keskiviikko 31. elokuuta 2011

Parempaa suodatinkahvia


Pauligin koulutusasiantuntija Emmi Hämäläinen kertoi viisi helppoa vinkkiä parempaan suodatinkahviin:

1. Älä käytä puhtaan veden kaatamiseen kahvipannua, jottet kaada keittimeen kahvirasvaa.

2. Tasaa kahvijauheen pinta suodatinpussissa. Älä ravistele tai kopistele, jottei suodatinpussi mene tukkoon.

3. Sekoita valmista kahvi pannussa, jottei vahva kahvi jää pohjalle ja laiha pinnalle.

4. Juo kahvi puolen tunnin kuluessa keittämisestä.

5. Käytä avattu kahvi viikon sisällä.

Kahta ensimmäistä sääntöä on tullut rikottua ihan koko ajan. Myös neljättä monesti töissä.

Parempaa kahvia. Heti aamulla.

lauantai 27. elokuuta 2011

Marinoidut sipulit


Tarkoituksenani tehdä samanlaisia marinoituja sipuleita, joita saa nepalilaisissa ravintoloissa salaatin ja poppadom-leipien kanssa. Kahlailin muutamia reseptisivuja, mutten löytänyt juuri sopivaa ohjetta. Valitsin lopulta David Lebovitz ohjeen osaksi sillä perustella, että kuva näytti lähimmäksi siltä, mitä olin hakemassa.

Muokkasin ohjetta vähentämällä mausteista neilikkaa ja lisäämällä tähtianista. Liemeen mahtui myös enemmän sipulia kuin alkuperäisessä ohjeessa neuvottiin.

Hyviä olivat, vaikkeivät Everestin sipuleilta maistuneetkaan. Näistä tuli hiukan turhan makeita ja pehmeitä. Jos tiedät olin hakemassa ja tiedät siihen vielä reseptin niin jaa toki!


1,8 dl valkovinietikkaa
50 g sokeria
ripaus suolaa
laakerinlehti
5 maustepippuria
pari kokonaista neilikkaa
kokonainen tähtianis
pieni kuivattu chili

keskikokoinen punasipuli ja keltasipuli

Kiehauta kattilassa etikka ja mausteet. Kuori ja halkaise sipulit.ja leikkaa ne ohuehkoiksi viipaleiksi. Lisää sipulit kattilaan ja anna kiehua hiljalleen 30 sekuntia.

Anna sipulien jäähtyä liemessä ja siirrä desinfioituun lasipurkkiin. Säilytä jääkaapissa.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Salaatteja paistetuista perunoista ja vähän kaikesta


Kasvimaa tuotti tänä kesänä salaattia kirjaimellisesti niin paljon kuin jaksoi syödä. Ja vähän enemmänkin. Niin hyvää kuin erilaiset salaatit ovatkin, on näin loppukesästä tullut jo pienoinen kyllästyminen pelkkään vihreään. Onneksi salaattiin voi donkata mukaan ihan mitä tahansa - kuten vaikkapa paistettuja perunoita.

torstai 18. elokuuta 2011

Foliojuureksia ja nieriää



Kesälomafiiliksiä parin viikon takaa: perunoita ja punajuuria foliossa sekä grillattua nieriää tillillä ja fenkolinsiemenillä. Sääennuste näyttää ikävästi entistä epävakaisempaa, joten leppoisimmat grillaukset taitaa olla jo takana.

Kuvan grillilämpömittarin idean olen napannut Siskot kokkaa -blogista. Digitaalisen paistolämpömittarin anturi työnnetään viinipullonkorkin läpi, ja korkki kiinni grillin kanteen. Loistava keksintö!

torstai 11. elokuuta 2011

Vähän robustimpi saltimbocca

Saltimbocca on kiistattomasti huima makuyhdistelmä, jossa kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Vähän on vaan harmittanut, kun ohjeissa neuvotaan käyttämään yksi salvianlehti per lihapala. Siis miksi vain yksi? Onhan salvia vahvan makuinen, mutta silti...

Klassikko-ohje joutui vähän venymään, kun laitoin vasikan entrecoteen molemmin puolin nipun salviaa, timjamia ja rakuunaa. Päälle käärin schwarzwaldin kinkkua, joka selkeän savuisena sopi mainiosti tähän versioon.

Perinteisesti saltimbocaa kypsennetään pannulla ja haudutetaan viinissä, mutta nämä päätyivät luontevasti grilliin. Kypsän lihan päälle lorautin tilkan balsamicoa ja nautin ulkona hyvällä ruokahalulla.

perjantai 5. elokuuta 2011

Keskisuuri porevesivertailu ja kilpailu

Pahoittelen, että tämä kirjoitus tulee kymmenen vuotta myöhässä. Keskustelu siitä, mikä kallis ulkomaalainen kivennäisvesi sopii parhaiten kenenkin makumieltymyksiin, on vaan niin kaksituhatlukulaista. Jostain syystä marina siitä, miten Helsingistä ei saa mistään ravintolasta Vossia, tuntuu nyt hyvin, hyvin kaukaiselta.

Tänään näin taantuman kynnyksellä (taas) ja hiilijalanjälkeä tiedostaen laulamme yhdestä suusta samaa virttä siitä, miten "meillä Suomessa on maailman puhtain ja paras kraanavesi", "pullotetuissa vesissä on tuhatkertaisesti mikrobeja hanaveteen verrattuna" ja "oikeastihan ne pullovedet maistuvat kaikki ihan samalta". Kenties selvimmin muutoksen on huomannut ravintoloissa. Yhä useammassa korkeankin profiilin ravintolassa (ja ehkäpä erityisesti juuri niissä) porevettä tilatessa saa pöytään karahvin, jonka vesi on hiilihapotettu ravintolassa paikan päällä.

Pullotetun veden järkevyttä on omassakin perheessä tullut mietittyä. Varsinkin, kun poreveden kulutus on luokkaa litra per päivä. AGA:n tarjotessa AQVIA hiilihapotuslaitettaan pääsin kokeilemaan, miten kuplivaa vettä saa tehtyä kotona. Aika kivasti saa!


Laitteen ensimmäiset iloiset yllätykset olivat, ettei se tarvitse sähköä eikä se pidä juurikaan ääntä. Ruotsissa valmistettu laite on myös yllättävän jämäkkä ja painava (mikä on yleensä laadun merkki, paitsi kitaroissa ja fillareissa), vaikkei ylläkään ihan Dualitin leivänpaahtimen tasolle. Ulkonäkö on tietysti makuasia, mutta AQVIA on vastaavista näkemistäni laitteista tyylikkäin ja omaan keittiööni sopivin.

Käyttöönotto ja käyttö oli helppoa, ja yhtäkkiä lasissa oli itsetehtyä porevettä, joka maistui... no, poreilevalta vedeltä. Eipä arvatenkaan juuri muulta.

Viikon säännöllisen käytön jälkeen yleisarvio: hyvää vettä helposti. Käytössä ilmeni pari pikkuvikaa. Alussa laiteesta valui vettä ylivuotoventtiilin kautta pöydälle. Pienoinen suunnitteluvirhe, joka ei haittaa, kun oppi käyttmään "oikein" ja tyhjentämään välillä astiaa pullon alla. Toinen vika on se, että pullon korkin tiivisterengas tippuu vähän liian herkästi.

Puhtaasti taloudellisesti laskien AGA:n hiilihapotuslaitteella tehdyn veden hinta muodostuu seuraavasti. Laskelmassa veden kulutus on litra päivässä:

1. Laitteen ostohinnan kuoletus kolmen vuoden aikana: 140 € : 365 litraa x 3 = 0,13 € /litra

2. Hiillihappopatruuna 10 € : 50 litraa = 0,2 € /litra

Yhteishinta ensimmäiseltä kolmelta vuodelta on siis 33 senttiä litralta. Hintaero tähän asti juomaamme Lidlin Saskiaan, joka maksaa 40 senttiä litralta, ei siis ole huomattava. Etuna tietysti on ekologisesti vähän siistimpi omatunto ja täysien ja tyhjien pullojen raahaamisen puuttuminen. Hiilihappopatruuna kun on vähän kevyempi kantaa.


Tein vaimoni kanssa puolisokkotestin kuudella vedellä: San Pellegrino, Perrier, Hartwall Vichy, Lidl Saskia ja itse poreutettu hanavesi sekä vanhalla soodasifonilla että AQVIAlla. Kaikkia vesiä oli tullut juotua aiemminkin ja jokaisesta oli jonkinlainen ennakkomielikuva, joka myös monen kohdalla piti paikkansa. San Pellegrino ja Vichy olivat ainoat, jotka tunnistin varmuudella sokkona.

Maistelussa vedet jakautuivat selvästi kahteen leirin: miellyttävät, pehmeät ja pienikuplaiset sekä hyökkäävät, agressiiviset ja suurikuplaiset. Molempiin kastiin päätyi kolme vettä. Sekä oma että vaimoni makumieltymys oli selvästi ensimmäisissä. Sekä minun että vaimoni kolmen kärjessä olivat samat vedet, vaikkakin eri järjestyksessä. Yhteispisteissä palkintosijat menivät näin:

1. San Pellegrino
2. Lidl Saskia
3. AGA AQVIA

Voittajaa kehuttiin pehmeäksi, pyöreäksi, pienikuplaiseksi, miellyttäväksi, neutraaliksi ja makeahkoksi. Kovin suuria eroja kolmikossa ei ollut, ja mitä tahansa niistä joisi mielellään päivittäin. Joudessa nousi mieleen fundamentalinen kysymys: miksi vedessä pitäisi olla poreita ylipäätään. En tiedä, mutta hanavettä sellaisenaan ei vaan tule juotua juuri koskaan.

AGA lahjoitti yhden AQVIA-laitteen lukijalahjana, joten jos haluat oman koneen, kirjoita kommentteihin, miksi juuri sinä haluaisit/ansaitsisit/tarvitsisit laitteen itsellesi. Paras perustelu valitaan kahden viikon kuluttua 20.8.!