maanantai 20. elokuuta 2012

Sipuli tarte tatin


Olihan hyvää! Ja käytännössä vain kahdesta aineksesta. Makua ei varmaan yhtään haitannut, että sain käydä nostamassa sipulit maasta, juuri ennen valmistusta. Sipulit, joita mieluusti maistelee sellaisenaan. Sipulit, jotka ovat niin mehukkaita, että halkaistaessa leikkauspinta aivan tihkuu nestettä.

Piirakka tuli syötyä kuumana yhdellä istumalla, enkä usko, että maku odottelemalla enää olisi parantunut. Suoraan uunista suuhun siis! Vastaavia ohjeita löytyy varmaan tuhansista kirjoista ja blogeista, mutta alla oleva ohje on alunperin Hugh Fearnley-Whittingstallin River Cottage Veg Every Day! -kirjasta.


200 g lehtitaikinaa
3-4 keskikokoista sipulia
nokare voita
loraus oliiviöljyä
1 rkl balsamicoa
suolaa ja mustapippuria


Kuori sipulit ja pilko kuuteen tai kahdeksaan lohkoon, niin että sipulin kerrokset jäävät kannasta kiinni. Kuumenna voi ja öljy pienehkössä uuninkestävässä paistinpannussa tai vuoassa. Asettele sipulit pannulle ja mausta suolalla ja pippurilla. Paista/kuullota/karamellisoi sipuleita miedolla lämmöllä parikymmentä minuuttia pari kertaa kääntäen eli kunnes ne pehmenevät ovat saaneet kauniin ruskean värin. Kaada balsamico pannulle ja kuumenna vielä hetki. Ota pannu liedeltä ja asettele sipulit tasaisesti.

Kauli sipulien karamellisoituessa voitaikinasta ohuehko, noin pannun kokoinen, pyöreä levy. Laita taikina valmiiden sipuleiden päälle ja siirrä pannu 200 asteiseen uuniin paistumaan noin kahdeksikymmeneksi minuutiksi. Kumoa valmis piirakka lautaselle.


Takki Barbour, housut Howies, kengät mallin omat.

torstai 16. elokuuta 2012

Härkäpapusalaatti


Juuri nyt on se ihmeellinen ja lyhyt aika vuodesta, kun voi mennä ulos ja katsoa mitä tänään söisi. Päätin syödä ensimmäiset härkäpavut. Toiset ja kolmannet pavut varmaan vielä saan, mutta tuskin enempää. Vaikka kasvimaalla kasvaa kivasti parisenkymmentä vartta, on pavuissa lopulta yllättävän vähän syötävää. Kilosta tuoreita palkoja saa ehkä muutaman sata grammaa syötävää.

Ja vaikka silpominen ja kuoriminen ovat työlästä, pidän härkäpavun mausta valtavasti: pehmeän voinen, kermainen ja pähkinäinen.

Ohje on mukailtu Chad Robertsonin Tartine Bread -kirjasta, joka sivumennen sanoen on paras lukemani leipäkirja. Olen valmistanut kirjan ohjeella maalaisleipää juureen säännöllisesti nyt puolitoista vuotta. Kenties joskus saan vielä kirjoitettua leivästä tännekin.

SALDE
1 punasipuli
0,5 dl punaviinietikkaa + vettä
vajaa kilo tuoreita härkäpapuja
pari viipaletta kuivahtanutta maalaisleipää
pieni nippu tuoretta minttua

KASTI
puolikkaan sitruunan kuori ja mehu
vajaa desi oliiviöljyä
ripaus suolaa ja sokeria


Kuori ja viipaloi sipuli ohuelti. Laita sipulit kulhoon ja kaada päälle etikka sekä vettä niin paljon, että sipulit peittyvät. Anna maustua puolisen tuntia.

Silvo härkäpavut eli avaa palko ja irroita papu. Lisää pavut kiehuvaan veteen ja keitä pari, kolme minuuttia ja tarkista kypsyys. Huuhtele kypsät pavut kylmän juoksevan veden alla. Kuori pavut uudestaan pullauttamalla vihreä sisus ulos painamalla papua etusormen ja peukalon välissä.

Valmista krutongit paistamalla leipäpaloja kuumalla pannulla oliiviöljy-voiseoksessa. Yhdistä astiassa pavut, krutongit, kuivaksi puristetut sipulit ja minttu.

Sekoita kastikkeen ainekset ja mausta suolalla ja sokerilla koko ajan maistellen. Parhaiten sekoitus onnistuu pienessä kannellisesssa lasipurkissa.

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Tähänastisen kesän paras jäätelö


Alkukesästä hankkimamme jäätelökone on tähän mennessä vääntänyt meille vajaat kymmenkunta erilaista jäätelöä. Mukaan on mahtunut monia ihan kivoja, pari kelvotonta ja yksi huippu.

Suurin pettymys oli lasten kovasti toivoma mansikkajäätelö. Tuoreista mansikoista ja mansikkasoseesta tehty jäätelö ei yllättäen ollutkaan vaaleanpunaista vaan tylsän punertavan harmaata. Eikä se myöskään maistunut makealta mansikalta vaan pelkästään happamalta. Asiaa ei pelastanut edes se, että toinen tytöistä maustoi jäätelöä tiputtamalla pyörivään jäätelömassaan punasipulin kuoria.

Sen sijaan viimeisimpänä tekemäni vaahterasiirappi-rusina-pekaanipähkinäjäätelö oli aivan loistava. Ja kaiken lisäksi ihan omasta päästä keksityllä ohjeella. Hämmästyttävästi makeuskin meni ekalla kerralla ihan kohdilleen.

Muutaman asian olen jäätelönteosta tällä kokemuksella oppinut. Puolet kermaa ja puolet maitoa, niin hyvä tulee. Joissakin ohjeissa jäätelöä tehdään pelkkään kermaan, mutta nämä ovat olleet hirvittävän raskaita syödä. Pelkästä maidosta taas ei saa kuohkeaa vaan hileistä jäätelöä. Toisissa ohjeissa on myös käytetty hurjan paljon munankeltuaisia. Esimerkiksi kuusi keltuaista kuuteen desiin kermaa/maitoa. Tuolla suhteella jäätelössä oikeasti maistuu kananmuna.


3 dl kuohukermaa

4 dl sinistä maitoa
140 g vaahterasiirappia

3 munankeltuaista
60 g rusinoita

60 g pekaanipähkinöitä

Yhdistä kattilassa kerma, maito ja vaahterasiirappi. Kuumenna höyryäväksi, mutta älä keitä.

Vatkaa monitoimikoneessa keltuaiset vaahdoksi. Lusikoi vähän kerrallaan kuumaa kermamaitoa keltuaisten joukkoon koko ajan sekoittaen. Varo, etteivät keltuaiset juoksetu. Kaada loputkin kermamaidosta ja sekoita tasaiseksi. Kuumenna seosta varovasti kattilassa, kunnes se pulpahtaa kerran. Jäähdytä seos jääkaappikylmäksi.

Leikkaa rusinat ja murskaa pähkinät pieniksi.

Aja seos jäätelökoneessa kuohkeaksi ja lisää rusinat ja pähkinät parin minuutin pyörimisen jälkeen.

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Salaatti sekalaisista pavuista


Viimein kasvimaalta ja kasvihuoneesta on alkanut tulla kunnolla ruokaa pöytään. Kurkkuja ja kesäkurpitsoja kypsyy nyt sitä tahtia kuin saa syödyksi. Osa sipuleista nostettiin jo kuivumaan.

Ensimmäiset omat pavut söimme tänään iltapalaksi. Löysin kasvihuoneesta vihreitä, keltaisia ja violetteja papuja. Lajikkeista minulla ei ole mitään käsitystä, koska vaimoni on huolehtinut istutuksen. Harmi kyllä, violettien papujn väri ei keitettäessä säilynyt, vaan palot muuttuivat tummanvihreiksi, mutta maku oli tosi herkullinen: makea, kukkaisa ja hernemäinen.


pari kourallista tuoreita papuja (noin 200 g)
pieni kourallinen oliiveja
1 tl kapriksia
pari vartta silolehtipersiltaa
pari vartta ruohosipulia
1 rkl oliiviöljyä

66 g fetaa (eli noin kolmannes siitä palasta)

Yhdistä kulhossa oliivit, kaprikset, silputtu ruohosipuli ja persilja sekä oliivioljy.

Leikkaa pavuista tyvet. Keitä papuja noin kahdeksan minuuttia. Kaada vesi pois ja anna kuivahtaa hetki. Leikkaa pavut kahtia ja sekoita muiden ainesten joukkoon.

Murra feta tarjoiluastian pohjalle ja kokoa salaatti päälle.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Käy täällä!

Käväisin hetki sitten työmatkalla kesäisessä Savonlinnassa, ja poikkesin Merituulin ja Jukan suosituksesta Panimoravintola Huvilassa. Aivan ensimmäiseksi on sanottava, että sana panimoravintola on Huvilasta puhuttaessa täydellisen harhaanjohtava, koska termistä tulee hakematta mieleen bratwurst ja hapankaali. Huvila sen sijaan on ihan huipputason ravintola millä tahansa mittarilla.


Varasin pöydän viime hetkellä etukäteen, mikä olikin järkevää, koska tullessani sali oli viimeistä tuolia myöten täynnä. Pääruoan kohdalla huomasin, että pöydät ympäriltä tyhjenivät ja jälkiruoan sain syödä melkein itsekseni. Muilla syöjillä oli näemmä liput myös saman illan oopperaan.


Alkuun nautin nieriää kolmella tavalla, joista mousse oli suosikkini. Sekä nieriässä että villisiassa suolaa oli käytetty ilahduttavan maltillisesti, jolloin raaka-aineiden omat maut todella maistoi.


Pääruoaksi söin villisikaa kolmella tavalla valmistettuna (suosittu teema). Filee oli hienosti jätetty aavistuksen punertavaksi eikä paistettu hengiltä. Makkarassa olisi voinut olla ripaus enemmän rasvaa eli mehukkuutta ja ragussa maistui viini aavistuksen liikaa. Näistä huolimatta annos oli valkosipulipyreineen ja kauden kasviksineen lähes täydellinen ja paras syömäni annos hyvin pitkään aikaan.


Vaikka alku- ja pääruoasta sai vatsansa hyvinkin kylläiseksi, nautin päätteeksi portersuklaakakkua ja vaniljajäätelöä. Pisteenä hienon atrerian päälle ravintoloitsija Jussi Hukkanen maistatti listan ulkopuolelta panimon omaa dessert stoutia vuodelta 2009. Tyylinsä mukaisesti vahvaa, paksua ja melkein hiilihapotonta - suklaakakun kanssa aivan täydellistä. Muista eniten omaan maukuun olivat Golden Ale ja Terrasse Blanche.


Kun ravintola tarjoaa paikanpäällä käsintehtyä ruokaa lähialueen raaka-aineista, panee oluita samoissa tiloissa ja tarjoilee ne rennolla otteella idyllisessä miljöössä, niin voiko paljoa enää toivoa? Kokonaisuus ja kokemus oli täysin samalla viivalla parhaiden helsinkiläisten tai lontoolaisten ravintoloiden kanssa. Luonnollisesti samalla viivalla olivat myös hinnat: kolmen ruoan ja ja kahden juoman loppusumma oli kuutisenkymppiä.