maanantai 28. kesäkuuta 2010

Pikapaistettua kanaa ja paksoita

Vietimme juhannusjuhlia kälyn nurkissa nauttien jalkapallon ohessa sekä puutarhan että grillin antimista. Monista herkuista parhaiten mieleen jäi savustettu sampi, jota söin elämäni ensimmäistä kertaa. Kala oli maukas sekoitus lohen rasvaisuutta ja vaalean kalan hienostunutta makua. Valitettavasti, joku oli ehtinyt viedä kaviaarit (hymiö).

Lähtiessä sain kasvimaalta mukaan pari paksoita, joista vokkasin kotona kevyen kesälounaan. Vokkaus on helppo tapa tehdä maukasta ruokaa, kunhan muistaa muutamat tärkeät asiat:

- kaikkien ainesten täytyy olla valmiiksi pilkottuna ennen paistamisen aloittamista
- pannun täytyy olla todella kuuma ja ruoan pitää paistettaessa olla koko ajan liikkeessä
- aineksia ei saa olla pannulla liikaa yhtäaikaa, jotta ainekset paistuvat, eivätkä rupea keittymään. Hyvänä nyrkkisääntönä on, että pannulla voi tehdä vain yhden hengen annoksen kerrallaan.

Ihan hyvä on myös, jos muistaa käyttää kaikki suunnitellut ainekset. Viimeisiä paloja syödessäni huomasin, että pähkinät odottavat edelleen lieden vieressä.


kaksi paksoita
pari broilerin filettä
punainen chili
peukalon pään kokoinen pala inkivääriä
ruohosipulia
kasvisöljyä
soijaa
kalakastiketta
suolaa
paahdettuja maapähkinöitä

Kuutio broileri ja mausta suolalla. Irrota lehdet ja pese ne hyvin. Leikkaa lehtiruodit (siis ne paksut valkoiset osat) viipaleiksi ja revi lehdet palasiksi. Pilko chili ja kuorittu inkivääri pieniksi.

Kuumenna öljy wokissa melkein savuamispisteeseen ja heitä mukaan ensin chili sekä inkivääri ja kohta perään broileri. Lisää sitten mukaan paksoin valkoiset osat sekä loraus soijaa ja kalakastiketta ja tarvittaessa lisää öljyä.

Lisää viimeiseksi paksoin vihreät revityt lehdet ja ruohosipulia pilkottuna. Paista hetki ja tarjoa paahdettujen maapähkinöiden kanssa.

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Halloumisalaatti verigreipillä

Palasimme sunnuntai-iltapäivänä Keski-Suomesta häämatkalta (olimme siis vieraina kaveriemme häissä) kotiin, eikä illaksi oltu varattu mitään ruokaa. Jääkaapin tarjoamista rippeistä syntyi kuitenkin ihan mielenkiintoinen salaatti.

Sain yhdistettyä salaattiin kaikki perusmaut, sekä vielä erilaisia suutuntumia. Halloumi ja leipä olivat suolainen perusta, johon verigreippi toi happamuutta ja karvautta. Makeutta tuli kastikkeesta, johon sekoitin vain vadelmahilloa ja etikkaa. Makuyhdistelmät eivät ehkä olleet ihan klassikotasoa, mutta salaattia oli hauska syödä.

Jäimme miettimään, mitkä ruoka-aineet ovatkaan luontaisesti karvaita. Makeita, happamia ja suolaisia, kun on paljon helpompi nimetä. Greipin maun "musteisuus", jota on varsinkin valkoisessa kuoriosassa, lienee juuri karvasta. Toinen selvä kitkerä aines on oluessa käytettävä humala. Sitä vaan on hiukan vaikea hyödyntää ruoanlaitossa.


verigreippi
paketti halloumia
pari viipaletta kuivahtanutta leipää
paahdettuja paprikoita (piquillo) purkista
silolehtipersiljaa
oliiviöljyä
suolaa

pari tl vadelmahilloa
1 rkl valkoviinietikkaa

Kuori verigreippi ja poista lohkoista kalvot. Laita lohkot talouspaperin päälle, jotta ylimääräiset nesteet imeytyvät pois.

Paahda leipiä pari kertaa leivänpaahtimessa, jos ne eivät ole kunnolla kuivahtaneita. Murra leivät paloiksi kulhoon ja sekoita mukaan reippaasti oliiviöljyä. Kaada ,kuumalle pannulle ja paista kunnes ne alkavat ruskistumaan.

Paista halloumit samalla pannulla leipien jälkeen. Kokoa salaatti lautasille ja mausta kastikkeella.

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Purjopasta

Olen siinä mielessä huono tekemään pastaa, koska repertuaani on aika suppea ja useimmiten tulee pitäydyttyä vain parissa perinteisessä ohjeessa: pesto, carbonara ja bolognese.

Uuden pastaidean sain Jamie-lehdestä, jossa käytettiin purjoa vastaavalla tavalla. Alkuperäisessä ohjeessa oli mukana myös kaalia, mutta kun sitä ei löytynyt omasta jääkaapista, laitoin tilalle kuivahtanutta vaaleaa leipää ja sitruunan kuorta.

Koostumuksesta piti tulla pestomaisen sileää. Ei tullut. Tehosekoittimestani loppui teho, kun tungin sen liian täyteen aineksia. Purjo meni myös keitettäessä vähän liian pehmeäksi, joten se ei leikkaantunut kunnolla vaan pikemminkin liiskaantui. Keitin sitä ohjeen mukaan kolme minuuttia, mutta pari olisi riittänyt hyvin. Ruoassa huomasi hyvin, miten makeaa purjo on. Kastike vaati hurjan määrän suolaa ja sitruunamehua, ennen kuin eri maut olivat tasapainossa.


purjo
pari valkosipulinkynttä
pala kuivunutta vaaleaa leipää
puolikkaan sitruunan mehu ja kuori
oliiviöljyä
suolaa
korianteria
parmesaania

Halkaise ja pese purjo. Leikkaa purjo pikkusormen mittaisiksi pätkiksi ja keitä pari minuuttia kiehuvassa vedessä kuorittujen valkosipulinkynsien kanssa.

Siirrä purjo ja valkosipulit tehosekoittimeen. Lisää mukaan leipä ja raastettu sitruunankuori. Silppua ainekset hienoksi ja lisää oliiviöljyä ja sitruunamehua maun mukaan, kunnes kastike on sopivan tasainen. Mausta suolalla. Silppuaminen kannattaa tehdä parissa erässä koneen kapasiteetista riippuen.

Keitä pasta, sekoita kastike kypsän pastan sekaan ja viimeistele korianterilla ja parmesaanilla.

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Lamb Jerky eli kuivattua lammasta

Tein kuluneella viikolla kuivattua lammasta pariinkin kertaan. Olin viemässä lammasta Merituulin ja Jukan järjestämään blogitapaamiseen, joten ohjetta piti testata etukäteen.

Valmistin ensimmäisen satsin lampaan paahtopaistista ja toisen ulkofileestä. Paahtopaisti toimi tässä paremmin, koska siinä lampaan ominaismaku filettä paremmin esiin. Ulkofileestä eläinlajia ei niin selkeästi tunnistanut. Lapa tai etuselkä voisivat myös olla hyviä tähän käyttöön.

Ensimmäisen koe-erän jälkeen tajusin myös raapia lihoista turhat marinadit pois ennen uuniin laittoa. Valmistustapana lihan kuivaaminen onnistui alla olevan ohjeen mukaan ihan mainiosti. Ohjetta voisi varioida lihan ja mausteiden suhteen kai loputtomiin. Itsellä tuli seuraavana mieleen kokeilla kuivattua kanaa soija-chili-valkosipuli-marinadissa.


neljännes kilo lammasta
shalottisipuli
pari valkosipulinkynttä
2 tl korianterinsiemeniä jauhettuna
2 tl jeeraa jauhettuna
2 tl suolaa

vettä

Leikkaa liha väärin eli syiden suuntaisesti ohuiksi siivuiksi. Nuiji paloja tarvittaessa vähän lyttyyn, jotta ne ovat parin millin paksuisia.

Raasta marinadia varten sipuli kulhoon ja lisää korianterinsiemenet ja jeera. Murskaa valkosipulit suolan kanssa huhmareessa tasaiseksi tahnaksi ja lisää kulhoon. Laimenna marinadia vedellä sopivan juoksevaksi. Anna lihojen marinoitua pari tuntia.

Pyyhi lampaista ylimääräiset marinadit pois ja levitä uunipellille yhteen kerrokseen. Paista - eli kuivaa, lihoja noin 65 asteisessa uunissa kolmisen tuntia ja käännä paloja pari kertaa paiston aikana. Kypsyyttä voi tarkistaa repimällä lihaa kahtia: valmiina sen pitäisi olla nahkamaista ja taipuisaa. Ei siis rapean rouskuvaa.

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Kevätterveisiä Lontoosta! Osa 2

Unohdin melkein jakaa loput tärpit äskeiseltä Lontoon-matkalta. Olen ehkä hiukan puolueellinen arvioimaan kaupunkia, jossa mielestäni ei ole mitään huonoa. En ole koskaan asunut Lontoossa ja töitäkin olen tehnyt siellä vain säännöllisen satunnaisesti.

Sen sijaan olen viettänyt todella paljon aikaa kierrellen ravintoloita, toreja, puistoja, baareja ja kirjakauppoja - useimmiten ilman tarkkoja suunnitelmia ja aikatauluja. Kaupunki on mahtava kohde mihin tahansa tarkoitukseen, eikä vähiten ruokamatkailuun.

Kiitos vielä Ullalle tuhannesti lastenhoitoavusta ja Emmalle vinkeistä.


Gordon's Wine Bar
Löysin Lontoon vanhimman, 1890 perustetun, viinibaarin sattumalta Embankmentin metroaseman läheltä. Baari ja pitkä terassi sijoittuvat hauskasti kävelykadulle talojen ja puiston väliin. Paikka on ehdottomasti käymisen arvoinen jokaiselle, jolle viini maistuu. Muita juomia paikassa kun ei tarjoillakaan.

Borough Market
Poromarketti on jokakertainen vierailukohde ja ehdottomasti hienoin ruokatori, jossa olen käynyt. Varsinkin liha- ja kalatarjontaa katsellessa ei voi olla kuin kateellinen. Valikoima ja laatu (silmämääräisesti) ovat aivan uskomattomat ja hinnat halvempia kuin suomalaisessa supermarketissa.

Torilta saa myös ehkä parasta siideriä, jota olen missään juonut. Muovituopista huolimatta New Forestin Vintage Dry -siiderissä maistuu omena enemmän kuin missään.

Roast
Borouh Marketin yläkertaan on piilotettu varsin tyylikäs ravintola, joka tarjoilee myös aamiaista. Jotenkin paikka oli jopa liian posh verrattuna alla olevaan maalaistoriin. Nautin paikassa ihanan kiireettömän aamiaisen: jogurttia, mysliä ja paahtoleipää hilloilla sekä teetä, jota en normaalisti ikinä joisi aamulla. Jotenkin tee vaan sopi tuohon hetkeen paremmin kuin kahvi...

Brindisa
Espanjalaisten raaka-aineiden maahantuoja ja kauppa Borough Marketilla. Kauppa mainitaan monesti Moro-keittokirjassa, ja puodista saikin kaikkia aineksia, joita kirjassa käytetään, mutta joita lähikaupasta ei saa. Kotiinviemisiksi ostin pieniä sardiineja, savustettuja paprikoita, kuivattuja paprikoita, sherryviinietikkaa ja membrilloa eli kvittentahnaa. Pääsen vihdoin kokeilemaan mantelikvittenkakkua ihan oikeilla raaka-aineilla.

Ystävällinen myyjätär maistatti minulla myös mojamaa eli ilmakuivattua tonnikalaa. Ulkonäöltään ja rakenteeltaan se muistutti paljon ilmakuivattua kinkkua. Maultaan se oli taas vastasi hyvin mielikuvaa ilmakuivatusta tonnikalasta: erittäin suolaista ja erittäin kalaista! Ihan ykkössuosikkia ei mojomasta kuitenkaan heti tullut...

Tierra Brindisa
Sohossa sijaitseva Brindisan oma tapas-ravintola, jossa olen aiemmilla kerroilla käynyt ovella, mutta paikka on ollut aivan täynnä. Tällä kertaa mahduin onnekseni sisään. Ravintola jakautuu kahtia hämärään, tunnelmalliseen ravintolapuoleen ja valoisaan avoimeen baaripuoleen, josta on suora näkyvyys keittiöön.

Vaikka ruoka ei ollut millään tavalla tajuntaa räjäyttävää, vietin pitkän illan baaritiskillä jutellen espanjalaisen henkilökunnan kanssa muun muassa Helsigin kauppatorin fiiliksestä. Heidän mielestään kyseinen kauppatori on kuin tango...

Ruoka-asioiden ohi täytyy vielä mainita kaksi lajissaan hienoa paikkaa: Vintage and Rare Guitars sekä Foyles.

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Lasagne ilman uunia

Tässä varsin kevyt ja kesäinen versio perinteisestä lasagnesta. Muistan Markus Maulavirran tehneen legendaarisessa Kokkisota-ohjelmassa tämän kaltaisen ruoan. Annoksen nimi onkin ainut asia, mitä tuosta muistan, joten ohje tuli keksittyä ihan päästä.

Leikkasin kuusi tomaattia paksuiksi viipaleiksi ja paistoin niitä hetken aikaa pannulla oliivioljyssä, kunnes koostumus alkoi muistuttaa hiukan kastiketta. Mukaan pilkoin tuoretta ruohosipulia

Valkokastikkeen tein perinteisellä ohjeella: ruskistin voissa vehnäjauhoja ja vispasin joukkoon punaista maitoa. Maustoin kastikkeen suolalla, valkopippurilla ja muskotilla ja raastoin lopuksi joukkoon reippaasti parmesaania.

Kokosin annoksen suoraan lautaselle laittaen vuorotellen valkokastiketta, keitettyjä lasagnelevyjä, tomaattikastiketta ja ilmakuivattua kinkkua.

Keitettyjä lasagnelevyjä oli aika hankala käsitellä, koska ne meinasivat juuttua toisiinsa kiinni ja hajota. Valmistuksessa saa olla myös tarkkana, että kastikkeet ja pasta valmistuvat samaan aikaan, jotta valmis ruoka on lautasella lämmintä. Nyt ruoka tuppasi jäähtymään, ennen kuin sen ehti syödä loppuun. Hyvä idea olisikin lämmittää lautaset valmiiksi tai käyttää valmis annos nopeasti uunin kautta.

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Grillattua parsakaalia, valkosipulia ja chiliä

Olihan sitä pakko kokeilla itse. Ottolenghissa syömäni parsakaaliruoan ohje löytyi kirjasta ja nyt myös tuosta alta.

Ei se tietenkään ihan samalta maistunut kuin ravintolassa, mutta hyvältä kuitenkin. Maku ei ollut ihan niin intensiivinen ja se olisi kaivannut jonkin lisätujauksen. Ehkä suolan ja pippurin reippaampi annostelu olisi auttanut. Varovaisuuttani käytin vain yhden chilin ilman siemeniä. Kaksi olisi ollut juuri sopiva, mutta kun ei tulisuuksista aina tiedä...

Suurimpana erona oli alkuperäiseen oli se, että omat parsakaalini menivät hiukan pehmeiksi. Syynä kai oli, etten kuivannut niitä riittävän tarkkaan ennen grillaamista. Keittoaikaa ei myöskään kannata ylittää yhtään.


kaksi parsakaalin päätä, yhteensä puolisen kiloa
115 ml oliiviöljyä
neljä valkosipulin kynttä ohueksi viipaloituna
kaksi punaista mietoa chiliä ohuiksi viipaloituna
merisuolaa ja mustapippuria
sitruunaa kuorineen ohuiksi viipaleksi leikattuna

Leikkaa parsakaalin kukinnot reiluiksi paloiksi niin, että ne jäävät tyvestä toisiinsa kiinni. Keitä paloja kaksi minuuttia kiehuvassa vedessä. Valuta ja upota jääkylmään veteen. Tarkoituksena on, että parsat eivät enää jatka kypsymistä. Valuta hyvin ja kuivaa parsat perusteellisesti. Sekoita kuivattuihin parsoihin kulhossa 45 ml oliiviöljyä sekä reilusti suolaa ja mustapippuria.

Grillaa parsakaaleja erittäin kuumalla parilalla tai grillissä, kunnes ne alkavat saada väriä pintaan. Siirrä takasin kulhoon.

Laita loput oliiviöljystä, valkosipulit ja chilit pieneen kattilaan ja kuumenna, kunnes valkosipuli pehmenee ja alkaa muuttua kullankeltaiseksi. Kaada öljy, valkosipuli ja chilit lämpimien parsakaalien päälle ja sekoita.

Lisää lopuksi joukkoon sitruunasiivut ja tarjoile lämpimänä tai huoneenlämpöisenä.