sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Tomaattikeitto jättikatkaravuilla ja oliiveilla

Tämä tomaattikeitto räjäytti vaimon tajunnan. Muuntelin hieman Ottolenghin keiton ohjetta, ja lopputulos oli mahtavan maukas ja välimerellinen. Pernod toi rapuihin hienon aniksen vivahteen.

Vaikka viikonloppu oli helteinen, kuuma keitto sopi erinomaisesti terassilounaaksi. Keiton maut olivat todella täyteläisiä, ja tehostin niitä vielä vaimon leipomalla leivällä ja Frascatin alueen viinitilalta vuonna 2000 ostetulla punaviinillä, joka yllätykseksemme oli vielä ihan kunnossa.

8 jättikatkaravun pyrstöä
kevätsipuli varsineen
20 ml Pernodia
3 luumutomaattia kaltattuna ja lohkottuna
6 kirsikkatomaattia kaltattuna ja lohkottuna

tuore punainen chili pilkottuna
3 valkosipulin kynttä ohuina siivuina
kalamataoliiveja
voita
silolehtipersiljaa
suolaa ja pippuria

Paistoin kevätsipulin ja ravut nopeasti voissa isossa wokkipannussa. Kaadoin Pernodin pannuun ja annoin alkoholin haihtua. Lisäsin tomaatit, chilin, oliivit ja valkosipulin ja kuumensin muutaman minuutin. Rikoin vielä tomaatteja lastalla, jotta nesteet irtosivat kunnolla. Lisäsin keittoon kunnon nokareen voita, maustoin suolalla ja pippurilla ja silppusin persiljan keiton päälle.

Alkuperäisessä ohjeessa ei ole lainkaan kevätsipulia, ja tuoreen chilin tilalla on käytetty kuivattua. Olen tehnyt kahdesti keiton alkuperäisellä ohjeella, mutta ainakin tässä tilanteessa tämä toimi vielä paremmin.

perjantai 29. toukokuuta 2009

Grillattua ahventa ja uusia perunoita

On kiva löytää tuoretta ja halpaa kalaa välillä ihan lähikaupasta. Edellispäivänä pyydetyt ja aamulla kauppaan tulleet (ainakin siis myyjän mukaan...) ahvenet maksoivat kahdeksan euroa kilo, mikä on mielestäni todella kohtuullinen hinta hyvästä kalasta.

Laitoin ahveniin sisään suolaa, sitruunaviipaleen ja tuoretta oreganoa, jota puskee pihalla vähän joka paikasta. Grillasin kaloja suoralla lämmöllä molemmin puolin vajaan kymmenen minuuttia.

Lisukkeeksi keitin uusia perunoita tillinvarsien kanssa. Silppusin kaksi uuden sadon sipulia varsineen kulhoon ja lisäsin mukaan kuumat perunat puolitettuina. Päälle kaadoin reippaasti voisulaa ja rouhin mukaan vielä vähän valkopippuria.

keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Artisokka-kanapaella

Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten pallogrilli taipuu muuhunkin kuin makkaran paistoon. Olen käyttänyt grillissä normaalisti brikettejä ja laittanut paellapannun suoraan grillin päälle. Pannu lämpenee yllättävän helposti, joten lämmön säätämisen kanssa joutuu olemaan aika tarkkana.

Ohje on Moro-keittokirjasta ja melko monivaiheinen, mutta lopputulos on aina ollut vaivan arvoinen.

6 rkl oliiviöljyä
350 g kanaa
2 isoa sipulia
3 artisokkaa
6 valkosipulinkynttä pilkottuna
250 g paellariisiä
1,5 dl kuivaa sherryä
8 dl kanalientä
silolehtipersiljaa
muskottipähkinää
sitruuna lohkoina
suolaa ja pippuria

Paista kuutioidut kanat kevyesti pannulla ja nosta pois. Kuullota sipulia parikymmentä minuuttia, lisää pilkotut artisokat ja valkosipuli ja kuullota vielä kymmenisen minuuttia, jotta sipulit karamellisoituvat. Lisää joukkoon riisi ja kuullota hetki.

Nosta lämpöä. Kaada pannulle sherry ja anna haihtua. Lisää liemi, anna kiehahtaa ja mausta. Lisää muskottipähkinä ja silputtu persilja. Hauduta kymmenisen minuuttia ja lisää kanat joukkoon. Tässä vaiheessa nestettä pitäisi olla vielä niin paljon, että kanat peittyvät. Hauduta kannen alla vielä viitisen minuuttia, eli kunnes riisi on kypsää ja liemi sopivasti haihtunut.

Tarjoile sitruunalohkojen kanssa.

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Bruschetta

Tämä on ollut yksi lempikesäruoistani siitä lähtien kun ruokaa olen ylipäätään alkanut laittaa. Bruschetta oli hyvää opiskelijana kymmenen vuotta sitten ja sitä se on edelleenkin. Ohjeessa yhdistyy oikeastaan kaikki parhaat raaka-aineet mitä on: tomaatti, basilika, valkosipuli ja oliiviöljy.

Pilkoin ensin tomaatit kuutioiksi, sekoitin basilikan niihin ja maustoin suolalla ja mustapippurilla.

Paahdoin vuokaleipäviipaleet reilusti rapeaksi ja hieroin pintaa tuoreella valkosipulilla. Koska leivän pinta oli paahtamisesta kova, se toimi valkosipulille kuin raastimena. Sipuli rikkoutui ja pintaan jäi sopivasti makua.

Oliiviöljyä leivälle ja tomaattia päälle.

lauantai 23. toukokuuta 2009

Lontoo

Vietin kuluneella viikolla muutaman päivän omaa aikaa Lontoossa työmatkan päätteeksi. Aika kului kirja- ja kitarakauppojen kiertämisen lisäksi lähinnä erilaisiin ruoka-asioihin tutustuen. Alla muutamia linkkejä kohokohdista.

Suosikkikeittokirjani (Moro - Cookbook) kirjoittajien Sam ja Sam Clarkin ravintolassa kävin ensimmäisen kerran pari vuotta sitten. Tällä kertaa menin paikan päälle lounasaikaan ilman pöytävarausta. Sali oli aivan täynnä, mutta sain kuitenkin pöydän vajaan tunnin odotettuani.

Lista oli juuri sitä mitä odotinkin: grillattuja kaloja, haudutettua porsasta, mantelia, sherryä ja ruusuvettä. Valitsin listalta Charcoal grilled bream with yoghurt, green almonds and lentils eli grillattua lahnaa jogurtilla ja vihreillä manteleilla linssien kera. Lahna ei kuitenkaan juuri muistuttanut suomalaisjärvien lahnoja, vaan oli huomattavasti pienempi, hienosyisempi ja kuivempi. Maultaan enemmän ehkä siian suuntaan. Vihreät mantelit taas olivat viipaloituja tuoreita mantelinkotia.

Poislähtiessä lounasaika oli päättymässä ja keittiössä oli jo hiljaisempaa, joten kävin kiittämässä Samia henkilökohtaisesti ruoasta ja kirjastaan.

Momo
Marokkolainen ravintola, jossa on aiemminkin pitänyt käydä. Paikkana ravintola oli varsin autenttisen oloinen ja illallisaikaan meluissa ja täysi. Ehkä sen takia, että odotin ravintolalta ihan jotain erityistä oli ruoka kuitenkin lievä pettymys. Syömäni lammas-tajine oli maukas, ja annos couscousin kanssa valtavan suuri, muttei mitenkään mieleenpainuva.

Waterloon aseman lähellä törmäsin sattumalta todella hienoon "supermarkettiin" nimeltä Greensmiths. Kauppa oli käytännössä useampien kauppiaiden yhteisliike saman katon alla. Sieltä löytyi siis erikseen lihakauppias, leipuri, vihannesmyyjä, sekä juusto- ja viinikauppiaat. Samoin kaupasta löytyi vielä kahvila. Kaikissa tuotteissa näytettiin vielä suosivan luomua ja lähiruokaa.

Tälläkin kertaa vietin puolikkaan päivän Borough Marketissa kierrellen ja ihmetellen käsittämättömän hienoa tarjontaa. Eritysesti tuoreet härkäpavut aiheuttivat lievää kateutta paikallisia kohtaan.
Borough Marketin yhteydessä oli hieno juustokauppa, josta ostin mukaan kimpaleen Montgomery-cheddaria. Kyselin myyjältä, miten juusto mahtaa säilyä kun olen lentämässä pian kotiin, enkä saa sitä jääkaappiin. Myyjä kertoi, ettei tuo cheddar ole koskaan ollutkaan jääkaapissa. Kaupan seinällä heillä olikin toista sataa kiekkoa tuota juustoa huoneenlämmössä. Kaikesta huolimatta kimpale tuli laitettua kotona jääkaappiin.

Kaupalla on myös hienot verkkosivut, jossa myytävät juustot ja tuottajat on esitelty.

Kyseinen ravintola tarjoili hyvän näköisiä mereneläviä, mutta ostereita valitettavasti vain kuuden ja kahdentoista kappaleen annoksina. Heillä oli torilla kuitenkin myös koju, jossa ostereita myytiin yksittäin ja valmiiksi avattuna. Vaikkeivät osterit ihan lempiruoka-aine olekaan, niin olihan siinä tietysti ihan oma viehätyksensä syödä niitä ulkona paikan päällä.

perjantai 22. toukokuuta 2009

Hampurilaisia

Hesarin Ruokatorstain innoittammana tein itse hampurilaisia. Vaikka lehden mukaan gourmet-hampurilaiset ovatkin tällä hetkellä pelkkä sämpylä ja pihvi, pitäydyin itse vähän perinteisemmässä versiossa.

Tein pihvit paistijauhelihasta, johon sekoitin raakaa valkosipulia, suolaa ja savustettua paprikajauhetta sekä tilkan maitoa notkistamaan massaa.

Paistoin sekä pihvit ja että sämpylät ulkona grillissä. Täytteenä hampurilaisissa oli raakaa sipulia, tuoretta tomaattia, rucolaa ja juustoa, sekä tietysti ketsuppia ja karkeaa englantilaista sinappia.

lauantai 16. toukokuuta 2009

Grillattua rautua ja fenkolisalaatti

Tänään söin elämäni ensimmäisen kerran rautua. Yhden kokemuksen perusteella voisin syödä pian toistamiseenkin. Nappasin reilun puolen kilon kalan E. Erikssonilta Wanhasta Kauppahallista ja lähdin kotiin lämmittämään grilliä. Raudun kauniiseen nahkaan en raaskinut tehdä viiltoja, joten heitin vain suolaa vatsaan.

Kala ehti maustua puolisen tuntia. Grillasin sen kokonaisena hyvin kuumassa, niin että nahka paikoin hiillostui. Kaikkiaan grillaus kesti ehkä vain 10-15 minuuttia. Kala oli sekä maultaan että koostumukseltaan ja kypsyydeltään täydellistä. Liha pysyi erittäin mehukkaana, mutta irtosi ruodoista helposti. Maku oli hyvin hienostunut: vähän niinkuin kirjolohen ja siian hyvät puolet olisi yhdistetty. Hämmästyttävää oli ettei kala vaatinut lainkaan lisää suolaa, vaikkei se alunperinkään ehtinyt kovin kauaa suolaantua. Harvoin olen syönyt kalaa, joka maistuu erinomaiselta lähes suolattomana.

Lisukkeeksi tein fenkolisalaattia Ottolenghin keittokirjasta:

1/2 granaattiomena
2 fenkolia
1,5 rkl oliiviöljyä
2 tl sumakkia
1 sitruunan mehu
4 rkl rakuunan lehtiä
2 rkl silolehtipersiljaa
70 g fetaa
suolaa ja pippuria

Tehdään suurin piirtein kuten salaatit nyt yleensä tehdään.

torstai 14. toukokuuta 2009

Punainen curry perunalla ja kanalla

Yksi parhaista purkkiruoista on Aroy-D Red Curry. Aina Vii Voanissa käydessäni ostan monta purkkia punaista currya, joista teen ruokaa yleensä samalla kaavalla. Tuoteselosteen mukaan aineina on lähinnä kookosmaitoa, kurpitsaa, currytahnaa, basilikan ja limen lehtiä, chiliä ja muita mausteita. Eikä lainkaan arominvahventeita, mikä lämmittää tietysti mieltä.

tölkki punaista currya
sipuli
pari perunaa
saman verran kanaa

Leikkaa sipuli pieniksi lohkoiksi ja kuullota nopeasti wokissa. Kumoa mukaan curry ja kuumenna. Lisää perunat ja hetken päästä kanat. Anna kiehua miedolla lämmöllä. kunnes peruat ovat pehmeitä.

Itse curryn maku on aivan sama kuin suomalaisissa thaimaalaisissa ravintoloissa. Sopivasti makua ja tulisuutta - erinomaista ruokaa flunssaiselle!

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Raakamakkaraa

Vappuna tuli langon kanssa tehtyä (ties kuinka monetta kertaa) omia makkaroita. Omina lajeinani oli tällä kertaa provencelaisittain maustettu porsas-hevos-makkara ja vietnamilainen kanamakkara - mausteina lime, sitruunaruoho, valkosipuli, chili, shalottisipuli, kalakastike ym.

Nyt viikonloppuna tuli maistettua näitä uudestaan. Vertailussa oli mukana Hakaniemen hallista ostettua lammasraakamakkaraa (valmistajasta en valitettavasti muista muuta kuin ettei se ollut Wurst Fennica).

Vaikka kaikki makkarat olivatkin hyviä, oli ostettujen ja itse tehtyjen välillä muutama selvä ero. Lammasmakkara oli huomattavasti suolaisempi kuin kotitekoiset, ja minua yletön suolaisuus alkoi tökkimään aika pian.

Toisaalta lammasmakkara oli rasvaisempi ja sitkoisampi kuin itse tehdyt. Pitkittäin leikattuna se pysyi koossa, kun taas toiset hajosivat ja murustuivat. Omatekoiset olivat selkeästi vähärasvaisempia ja kuivempia.

Kokonaisuudessaan ostomakkarat eivät pärjänneet omatekoisille, joita jaksoi myös syödä enemmän. Koostumukseltaan lammasmakkara sen sijaan oli selvästi oikeamman perinteisen makkaran oloinen.

lauantai 9. toukokuuta 2009

Grillattua munakoisoa mintulla ja fetalla

Tein ensin morttelissa kastikkeen, johon laitoin yhden valkosipulin kynnen, ruokalusikallisen bslsamicoa, ruokalusikallisen sherryviinietikkaa, hunajaa ja oliiviöljyä.

Munakoison leikkasin pitkittäin kymmeneksi ohueksi viipaleeksi. Tämä onnistui hyvin, kun halkaisin munakoison ensin keskeltä kahtia ja sen jälkeen liu'utin veistä lappeettain leikkuulautaa vasten. Valelin viipaleet öljyllä ja grillasin kuumassa, kunnes saivat väriä pintaan.

Levitin puolet kastikkeesta laakean astian pohjalle ja ladoin grillatut munakoisot päälle. Murensin mukaan vielä fetaa, mintunlehtiä ja loput kastikkeesta.

Toimi hyvin huoneenlämpöisenä tarjottuna.

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Kanaa, papuja ja vihreää tahinikastiketta

Sunnuntain ruoka syntyi ihan improvisoiden siitä mitä kaapeista löytyi.

Papujen kanssa paistinpannulla kypsyi sipulia, tuoretta chiliä ja oliiveja sekä tuoretta timjamia. Kanafileet maustoin kiinalaisella viismausteella ja paistoin pannussa ja uunissa.

Kastikkeeksi lautasen pohjalle tein morttelissa soseen tahinista, persiljasta ja valkosipulin kynnestä. Oliiviöljyä ja sitruunaa lisäsin, kunnes maku ja koostunus oli sopiva.

Varsinaista makujen sinfoniaa ei syntynyt, mutta rokkia kyllä.