepuristettua luomuomenamehua

15 g sokeria
30 g akvaviittia

30 g Cointreauta
30 g madeiraa
10 tippaa Angosturaa
puolikas kanelitanko

2 neilikkaa
1 tähtianis


Laita kaikki ainekset kattilaan. Lämmitä miedolla lämmöllä välillä sekottaen kymmenisen minuuttia, kunnes sokeri on sulanut ja juoma höyryää. Ohje noin kahdelle.


maanantai 17. joulukuuta 2012

Wolfgang-jäätelö Amadeus-krokantilla


Olin suunnitellut talvijäätelön tekoa jo jonkin aikaa, joten tartuin sopivasti eteen tulleeseen Blogiringin Mozart Gold-sponssiin.

Alkukesästä kotiutuneessa jäätelökoneella on tullut kokeiltua monenlaisia ohjeita. Osa on ollut tavattoman raskaita ja toiset taas liian maitoisia. Jos ohjeessa on suunnilleen pelkästään kermaa ja munankeltuaisia, niin ei pitäisi olla vaikea arvata, miltä jäätelö lopulta maistuu.

Chef & Sommelierin Sasulta sain loistavan vinkin: jätä muna kokonaan pois ja korvaa se gluteenittomalla jauhoseoksella. Jäätelössä ei varmasti ole kananmunan makua ja kokonaisuudesta voi tehdä selkeästi kevyemmän.

Koostumus oli hieno eikä yhtään hileinen. Jäätelö säilytti myös koostumuksensa hyvin eikä sulanut ihan niin nopeasti kuin omat jäätelöt aiemmin. Ja maku oli ihan ässä:. lapset kinusivat kuorossa lisää ja yön korvilla keikalta (vähävaraisten eiralaislasten hyväksi) palannut vaimo piti tätä kaikkien aikojen parhaana Eine Kleine Nacht -palana.


Wolfgang-jäätelö


2 dl kuohukermaa
1,5 + 2,5 dl punaista maitoa
1,2 dl
Mozart Gold -likööriä
50 g sokeria
35 g gluteenitonta jauhoseosta


Sekoita pienessä kulhossa jauhot ja 1,5 dl kylmää maitoa. Siivilöi hienon siivilän läpi poistaaksesi mahdolliset jauhokokkareet.

Yhdistä kattilassa kerma, 2,5 dl maitoa, likööri ja sokeri. Kuumenna seos höyryäväksi. Kaada jauhosuurus kattilaan ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Kiehauta ja nosta liedeltä. Aseta tuorekelmu jäätelömassan pinnalle (estääksesi kalvon muodostumisen) ja siirrä (näin talvella ulos) jäähtymään.

Jäätelökoneella: aja massa sekaisin, kunnes se on jääkaappikylmää, eli maistettaessa tuntuu selkeästi kylmältä.

Ilman jäätelökonetta: laita massa laakeaan kulhoon ja siirrä pakkaseen. Vatkaa jäätelöä voimakkaasti parinkymmenen minuutin välein pallovispilällä, kunnes jäätelö muuttuu sopivan kiinteäksi. Tämä vie parisen tuntia. 




Amadeus-krokantti
140 g voita
240 g sokeria
135 vaaleaa siirapia

100g mantelilastuja
50 g Mozart Gold -likööriä

Sulata voi kattilassa. Lisää muuta ainekset ja keitä kymmenisen minuuttia. Levitä massa pellille leivinpaperin päälle ja jäähdytä.
Murskaa jäätelön päälle.



Reseptin tarjoaa Mozart Gold

torstai 13. joulukuuta 2012

Riivitty lampaanniska, fattoush ja hummus


Pakkasessa köllineet kaksi lampaan niskaa päätyivät jokin aika sitten leivinuunin kautta pöytään. Yksinkertaisesti maustetut palat kypsyivät paistopussissa 18 tuntia. Alussa uunin lämpö oli 110 astetta ja lopussa 70.

Vaikka näkyvää rasvaa sai siivottua paloista ennen kypsennystä ja paljon rasvaa suli liemeen kypsennyksessä, oli liha siltikin melko rasvaista. Eli toisin sanoen maukasta. Mausteita sai annostella aika reilulla kädellä ja lisukkeissa oli hyvä olla kunnolla happoa. Siis sitruunaa ja sumakkia. Hyvällä tavalla lampaasta tuli mieleen oikea "katuruoka". Voisin kuvitella, että oikea kebab maistuu jossakin jotakuinkin tältä. Loput lihoista syötiinkin seuraavana päivänä pitaleipätaskuissa.

Lampaan seuraan tein yksinkertaisen fattoush-salaatin ja hummusta


2 kg lampaanniskaa
2 rkl mustapippuria
2 rkl suolaa
1 rkl jeeraa

2 tl fenkolinsiemeniä
2 tl korianterinsiemeniä
1 tl jauhettua chiliä

1 tl savustettua paprikaa
pieni nipputuoretta (marokon)minttua


Mausta lihat suolalla ja mustapippurilla, laita paistopussiin ja pussi vuokaan. Paista miedossa 90-100 asteisessa uunissa yön yli. Tarkkaile kypsymistä ja jatka tarvittaessa. Paistoaika ei ole niin tunnin päälle.

Paahda kokonaisia mausteita kuivalla pannulla ja hienonna morttelisssa.

Riivi kypsä liha irti luista. Heitä luut ja mahdolliset muut huonot osat pois. Mausta lihat mausteseoksella ja mintulla.

Jäähdytä lampaan paistoliemi, kuori jähmettynyt rasva ja keksi liemelle muuta käyttöä. Vaikka keitto.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Vihreä talvipasta




Nautin viikolla Moko Markeissa lounaaksi superhyvän tomaatti-kasvispastan, jota syödessä tuli mieleen, että voihan talvellakin syödä kevyesti. Että ei aina tarvitse tehdä lihapatoja, vaikka ne hyviä ovatkin.

Tuosta intoutuneena tuli kotona tehtyä ihan erilainen, mutta myös hyvin onnistunut ruoka. Vähän mauttomat talvitomaatit heräsi ihan erilailla henkiin pannulla öljyssä paistettuna. Mukaan olisi voinut pistää myös timjamia tai vähän rosmariinia. Stokkalta löysin "artisokanlehtipastaa", jossa oli raaka-aineena myös artisokkaa. Enpä voi väittää artisokan siinä juuri maistuneen, mutta siitä huolimatta kiva pasta. Hyvä rakenne ja suuhun sopiva muoto.

nippu basilikaa
nippu silolehtipersiljaa
50 g pinjansiemeniä
1 sitruunan kuori
2 rkl sitruunamehua
0,5-1 dl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
ripaus suolaa

250 g kirsikkatomaatteja
3 rkl oliiviöljyä
1 tl sokeria
1 tl suolaa

250 g pastaa
parmesaania

Revi basilika ja persilja huhmareeseen ja murskaa pinjansiementen kanssa hienoksi. Lisää raastettu sitruunan kuori ja mehu. Sekoita joukkoon oliiviöljy ja pieneksi pilkottu valkosipuli ja duunaa pestoksi. Mausta lopuksi suolalla.

Laita pasta kiehumaan.

Pese tomaatit ja leikkaa kahtia. Kuumenna pannulla öljy ja lisää kuumaan öljyyn suola ja sokeri. Aseta tomaatit öljyyn leikkauspinta alaspäin ja anna paistua kovalla lämmöllä 5-7 minuuttia kunnes tomaatit saavat väriä.

Yhdistä kulhossa pasta, kastike ja tomaatit liemineen ja vuole päälle parmesaania.

maanantai 3. joulukuuta 2012

Gnoccheja ja hirvenlapaa



Tein gnoccheja edellisen kerran vuonna 1998 ja on ihan selvä syy miksi aikaa on kulunut. Gnocchit maistuivat tuolloin aivan kauheilta. Muistikuva vetisestä keitetystä perunamuusista on tähän asti estänyt kokeilemasta uudestaan.

Harmittavasti uusi yritys ei muuttanut mitään. Gnocchit maistuivat edelleen vetiseltä, keitetyltä perunamuusilta. Ja vehnäjauholta, mikä ei tietysti luulisi olevan yllätys koska aineksina on lähinnä perunamuusia ja vehnäjauhoja. Odotus siitä, että kokonaisuus olisi enemmän kuin osiensa summa ei täyttynyt. Voi olla, että minulta on jäänyt gnocchejen syvimmästä olemuksesta jotain tärkeää ymmärtämättä. Valaiskaa, jos olette tässä asiassa viisaampia.

Alla ohje, mutta en suosittele ketään kokeilemaan.


600 g jauhoisia perunoita
1 valkosipulinkynsi
1 dl vehnäjauhoja
kourallinen parmesaania raastettuna
1 muna
suolaa ja mustapippuria
Kuori perunat ja valkosipuli ja keitä kypsiksi. Valuta ja nuiji muusiksi. Lisää parmesaani ja muna ja mausta suolalla ja mustapippurilla.

Vaivaa massa tasaiseksi, jaa neljään osaan ja pyörittele tangoiksi. Leikkaa terävällä veitsellä paloiksi.

Keitä gnocchit parissa erässä kiehuvassa vedessä tai laita pataan suoraan pataan kiehumaan.



Hirvipata oli onneksi hyvää ja suunnilleen näin:

Perjantai-iltana vajaa kilo lapaa meni marinoitumaan valkosipulin, punasipulin, katajanmarjojen, timjamin ja öljyn kanssa.

Lauantai-iltana lavat ruskistuivat ja menivät nestetilkan kera padassa leivinuuniin 90 asteeseen.

Sunnuntaina keskipäivällä lisäsin pataan kuutioina kolme porkkanaa ja puolikkaan sellerin, ruokalusikallisen tomaattipyrettä, tölkillisen tomaatteja, desin punkkua ja pari desiä vettä. Kiehautin radan liedellä ja siirsin takaisin leivin uuniin 110 asteeseen noin kolmeksi tunniksi.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Vihdoinkin täydellinen grillipizza


Viime kesänäkin tuli harjoiteltua grillipizzan tekoa aika moneen otteeseen. Noin kuudesta kerrasta neljä päättyi pieneen tai keskisuureen katastrofiin. Pari kertaa vaimo ja lapset katselivat sivusta, kuinka pizzalapio lensi kaaressa pitkin pihaa (lentää muuten yllättävän kauas). Myös naapurit varmasti kuulivat tuolloin huudon. Parista melko onnistuneesta pizzasta tuli otettua kuvatkin, mutteivät jostain syystä koskaan päätyneet tänne asti. Yksi juureen tehty pohja oli oikeastaan tosi hyvä.
 

Useimmiten ongelmana oli joko pohjan palaminen/epätasainen kypsyminen tai se, ettei pizzaa saanut laskettua grillitasolle nätisti vaan se hajosi ja repesi ja meni solmuun jo tässä vaiheessa. Tuskailuni huomannut ja maistanut vaimoni antoi minulle loppukesästä täsmälahjaksi Pizza on the Grill 2012 -lehden, joka ensin hiukan huvitti (mistä kaikesta maailmassa voikaan tehdä lehden?), mutta joka sittemmin osoittautui aivan täydelliseksi opukseksi. Monien ohjeiden ja lisukkeiden ohella lehden tärkein pointti oli tekniikka, jolla pizzan oikeasti saa onnistumaan grillissä. Referoin ohjeen viiteen kohtaan tuohon alas. Ohje on kolmepolttimoiselle kaasugrillille.

Tänään täytteenä olivat:

kourallinen mozzarella raastetta
yksi sipuli
yksi valkosipulinkynsi
75 g roquefortia
150 g naudan sisäfilettä

persilja-oliiviöljyä ja timjamia loppusilaukseen

Pidin filettä pari tuntia pakkasessa, jotta sain leikattua siitä ohuita siivuja. Liha kypsyi aika läpi. Ensi kerralla voisi kokeilla laittaa siivut pizzaan vasta paistamisen jälkeen à la carpaccio. Jostakin kummasta pizzaan hiipi hiukan sienimäinen maku, joka pienesti häiritsi kaltaistani sienivammaista. Luultavasti sen teki sipuli ja timjami yhdessä. Siis samaan tapaan kuin voissa kuullotettu sipuli tuoksuu ja maistuu minusta aina sieneltä. Assosiaatio on voimakas. Samalla, kun grilli oli kuuma paistoin siellä myös rauhassa kohonneen vuokaleivän. Mitä sitä turhaan uunia lämmittämään. Tykkään!


1. Kuumenna grilli kohtalaisen kuumaksi (noin 250 C). Kaikki polttimot käytössä.

2. Laske pohja ilman täytteitä keskelle grilliä ja paista kansi suljettuna kolme minuuttia.

3. Nosta pohja grillistä, käännä ja laita täytteet paistetulle puolelle.

4. Sammuta keskimmäinen poltin. Laita pizza takaisin grillin keskelle epäsuoraan lämpöön.

5. Paista kansi suljettuna noin 7-8 minuuttia.

Grillissä pizzaa tehdessä ei kannata yrittää ennätyksiä siinä, kuinka ohuen pohjan pystyy tekemään. Pikkuisen paksumpi tosiaankin pysyy helpommin koossa...

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Taateli-pecanpähkinä-pikkujoululeipä


Kun illan pikkujouluista on unohtanut lahjan, eikä alakerrassa ole Stokkan Herkkua, kauppahallia eikä edes Eiringiä, niin on pakko keksiä jotain itse. Onneksi kaapista löytyy aina ainekset helppoon pikkujoululeipään ja kellosta pari tuntia aikaa. Kolmella itsekasvatetulla sipulilla lahjan arvoksi tuli juuri vaaditut viisi euroa. Onneksi pukki osasi jakaa lahjan oikeaan osoitteeseen.

Idean sain Nigel Slaterin uudesta The Kitchen Diaries II kirjasta, jonka ohjeesta vaihdoin viikunat taateleihin ja hasselpähkinän pecanpähkinöihin. Alkuperäisessä ohjeessa puolet jauhoista oli spelttiä (jota ei myöskään löytynyt kaapista), mutta ei se niin tarkkaa ole, kun ei ole leipomassa marsipaanikakkua.




250 g vehnäjauhoa
125 g kokojyvävehnäjauhoa

125 g grahamjauhoa
1 ps kuivahiivaa
1 tl ruokosokerisiirappia
1,5 tl suolaa
350 g vettä


150 g taateleita (kivet poistettuna)
70 g pecanpähkinää
2 tl fenkolin siemeniä


Sekoita taikinan ainekset kulhossa ja vaivaa kunnolla hyvä sitko. Itse tykkään käyttää alussa konetta (kun sellainen kerran on) ja lopussa vaivata käsin (koska se vaan on niin mukavaa ja terapeuttista). Jätä taikina kohoamaan liinan alle lämpimään reiluksi tunniksi tai kunnes se on noussut kaksinkertaiseksi.

Jauhota työtaso hyvin ja kumoa taikina siihen. Vaivaa pilkotut taatelit, murretut pähkinät ja fenkolin siemenet taikinan sisään. Jaa taikina kahtia ja muotoile kaksi pientä pyöreää leipää.

Nostata leipiä pellillä 30-45 minuuttia ja paista 200 asteisessa uunissa 25-30 minuuttia


sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Sunnuntain tartar


Aika harva muu yksinkertainen asia saa minua yhtä hyvälle mielelle kuin tartar. Sunnuntain paistista varastettu kulma tuoreen leivän kanssa.

Keskipäivällä yksin syötynä: vaimo ei halua ja lapsille en anna. Söisivät kuitenkin kaiken. Sipulia, kaprista, dijonia, tabascoa ja vähän Heinzia.

Taas jaksaa odottaa ruokaa.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Keittiöpuutarhurin lyhyt muistilista kaudelle 2013


En aio ruveta ketään puutarha-asioissa neuvomaan. Tämä on täysin omaksi muistutukseksi siitä mitä viime kesänä tuli tehtyä. Saa lukea, jos kiinnostaa.

Kesä kokonaisuudessaan oli tosi kylmä ja sateinen. Joidenkin kylvöjen kanssa olimme myös aika myöhässä. Ensi vuonna keskitytään perusasioihin: lisää perunaa, sipulia ja porkkanaa. Ja seurataan miten parikymmentä istutettua hedelmäpuuta selviävät. 


Kasvimaa

Kelta- ja punasipulit kasvoivat hyvin. Ei mitään tuholaisia. Lisää.

Peruna. Siikli ja Timo olivat molemmat vähän vetisiä ja jauhoisia. Satoa silti paljon eikä tauteja. Perunaa ehdottomasti paljon lisää. Ja eri lajikkeita. Muista konsultoida Airaa!

Pillisipuli siemenestä. Ihan sympaattinen pikkusipuli. Makea ja toimii raakana. Uudestaan.

Härkäpavut aika ok. Englantilaiset ehtivät kypsyä, suomalaiset vähän nihkeästi. Pavuissa on lopulta tosi vähän syötävää, joten harkitse.

Retiisit taaskin suurimmaksi osaksi jonkun elukan (madon) syömiä. Turha laittaa enää ikinä.

Porkkanat toimi hyvin. "Oikean" ja raikkaan makuisia. Laita lisää, mutta hiekkaiseen maahan.

Kesäkurpitsan taimista toinen toimi ja toinen kuoli. Yhdestäkin tuli riittävästi satoa kesäksi. Kysy Ullalta lajikkeesta.

Punajuuret vaikuttivat vähän krantuilta. Ota selvää mitä vaativat maalta yms. 50/50. 

Herneet. Kasvimaalla vähän kituutti, mutta kasvihuoneessa toimi. Hyvää viihdykettä lapsille. Lisää.

Parsakaali. Todella kauniit kaalit, jotka peurat viime hetkellä söivät (Argh, edelleen!). Kypsyivät myöhään. Kokeile uudestaan ja muista aidata kunnolla.

Palsternakat kasvoivat hyvin perunoiden vieressä. Ei tuholaisia, eikä tauteja. Lisää.


Kasvihuone

Tomaatit olivat pahin pettymys. Mikään ostetuista tai saaduista taimista ei tuottanut kunnolla satoa. Jos (ja kun kuitenkin) laitat niin muista leikata oikein ja riittävästi.

Vahapavut kasvoivat kohtuullisesti. Satoa saatiin aika myöhään. Laita uudestaan.

Kurkut lähtivät siemenestä. Satoa tuli reippaasti ja makua aivan erilailla kuin kaupan kurkuissa. Lajikkeesta ei mitään tietoa. Laita uudestaan ja muista leikata.

Maissit kasvoivat loppusyksyyn asti, mutta tähkät eivät kypsyneet siltikään valmiiksi. Tuskin kannattaa laittaa uudestaan.

Paprikat valmiista taimista tuottivat kymmenkunta hedelmää. Ihan hyviä. Osta jos tulee taimia vastaan.

Chilit. Muista aloittaa esikasvatus ajoissa.

Alkukesänä kaupasta ostetuista basilikoista aika moni kuoli kasvihuoneeseen siirrettäessä. Kasvata siemenestä tai tuo kaupanpuskia vasta myöhemmin.

Taimena ostettu varsiselleri pysyi hengissä koko kesän ja on elossa vieläkin. Ei kylläkään äitynyt kovasti kasvamaan. Selvitä missä viihtyisi ja mitä vaatii.

Munakoisoja tuli yksi pieni. Toimi kuriositeettinä, mutta ei kannattane kasvattaa syömismielessä.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Eräänlainen pyttipannu



Jos syksystä ja tämän hetkisestä säästä on pakko keksiä jotain hyvää, niin leivinuuni on kyllä ihan mahtava juttu. Tai siis se, että syksyllä sitä taas voi käyttää. Kun taloa lämmittää nyt puilla, niin uunissa on jatkuvasti 80-120 astetta lämmintä. Eli aika täydellinen pitkään haudutattaville lihoille. Viikko sitten pidin uunissa yön yli lampaan niskaa ja eilen naudan etuselkää.

Idea näissä molemmissa oli hiukan samanlainen kuin Campasimpukan nerokkaasti suomentamassa nyhtöpossussa. Ajatus on siis hauduttaa lihaa miedolla lämmöllä niin pitkään, että sen voi kypsänä riipiä paloiksi. Oikeastaan se hajoaa osiin jo pelkästään painamalla ja melkein vain katsomalla. Tässä Donna Hay Magazinen reseptistä kehittelemässäni ohjeessa tein riivitystä lihasta, perunasta ja sipuleista paistettuja kakkuja.

Harmittavasti näiden valmistuksessa ajoitus ontui hiukan ja viime metreillä tuli kiire: perunat jäivät ihan snadisti koviksi. Viisi lisäminuuttia uunissa olisi hoitanut homman. Harmittavaa ja tyhmää varsinkin ruoassa, jota kaikkinensa valmisti melkein vuorokauden.




700 g naudan etuselkää
pieni nippu timjamia

2 valkosipulinkynttä murskattuna

1 rkl suolaa
1 tl mustapippuria

30 g vaahterasiirappia
50 g valkoviinietikkaa
20 g muscovadosokeria
1 dl vettä

500 g perunoita

3 kevätsipulin vartta
1 pieni keltasipuli
2 valkospiulinkynttä
1 muna

vajaa 1 dl kuohukermaa

Siivoa liha kalvoista ja pilko suurehkoiksi paloiksi. Mausta timjamilla, valkosipulilla, suolalla ja pippurilla ja jätä marinoitumaan yön yli.

Lisää lihan joukkoon kattilaan siirappi, etikka, sokeri ja vesi. Kiehauta liedellä ja lusikoi pinnalle nouseva rapa pois. Siirrä kattila 120 asteiseen uuniin noin 3-4 tunniksi. Valele lihaa nesteellä joitain kertoja kypsennyksen aikana ja ota loppupuolella kansi pois. Riivi kypsä liha pieneksi kahdella haarukalla.

Kuori perunat ja raasta karkealla terällä. Purista raaste kuivaksi ja laita kulhoon lihojen kanssa. Leikkaa sipulit, kevätsipulit ja valkosipulit ohuiksi ja laita perunan ja lihan joukkoon. Sekoita mukaan muna ja kerma. Mausta suolalla. (Tässä vaiheessa viitseliäänä voisi paistaa pannulla koe-erän suolan tarkistukseksi).

Voitele paistovuoat kevyesti öljyllä ja jaa massa tasaisesti vuokiin. Paista 220 asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia.


tiistai 30. lokakuuta 2012

Briossi eli ei skonssi


Maaliskuussa 2010 kirjoitin siitä, kun skonsseja leipoessa kuvittelin tekeväni briossia. Totuuden paljastuttua suunnittelin kokeilevani briossia oikealla ohjeella heti vuoden päästä. Meni vähän kauemmin.

Uudelleen kokeilua edesauttoi kesällä hankkimamme yleiskone, jota ilman ainakaan tätä briossitaikinaa ei tehdä. Pari kertaa briossia onnistuneesti (eikä yhtään kertaa epäonnistuneesti) tehtynä, se on noussut suosikikseni makeista leivonnaisista: valmistus on riittävän lähellä tavallisen perusleivän leipomista.

Jos ranskanleipää on halveksivalla äänensävyllä kutsuttu pullaleiväksi, niin nimitys sopii briossiin paremmin kuin hyvin. Kevyen ilmava rakenne, maussa hienoisesti appelsiininkuorta ja sopivasti voita ja sokeria. Aika täydellinen vaihtoehto maalaisleivän ja täytekakun välimaastoon.

Ohje on käännetty (kaksoismerkityksellä!) Ottolenghi: The Cookbook -kirjasta.


2 rkl haaleaa vettä
1 tl kuivahiivaa
190 g vehnäjauhoa
1/2 tl suolaa
20 g sokeria
2 munaa + 1 muna voiteluun
75 g suolatonta voita kylmänä ja pieninä nokareina


Laita monitoimikoneen kulhoon vesi ja hiiva ja anna hiivan liuta. Lisää kulhoon voita lukuunottamatta kaikki ainekset ja sekoita. Vaivaa koneella pienimmällä nopeudella kolme minuuttia. Tässä vaiheessa taikina on tahmea ja tarttuu kulhon reunoille.

Jatka vaivaamista keskinopeudella ja pudottele taikinaan voinokareita vähän kerrassaan: edellisen voin pitää sekoittua täysin taikinaan ennen uuden lisäämistä. Tämä vaihe kestää kymmenisen minuuttia ja taikinaa joutunee pariin kertaan kaapimaan kulhon reunoilta. Lopulta taikina on tasainen ja kiiltävä.

Siirrä taikina kevyesti voideltuun kulhoon, peitä kelmulla ja jätä tunniksi huoneenlämpöön. Siirrä taikina jääkaappiin 14-24 tunniksi. Tänä aikana taikina ei juurikaan kohoa.

Voitele pienehkö tai keskikokoinen vuoka voilla. Kumoa taikina kevyesti jauhotetulle tasolle, muotoile vuokaan sopivaksi ja laita vuokaan. Peitä kelmulla ja jätä lämpimään paikkaa kohoamaan 2-3 tunniksi tai kunnes taikina on selvästi kohonnut kaksinkertaiseksi.

Voitele pinta vatkatulla munalla ja paista 170 asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Tosi virallinen kiitospuhe




Kiitos.

Tuntuu vieläkin hyvin, hyvin uskomattomalta, että blogini tuli palkituksi tällaisella tunnustuksella. Varsinkin, kun asiantuntijaraadin muodosti ”Suomen virallisen hyvän maun” edustajat. Jo pelkästään kategorian kymmenen ehdokkaan joukkoon pääseminen oli todellinen yllätys (vaikka tässäkin ajattelin edustavani pakollista sukupuolikiintiötä). Mikään tällainen tunnustus ei käynyt mielessä, kun ensimmäisiä kirjoituksia tänne rustailin.

Suuri kiitos kaikille lukijoille, jotka blogiani ovat jaksaneet käydä seuraamassa. Vaikka kirjoittaminen alunperin lähti omien muistiinpanojen rustaamisesta nettiin (ja on sitä mitä suuremmissa määrin edelleen), olen iloinen jokaisesta lukijasta ja kommentista, jonka olen saanut.
 

Kiitos myös jokaiselle kanssabloggaajalle, johon olen saanut tutustua harrastuksen kautta. On aina mukavaa olla itseään hauskempien ihmisten seurassa.

Kiitos kälylle nimestä.

Ja kuten aina, tämänkin blogin takana on nainen. Kiitos rakkaalle vaimolleni, joka alkujaan painosti pakotti minut tähän perustamalla blogin ja kertomalla mitä pitää tehdä. Kiitos myös oikolukemisesta varsinkin alkuaikoina. Nyt neljäntenä vuonna pilkut alkavat itsellänikin välillä mennä oikeisiin kohtiin. Ja kiitos, kun olet tottunut syömään valokuvattua, valmiiksi jäähtynyttä ruokaa.


Nelivuotiaan tyttäreni sanoin: "Tärkeintä ei ole voitto, vaan se, että tulee ensimmäiseksi.”


Kuulaana syyslauantaina Kirkkonummella
27.10.2012
Jaakko Kujanpää

 

Juhlan kunniaksi Chez Jasu aikoo siirtyä suoraa päätä 2000-luvulle perustamalla facebook-sivun heti, kun renkaanvaihdolta, lasten muskariesitykseltä ja moottorisahaukselta ehtii.


tiistai 23. lokakuuta 2012

Vähän parempi iltapala eli luumu-nektariinipaistos


Erityisiltapalaa erityispäivän iltana, jollainen sattui itselleni edellisen kerran kahdeksan ja puoli vuotta sitten!

Tähän melkein itsestään syntyvään jälkkäriin upposivat hedelmäkorin luumut ja vielä vähän raa'at nektariinit (ei kai ne kokonaan edes kypsy ennen pilaantumistaan). Kaapista mukaan vähän makeutusta ja nestettä; ruokosokeri ja hedelmämehukin olisivat käyneet hyvin, jos viiniää ei olisi sattunut löytymään. Sämpylöiden jälkeen vuoka uuniin muhimaan siksi aikaa, kun kaksi taaperoa saa varsinaisen iltapalan syötyä. Eli melkein puoleksi tunniksi.

Suussa maistuu hienosti vastakohdat: pehmeät ja kuumat hedelmät, kovat mantelit ja kylmä jäätelö. Raatimme suosittelee varauksetta.


6 tuoretta luumua
2 nektariinia
2 rkl juoksevaa hunajaa
0,5 dl marsalaa
pieni kourallinen kuorittuja manteleita
vaniljajäätelöä

Pese ja lohko luumut ja nektariinit. Laita hedelmät vuokaan ja kaada päälle hunaja ja marsala. Paista 225 asteisessa uunissa, mielellään grillivastuksen alla, noin 20-25 minuuttia.

Murskaa mantelit huhmareessa ja paahda niitä kuivalla pannulla kunnes saavat väriä. Ripottele mantelit kypsän paistoksen päälle ja tarjoile vaniljajäätelön kanssa.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Mansikkainen luomupiimäjuoma


Tässä ohje Valiolla tekemäämme mansikkapiimäjuomaan. Alkuperäinen ohje yksinkertaisuudessan lähes vaati pientä kehittelyä. Ja vaati myös senkin takia, että se maistui aika tylsästi mansikkapirtelöltä. Käytössä ollut mansikkasose oli sokeroitua, joten lisämakeutusta ei tarvittu. Päinvastoin juoma kaipasi hapokkuutta, jota saatiin sitruunamehusta. Sasun ammattilaisniksinä happo kannattaa lisätä viimeisenä, jottei se leikkaa piimää.

Hyvää lisäpöhinää saatiin basilikasta ja tuoreista mansikoista. Yllättäen juoma maistuikin ihan oikealle mansikalle! Kävimme pienen kädenväännön siitä kannattaako herkku siivilöidä. Itse oli sen kannalla, mutta kahden tukkeutuneen siivilän jälkeen olin valmis antamaan periksi. Johanna, olit ihan oikeassa: mansikansiemenissä ja basilikasilpussahan se kaikki hyvä maku on. Aivan turhaa siivilöidä!


Alkuperäinen ohje yhdelle
1,5 dl luomupiimää
n. 0,5 dl mansikkasosetta
n. 0,5 rkl sokeria tai juoksevaa hunajaa

Fiilattu versio vähän useammalle1,5 l luomupiimää
5 dl mansikkasosetta (sokeroitua) 
puolikkaan basilikanipun lehdet
2 dl tuoreita mansikoita
pari rkl sitruunamehua


Sekoita blenderissä piimä, mansikkasose, basilikat ja tuoreet mansikat. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa sokeria tai  sitrunamehua.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Luonnonmukainen ilta Valiolla


Enpä tiennyt ennen keskiviikkoa, että Valion maitojen myynnistä vain kaksi prosenttia on luomua, että Mustapekka-juuston pippurit pyöritetään juustoon käsin, tai että ruokakermaa on saatavilla viidellä eri maulla maustettuna. Nämä ja monta muuta juttua selvisi Valion järjestämässä luomuteemaisessa bloggaajatapahtumassa, jossa olin mukana kahdeksan kollegan kanssa.

Ennen koekeittiön piisien ääreen pääsemistä brändipäällikkö Mary Petri kertoi Valion luomutuotteiden synnystä sekä luomun trendeistä ja ruokastylisti Sanna Kekäläinen ruokastailaamisesta (leikittely, graafisuus ja aidot asiat - tiedäthän!).


Valion syksyn uutuuksia esiteltäessä havahduin siihen tosiasiaan, että kuluttajana en ole mikään kokeileva edelläkävijä. Suuri osa uusista ja vanhoista tuotteista (kuten tuo maustettu ruokakerma) oli itselleni aivan vieraita. Kuluttajana - ainakin maitohyllyllä - käyttäydyn fakkiintuneesti laput silmillä ostaen aina samat tuotteet: rasvaton luomumaito lapsille, sininen tiiliskivimaito kahviin, sininen Oivariini leivälle, luomuvoi leivontaan ja oranssi kermapurkki vähän kaikkeen. Muu on vierasta ja kaikki valmiiksi maustettu varmaan sellaisena pysyykin.

Koekeittiössä seuraamme liittyi aina yhtä mahtava keittiömestari ja Mister Luomu Sasu Laukkonen sekä Valion hovikuvaaja Kristiina Hemminki, joka kuvasi valmistamamme annokset Valion sivuille. Työparini Johannan kanssa valmistimme menun jälkiruoat; mansikkaista luomupiimäjuomaa, toscaomenoita ja vaniljakastiketta sekä Sasulta lisänakkina saamamme financierin. Reseptiä pukkaa tuonnempana.


Iso kiitos hauskasta illasta kaikille valiolaisille, vieraileville tähdille ja tietysti kanssabloggaajille!

perjantai 12. lokakuuta 2012

Lisuke vihreistä tomaateista



Tänä kesänä tomaateille oli liian kylmää ja kosteaa, jotta ne olisivat jaksaneet meillä punertua (aina on hyvä syyttää säätä). Kypsää satoa saimme vain keltaisista lajikkeista. Vihreät raakileet poimimme lokakuun alkupuolella ja teimme niistä lisuketta.

Vaikka keittäminen ja marinadi pehmensivät vihreiden tomaattien kirpeyttä, en innostunut täysin varauksetta tästä lisukkeesta. Vaimo sen sijaan istui jo samana iltana purkin ja haarukan kanssa hurmoksessa keittiössä.

Jääkaapissa oliiviöljy tietysti jähmettyy pinnalle, mikä vaikeuttaa vähän napsimista suoraan purkista. Käytä rypsiöljyä, jos siedät sen makua. Ainesten mitat eivät tarkkuudessaan yllä ihan koekeittiön tasolle.


vihreitä tomaatteja
sipulia
merisuolaa
vettä
valkoviinietikkaa
sokeria
valkosipulia
oliiviöljyä

Sekoita vedestä ja merisuolasta vahva suolaliemi eli lisää merisuolaa niin paljon, että tekee todella pahaa. Pilko sipulit ja vihreät tomaatit lohkoiksi tai viipaleiksi, laita kulhoon ja peitä suolaliemellä. Anna marinoitua pari tuntia.

Nosta tomaatit ja sipulit siivilään ja kaada suolavesi pois. Lisää kattilaan yhtä paljon vettä ja etikkaa ja kiehauta niistä liemi. Voit lisätä halutessasi inauksen sokeria.

Keitä tomaattilohkoja ja sipuleita etikkaliemessä noin viisi minuuttia, kunnes ne pehmenevät. Nosta jäähtymään.
Pilko valkosipuli. Lisää lasipurkkiin kerroksittain tomaatteja, sipulia ja valkosipulia. Kaada päälle oliiviöljyä, kunnes lohkot peittyvät. Anna maustua jääkaapissa pari päivää.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Paistettu munakoiso (yksikössä)


Pelkään pahoin, ettei kasvihuoneessakaan enää mikään kasva vaan korkeintaan pysyy hengissä. Viikonloppuna siivosimme kasvihuoneesta pois lähes kaiken. Jäljelle jäivät vain persilja, rosmariini ja maissit. Poimimme viimein myös sen ainoan, pitkään varjellun munakoison.

Oikeaa reseptiikkaa yhdestä pienestä munakoisosta ei syntynyt. Halusin maistaa munakoison oman maun mahdollisimman hyvin, joten leikkasin munakoison ohuiksin viipaleiksi ja paistoin teflonpannulla miedonmakuisessa oliiviöljyssä. Mausteena vain ripaus suolaa.

Olihan se hyvää. Toki oli. Olisi kuitenkin älyllisesti vähän epärehellistä hehkuttaa tuota kamalan paljoa kaupasta ostettua paremmaksi. Vaikka tuo kuinka oli lähellä ja luomusti kasvatettu maistui se ihan siltä miltä saatoi ajatella. Munakoisolta.

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Kaalikääryleitä - taas

  

Tässä syksyn pakollinen kaalikäärylepostaus. Ihan vaan siksi, kun ne ovat niin hyviä. Ja itsetehtynä NIIN paljon parempia kuin mielikuvat kouluruokalan kaalikääryleistä.

Löysin tänä syksynä kaupasta erityisiä kaalikääryleisiin tarkoitettuja käärylekaaleja, jotka näyttivät hiukan lyttyyn painetuilta keräkaaleilta. Myyjän mukaan kyseessä  on vanha lajike, jota on nyttemmin ryhdytty viljelemään uudestaan. Eritysen hyvin kääryleisiin tuo kaali sopii sen lehtien muodon vuoksi. Kuppimaisissa lehdissä täyte pysyy hyvin ja kääryleiden pyöritys onnistuu helposti.

Harmittavasti kaupasta ei sen sijaan löytynyt lampaanjauhelihaa, jota kaali ehdottomasti kaipaa parikseen. Lähellä kasvatetun Angus-pihvikarjan jauheliha oli kyllä varmasti laadukasta, mutta kaalin kanssa aika lamean makuista.

Valmiissa kääryleissä suolaa oli lopulta aika niukalti, vaikka täytteessä se ennen paistoa mauistuikin hyvin. Täyte kannattaa siis maustaa reilulla kädellä. Toisena vaihtoehtona voisi kokeilla kaalin keitinveden suolaamista.




1 kaalikäärylekaali
400 g jauhelihaa (lampaan)
1 sipuli
2 valkosipulia
1 tl maustepippuria
½ tl kuivattua chiliä (Espelette)
pari vartta tuoretta timjamia
½ purjo
1 dl basmatiriisiä
suolaa
siirappia
valkkaria
voita
Keitä riisi kypsäksi. Pilko sipuli ja valkosipiuli pieneksi. Kuullota sipulit pannulla voissa. Lisää jauheliha ja ruskista. Lisää joukkoon jauhettu maustepippuri, chili, timjami, riisi sekä hyvin pieneksi pilkottu raaka purjo. Sekoita ja mausta reilusti suolalla.
Keitä kaalia kiehuvassa vedessä suuressa kattilassa noin kymmenen minuuttia. Nosta kaali vedestä ja anna jäähtyä hetki. Irroita kaalin lehdet kokonaisina asettele tasolle odottamaan. Leikkaa veitsellä paksuimmat osat lehtiruodoista pois ja pilko täytteen joukkoon.
Lusikoi täytettä lehtien päälle ja pyöräytä kääryleiksi. Asettele kääryleet tiiviisti voideltuun vuokaan. Lorauta lopuksi päälle valkkaria ja siirappia sekä pari nokaretta voita. Paista 200 asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia.