sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Porsaan filee ja muhennetut valkopavut

Vakaana aikomuksenani ja suunnitelmanani oli tehdä lauantaina maidossa kypsennettyä porsasta tähän tapaan. Samankaltaisen ohjeen muistan lukeneeni jostakin Jamie Oliverin monista keittokirjoista. Aikomukseksi jäi.

Lähdimme nimittäin aamulla synnyttämään toista tytärtämme, joka syntyikin pian ja voi onneksi hyvin. Huomenna talossa on siis taas yksi suu enemmän ruokittavana.

Illalla sairaalasta palattuani en ryhtynyt enää valmistamaan pitkään haudutettavavaa ruokaa vaan porsaasta piti keksiä pikainen yöpala. Ruoan idea tuli näkemästäni Nigella Lawsonin tv-ohjelmasta, jossa hän valmisti jotakuinkin tämänkaltaisen ruoan.

Varsinkin valkopapumuhennos oli yksinkertaisuudessaan vastaanpanematon lisuke. Sitä tulee varmasti kokeiltua uudestaan jonkin muun kanssa. Myös sitruunaliemi toimi hyvin possun kanssa. Ei mitään turhaa vaan yksinkertaisia makuja.

Lähitulevaisuus lienee ruoanlaiton osalta aika hiljaista. Tai paremminkin tulen keskittymään vartissa valmistuviin ja yhdellä kädellä tehtiviin sapuskoihin. Koetan silti postailla, jos tältä saralta jotain merkityksellistä tulee vastaan.


pala porsaan fileetä
suolaa
mustapippuria
sitruuna
purkki valkopapuja
pari valkosipulin kynttä
tuore punainen chili
oliiviöljyä

Leikkaa fileen pituussuunnassa halki ja nuijin palat hiukan ohuemmiksi pihveiksi ja mausta reippaasti suolalla ja mustapippurilla. Paista öljyssä kuumalla paistinpannulla.

Kuumenna samaan aikaan oliiviöljyä kasarissa. Raasta öljyyn pari valkosipulinkynttä, tuore punaisen chilin ja yhden sitruunan kuori. Paista kevyesti ja kaada mukaan purkillinen huudeltuja valkopapuja. Anna papujen kuumentua kunnoslla.

Purista joukkoon hiukan sitruunamehua ja murskaa pavut puulastalla kasarin seinämää vasten, jotta syntyy karkea muhennos.

Nosta fileet lautaselle ja puristin pannulle loput mehut sitruunan puolikkaista. Kiehauta nopeasti kastikkeen kokoon ja lusikoi lihojen päälle.

tiistai 26. tammikuuta 2010

Passione ja sitruunarisotto

Kälyni piipahti hetki sitten kylässä, ja sain tuliaisena Marko Koskisen Passione-keittokirjan. Kuulemma kirja oli jossakin valittu vuoden italialaiseksi keittokirjaksi koko maailmassa.

Takakannen liepeestä luin, että kirjoittaja on ollut perustamassa ja johtamassa helsinkiläistä Sasso-ravintolaa. Kirjan ruoat ja kuvat tuovatkin aika paljon mieleen juuri Sasson annokset. Ohjeet, ja varsinkin kuvat, ovat paikoitellen aika fiiniä hifistelyä eli kotikeittiön peruskeittokirjaksi teoksesta ei ihan ole. Eikä se sellaiseksi ole tarkoitettukaan.

Ensimmäinen ohje, jota kokeilin (ja johon ainekset löytyivät valmiiksi kaapista) oli sitruunarisotto. Ohje meni aika lailla perusrisoton ohjeen mukaan, mutta viinin tilalla riisiin lisättiin sitruunamehua. Annostus oli yhden sitruunan mehu puoltatoista riisidesiä kohti. Itse käytin varovaisemmin vain puolikkaan sitruunan mehun paria riisidesiä kohti. Ainakin omaan suuhuni tuossa oli hapokkuutta jo aivan tarpeeksi. Toisaalta sitruunoissakin on eroa, joten maistamallahan se selviää, paljonko on sopivasti.

Kirjassa pisti silmään myös Arancini-niminen ohje: uppopaistetut risottopallot ossobuco-ragu-täytteellä. Hauska sattuma, että juuri tästä risoton paistamisesta oli äskettäin keskustelua. Ehkä tuota täytyy kohta kokeilla.

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Kazakstanilainen lammaspata ja spelttilisuke

Vietimme lauantaina aikuistenkeskistä päivää ja päädyimme taas kerran Juureen syömään. Mennessä poikkesimme myös useammassakin blogissa huomiota saaneeseen Juuren Puotiin.

Vaikka valikoima ja koko kauppa näytti vielä hakevan muotoaan, oli vastaanotto mukavan ystävällinen ja välitön. Mukaan tarttui spelttijauhoja, selleriä ja sitruunalla maustettua kasvisöljyä. Lihatiskistä ostin kokeeksi pari Roslundin tekemää merquez-raakamakkaraa. Katsotaan, miten ne pärjäävät itsetehdyille.

Ravintolan ruoat eivät tälläkään kertaa pettäneet. Taas keskustelimme siitä, kuinka valtavan hyvää ruokaa suomalaisista aineksista voi tehdä. Syömämme sapakset ja pääruoat olivat paras kokonaisuus, jonka olemme ravintolassa vähään aikaan syöneet.

Oman pääruokani osana ollut spelttilisuke oli niin mahtava, että palasimme ravintolasta kaupan puolelle ohjetta kysymään. Ohje saatiinkin samoin kuin suurin osa aineksista: spelttihelmiä, tomaattijauhetta ja toholampilaista mustaleimaemmentalia.

Jo aiemmin olin suunnitellut tekeväni Kazakstanilaista lammaspataa, jonka ohjeen bongasin jokin aika sitten. Spelttilisuke syntyi keittämällä helmet kypsäksi siideri-vesi-suolaseoksessa. Kypsien splettien joukkoon sekoitin kermaa ja kukkuraisen teelusikallisen kuivattua tomaattijauhetta sekä lopuksi emmentalraastetta. Lopputulos oli koostumukseltaan risottomainen, ja spelttihelmet muistuttivat paljolti ohrasuurimoita.

Juuren Puodista saatu resepti oli tietenkin vain suuntaa antava, joten lisuke ei ollut ihan ravintolassa syödyn kopio. Silti sekä speltit että pata maistuivat hyvin sekä
aikuisille että puolitoistavuotiaalle.

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Vihreä kanacurry

Tässä taas ruoka, joka on täydellisen hyvää, mutta varmaan aivan yhtä epäautenttista.

Intiassa en ole ikinä käynyt, joten currykokemukseni perustuvat lähinnä Helsingin ja Lontoon ravintoloihin. Hassua, että Lontoota ajatellessani ensimmäisenä mieleen tuleva tuoksu on juuri curry. Kaupungissa kun on intialaisia ravintoloita varmaan yhtä paljon kuin Delhissä.

Ohjeeni ei ole suoraan mistään kirjasta, vaan ihan omassa koekeittiössäni kehitetty. Maun mukaan olen toisinaan lisännyt myös tuoretta chiliä ja raastettua inkivääriä. Toimii myös ilman.


maapähkinäöljyä
mustia sinapinsiemeniä
pari rkl vihreää currytahnaa (AROY-D Green Curry Paste)
kanaa
pari sipulia
pari tomaattia
vajaa purkki kookosmaitoa
pari kolme
desiä kanalientä
pieni paprika
pieni kourallinen vihreitä papuja


basmatiriisiä
limeä
tuoretta korianteria

Kuumenna öljy padassa ja paista sinapinsiemeniä, kunnes ne alkavat poukkoilemaan. Lisää currytahna ja anna sen kuumentua. Ruskista kanoja sinapinsiementen ja curryn kanssa.

Kuori sipulit, lohko ne neljään osaan ja aja tehosekoittimessa hienoksi. Tee tomaateille samoin (paitsi ettei niitä tarvitse kuoria). Sekoita sipulisilppu ja tomaattimurska pataan. Lisää kookosmaito ja kanalientä sen verran, että nesteen määrä tuntuu sopivalta. Sopivaan määrään vaikuttaa paitsi se mistä tykkää, myös se, paljonko tomaateista sattuu nestettä tulemaan.

Kiehauta curry ja lisää pilkottu paprika ja pavut. Anna porista hiljakseen, kunnes kaikki ainekset ovat kypsiä.

Curry on sekä mausteinen että myös melko raskas, varsinkin jos kookosmaitoa on annostellut runsaalla kädellä. Lime harmonisoi hapokkuudellaan makupaletin täydellisesti, joten puristan itse limeä suoraan lautaselle annoksen päälle.

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Kastanjoita ja sitruunavoita

Kastanjoissa on jotakin salaperäistä ja romanttista... Monena talvena olemme nauttineet kojusta ostettuja kuumia kastanjoita Kolmen sepän patsaalla. Ja vaikka Helsinki onkin aika loskainen joulukaupunki, on hetken voinut kuvitella olevansa vaikkapa Wienissä tai Berliinissä.

Tänä vuonna emme kuitenkaan ostaneet valmiiksi paahdettuja kastanjoita (en tiedä oliko niitä ollut edes myynnissä), mutta paahdoimme niitä itse, kun lähikauppa kerran näitä herkkuja tarjosi.

Valmistusta varten selailin muutaman ohjeen, ja ne kaikki neuvoivat suunnilleen samaa: tee suippoon päähän ristiviilto, aseta pystyyn suolapedille ja paahda 20-30 minuuttia 175-200 -asteisessa uunissa.

Olivat muuten erittäin hyviä! Kastanjoita avatessa näpit vähän paloivat, mutta ei se juurikaan haitannut, kun sai ihanan pehmeän, aivoja muistuttavan sisuksen suuhunsa. Yleensä puumainen ei ole ruoasta kovin kehuvasti sanottu, mutta maistoin kastanjassa selvästi tuoreen puun maun. Ja tämä oli siis pelkästään hyvä maku.

Kastanjoiden kanssa nautimme sitruunalla maustetua voita. Sekoitin notkistettuun voihin puolen sitruunan mehun. Makuyhdistelmä oli aivan verraton. Olisipa pian taas joulu...

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Ulkofilettä, ruusukaalia ja sinappikermaa

Edellisen hiukan epäonnistuneen risottokakkuruoan johdannaisena syntyi kuvan sapuska.

Risotto korvattiin naudan ulkofileellä (jota vaimoni oli hämmästyksekseni ostanut - hämmästyksekseni siksi ettei hän ole varsinaisesti lihansyöjä sanan siinä merkityksessä, että lihasta erityisemmin piittaisi) ja pinaatti ja pavut ruusukaalilla. Valmiin fileen pinnalle ripottelin tryffelisuolaa.

Alkuperäisestä ohjeesta jäi jäljelle siis mainio kermakastike, joka syntyy näin: kuumenna desi kermaa pienessä kattilassa ja anna kiehua hetki kasaan. Lisää ruokalusikallinen karkeaa sinappia. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa.

Ruusukaalit sain höyrytettyä, kun keksin yhdistää tavallisen kattilan, hiukan rikkinäisen pienen metallisiivilän ja grillipihdit. Viritys toimi niin hyvin, että voisin ruveta höyryttämään enemmänkin. Onneksi joka asiaan ei tarvitse omaa välinettä!

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Tomaattirisotto, pinaattia, papuja ja sinappikermaa

Jokin aika sitten Lontoossa käydessäni päädyin sattumalta syömään Mildreds-kasvisravintolaan. Pienessä ja ahtaassa salissa oli perjantai-iltana uskomattoman eläväinen ja mutkaton tunnelma.

Söin pääruokana annoksen nimeltä sunblushed tomato and buffalo mozzarella risotto cake served with wilted spinach, green beans and grape mustard cream sauce. Pääosassa oli risotosta tehty leivitetty ja pannulla paistettu kakku, jossa oli kunnon rapea kuori. Ruoka oli sekä hyvää että sitä oli paljon: loistava esimerkki siitä, että kasvisruoka ei välttämättä ole kevyttä ja mieskin voi siitä tulla kylläiseksi.

Jo tuolloin syödessä ajattelin, että annos täytyy yrittää rekonstruoida omassa keittiössä. Kohtuullisesti aikeissani onnistuinkin. Jo alunperin arvelin, että vaikeinta on tehdä risotosta koossa pysyvä kakku.

Tein risoton muuten normaalisti, mutta jätin sen hiukan tavallista paksummaksi. Annoin sen jäähtyä hetken ja muotoilin siitä märillä käsillä kiekon - hiukan kuin olisin tehnyt jauhelihapihviä. Yritin leivittää kakkua vehnäjauhoilla, kananmunalla ja korppujauhoilla.

Lopputuloksena keittiön tasot olivat täynnä riisiä, jauhoja ja likaisia lautasia. Risotto ei millään pysynyt kasassa, vaan se tuli lopulta syötyä ihan perinteisessä muodossa. Mauissa ei ollut kuitenkaan mitään valittamista - päinvastoin. Vihreät pavut ja kokojyväsinapilla maustettu kerma olivat mahtava pari risotolle.

Silti täytyy vielä googlata, miten risoton saisi pysymään kasassa. Liimalla?

torstai 7. tammikuuta 2010

Maailman helpoin arkileipä

Tätä leipää teemme monta kertaa viikossa. Se on hyvää, mutta myös todella helppo ja nopea tehdä. Leipä vaatii vain nopean kohoamisen eikä juuri lainkaan vaivaamista.

Laita ihmeessä kommenttia, jos tiedät vielä helpomman ohjeen!

5 dl lämmintä vettä
1 pussi kuivahiivaa
2 tl suolaa
3 tl sokeria

2 rkl öljyä
vehnäjauhoja
muita jauhoja, kuten speltti, kokojyvä, ruis, ohra
halutessa muita hiuhaimia, kuten mysliä, hiutaleita tms.

Liuota veteen hiiva, sokeri ja suola. Sekoita joukkoon vehnäjauhoja ja muita jauhoja sen verran, että saat löysän taikinan. Vehnäjauhoja tulee olla noin kaksi kolmasosaa koko jauhomäärästä.

Hyvä koostumus on pannukakkutaikinaa paksumpi, mutta kuitenkin niin löysä, että taikina valuisi kaadettaessa kulhosta pois.

Anna kohota liinan alla 20 minuuttia.

Sekoita mukaan pari ruokalusikallista öljyä ja vielä sen verran vehnäjauhoja, ettei taikina enää tartu astiaan. Taikinan pitäisi olla niin löysää, ettei sitä voisi vaivata pöydällä.

Sekoita tai vaivaa taikinaa kulhossa puulastalla minuutin verran, jotta se muuttuu hiukan kimmoisammaksi. Öljyä vuoka (ellet omista uusia ja varmasti tarttumattomia vuokia - minä en) ja kumoa taikina siihen. Taputtele leipä kutakuinkin tasaiseksi ja peitä liinalla.

Laita uuni 225 asteeseen. Kun uuni on valmis, työnnä hienosti kohonnut leipä sinne ja paista puoli tuntia.

Ota valmis leipä vuoasta, kääri puuvillaiseen liinaan ja anna jäähtyä täysin ennen leikkaamista.

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Lammastajine ja couscous

Joulupukki ei tänäkään vuonna tuonut oikeaa tajinepataa, mutta se ei estänyt tekemästä tätä mahtavan maukasta ruokaa. Käytin aivan tavallista kannellista saviastiaa eli perinteistä Kokki-pataa.

Autenttisuudesta en muutenkaan sano mitään, mutta mitä väliä sillä toisaalta on, kun lopputulos oli älyttömän hyvää. Eikä pukin sitä tajinea ensi joulunakaan tarvitse tuoda, koska kaikki paikat on jo täynnä kippoja ja kuppeja. Että ei se ollut mikään vihje...


lampaan paahtopaisti tai pari
reilu rkl tomaattipyrettä

vajaa rkl korianterin siemeniä ja jeeraa
reilu rkl harissaa
sitruunamehua


oliiviöljyä
iso punasipuli
pari valkosipulinkynttä
kanelitanko

kokonaisia kardemummia
kirsikkatomaatteja
rusinoita


couscousia
säilöttyä sitruunaa
korianteria

pari shalottisipulia
noin puoli desiä valkoviinietikkaa
noin tl sekä sokeria että suolaa

Jauha korianterin siemenet ja jeera. Sekoita tomaattipyre, harissa ja sitruunamehu ja lisää mausteet. Leikkaa lampaat pieniksi kuutioiksi ja mausta niitä juuri tehdyssä seoksessa pari tuntia tai vaikka yön yli.

Kuumenna öljy padassa ja kuullota sipuleja siinä hetki. Lisää joukkoon lihat ja anna niiden ruskistua hiukan. Vähennä lämpöä ja hauduta parisenkymmentä minuuttia.

Suikaloi tällä välin shalotit niin ohuiksi viipaleiksi kuin saat. Laita ne kulhoon, kaada päälle etikka, sokeri ja suola. Sekoita ja jätä tekeytymään.

Lisää lampaan joukkoon halkaistuja kirsikkatomaatteja, kourallinen rusinoita, kanelitanko ja kardemummat. Tomaateista tullee sen verran nestettä, ettei sitä tarvitse muuten lisätä. Jatka hauduttamista miedolla lämmöllä parisenkymmentä minuuttia tai kunnes ruoka vaikuttaa valmiilta.

Tee couscous ja sekoita mukaan säilöttyä sitruunaa pieneksi pilkottuna.

Kokoa shalottisipulit nyrkkiin ja purista neste niistä mahdollisimman tarkkaan pois. Koristele annos shaloteilla ja korianterilla.

perjantai 1. tammikuuta 2010

Sipulifetapiirakka

Kehitin tässä sipulikeiton pohjalta piirakan. Haudutin erilaisia sipuleita samalla tavalla kuin keittoa tehdessä: pitkään ja miedolla lämmöllä, kunnes ne karamellisoituvat ja makeutuvat mehukkaiksi.

Sipulin määrä saattaa tuntua aika suurelta, mutta hauduttaessa ne menevät kasaan niin, että jäljelle jää lopulta vain paksua tahnaa. Sipuleja ei kannatakaan pilkkoa käsittämättömän ohuiksi siivuiksi, jotta niissä säilyy hauduttaessa jonkinlainen rakenne.

Käytin pohjaan yli jääneitä keitettyjä perunoita, joka toivat vähän vaihtelua pelkkään vehnäjauhoon. Pohjasta tuli varsin kevyt ja rapsakka, koska käytin rasvaa melko vähän. Ohjeen taikinamäärästä riitti kahteen vuokaan, joten pakastin puolet myöhempään käyttöön.

Kuten useimmat piirakat, tämäkin maistui parhaiten lämpimänä. Siis ei kuumana eikä kylmänä.


5 dl vehnäjauhoja
100 g huoneenlämpöistä voita
tilkka kermaa
pieni kourallinen juustoraastetta
neljä pientä keitettyä perunaa murskattuna
muna

oliiviöljyä
4 sipulia
3 punasipulia
3 shalottisipulia
4 valkosipulin kynttä
tilkka valkkaria
1 rkl harissaa

fetaa
muna
vajaa pari desiä kermaa
juustoraastetta
rakuunaa
mustapippuria

Sekoita pohjan ainekset keskenään ja lisää muna viimeisenä. Jaa taikina kahtia ja pakasta toinen puolisko, ellet käytä sitä heti.

Kuori ja halkaise sipulit ja pilko ne siivuiksi. Kuumenna öljy padassa ja lisää sipulit. Kuullota, kunnes sipulit pehmenevät hiukan. Lisää suolaa, tilkka valkkaria ja harissa. Jätä kannen alle hautumaan miedolle lämmölle, kunnes sipulit karamellisoituvat ja alkavat tummentua. Tämä vienee puolesta tunnista tuntiin.

Levitä taikina ohuelti piirakkavuokaan ja esipaista pohjaa 175-asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia. Ota pohja uunista ja levitä siihen sipulit ja feta.

Sekoita munakermaseoksen aineet ja kaada piirakan päälle. Laita takaisin uuniin ja paista vielä noin vartti tai kunnes pinta näyttää hyvältä.