maanantai 19. elokuuta 2013

Ei sieniä vaan kurpitsaa ja grillattuja kasviksia


Taas tähän aikaan vuodesta mielen valtaa lievän melankolinen ulkopuolisuuden tunne, kun kaikki paikat täyttyvät sienisaalispäivityksistä, sieniohjeista, sienikuvista ja arvuuttelusta siitä "mikähän tämä sieni on ja onkohan se kahden vai kolmen tähden/ristin sieni". Kaikesta tästä olen ulkopuolinen, koska en vuosittaisesta yrittämisestä huolimatta opi pitämään sienien mausta.

Ja minä tahtoisin tykätä sienistä! Jo pelkästään sen takia, että näin maalla tuntuu pahalta, että ilmaista ja arvostettua ruokaa kasvaa kirjaimellisesti nurkan takana eikä sitä tule käytettyä. Toisekseen haluaisin tykätä niistä saadakseni keittiöön kolmannen ainesryhmän lihan ja kasvisten lisäksi. Kaikkihan muistavat biologian tunnilta, että sieni ei ole kasvi. Ja onhan se vähän noloa olla ruokavammainen, joka kylään tullessa rajoittaa isäntien luovuutta.

Ja niin vahvassa on makujen mielleyhtymät, että jo voissa kuullotetun sipulin ja kerman yhdistelmä maistuu suussa lähes samalta kuin sienikastike. Tai oikeastaan saman torjuvan reaktion saa aikaan jo pelkkä sipulin ja kerman tuoksu.  Sikäli tämäkin - sinänsä täysin onnistunut - ruoka meni itseltäni hiukan nieleskelyn puolelle.


3 tuoretta punajuurta
¼ parsakaalinpää paloiteltuna
1 lime
1 valkosipulin kynsi
oliiviöljyä
suolaa

1 pieni kiinteämaltoinen kurpitsa
1 pieni sipuli
1 valkosipulin kynsi
1-2 dl kermaa
suolaa ja valkopippuria
tuoretta timjamia
parmesaania tai vanhaa cheddaria

Harjaa punajuuret puhtaiksi ja leikkaa jokainen neljään lohkoon. Leikkaa puolikas lime ohuiksi siivuiksi. Levitä foliolle reilusti öljyä ja levitä päälle punajuuret, parsakaalit, limet ja ohueksi viipaloidut valkosipulit. Mausta suolalla ja purista päälle toisen limen puolikkaan mehu.

Käännä folio ainesten päälle kanneksi ja taittele sivut jotta saat tiiviin paketin. Grillaa kohtalaisen kuumassa grillissä noin 20 minuuttia.

Kuori kurpitsa ja poista siemenet lusikalla kaapimalla. Leikkaa kurpitsa pieniksi noin 5x5 mm kuutioiksi. Kuori ja pilko sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipuleita öljyssä kasarissa kunnes ne pehmenevät. Nosta lämpöä ja lisää kurpitsat. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Paista hetki, lisää tilkka valkoviiniä ja anna haihtua. Hauduta kurpitsaa miedolla lämmöllä ja lisää kermaa vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen. Eli vähän kuin tekisit risottoa. Viimeistele timjamilla ja juustolla.

20 kommenttia:

  1. Hei Jasu,
    oletko yrittänyt testailla eri sieniä ja erilaisilla valmistustavoilla? Lajit eroavat kovasti toisistaan sekä maun että rakenteen osalta. Meillä sienestetään paljon mutta perinteistä soosia tehdään harvoin.

    Rouskuissa on oma hapan makunsa ja perinteisessä sienisalaatissa saattaa olla joitakin inhottava hieman limainen rakenne.
    Kanttarelli, suppilovahvero ja mustatorvisieni ovat sukulaisina samantyylisiä sekä maultaan että kiinteähköltä rakenteeltaan. Niitä kannattaa testata oliiviöljyssä paistettuna, sekaan valkosipulia, jotain yrttiä ja valkoviiniä.
    Herkkutatille sopii sama käsittely kuin edellä, tai sitten voissa paistaminen. Risottoonkin se sopii hienosti, kuten edellisen kappaleen kolmikkokin.
    (Tiedän, että "ruokavamma" voi ärsyttää bloggaria, itse olen vasta lähiaikoina oppinut syömään hyvinkokattua varsiselleriä ja silliä...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääasiassa on tullut testattua suppilovahveroita, kanttarellejä, mustatorvisieniä ja mitä erilaisimpia tatteja. Yleensä valmistettuna pannulla paistaen, risoton seassa tai keittona. Mutta edes herkkutatti, joka pitäisi olla parhaista parhain, arvostetuin ja kallein ei uppoa.

      Olen varma, että eri sienet ovat hyvin eri makuisia, mutta itse en vaan pysty maistamaan eroja ja finessejä kun sienen "ominaismaku" on kuitenkin aina niin vahvana päällimmäisenä.

      Poista
  2. Helpottavaa kuulla että sinäkin, niin minäkin. Ja se on niin totta että syksyisin pistää oikein harmittamaan kun niistä ei pidä. Lehdet pullollaan sienireseptejä ja kylään mennessä saa pelätä että mitäköhän tattia menu taas tarjoaa.
    Omalla kohdallani on tapahtunut yksi edistysaskel, olen oppinut syömään ja jopa vähän tykkäämään suppilovahverorisotosta mutta vain jos sienet on kuivattuja ja morttelissa murskattu lähes jauhoksi. Ja risoton päällä tulee ehdottomasti olla rapsakaksi paistettua pekonia iso kourallinen, se vie mukavasti sienen makua.
    Mutta harmillinen makuvamma on tämä juu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että sinäkin! Ja onnea edistymisestä! Yksi taktiikkahan (jota äitini yritti lapsena käyttää) on juuri käyttää paljon pekonia tms. peittämään sienen makua. Mutta miksi sitä sientä on sitten laitettava ruokaan alunperinkään ;)

      Poista
    2. No niinpä, miksi? Varmaan vaan että voi sanoa tehneensä ja syöneensä sienirisottoa :)
      Ja kuten tuolla alempana totesit tryffelistä, se maistuu myös mulle. Ihana tuoksu ja maku.

      Poista
  3. Älä sure, Jasu, vielä ehtii. Kyllä tässä itsekin on kuljettu melkoinen matka nuoruuden ruokainhokeista tämän kypsän iän lähes kaikkiruokaisuuteen.
    Ennen sieniä kannattaisi ehkä yrittää saada nieltyä ne sipulit kermakastikkeessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tosiaan olisi ensimmäinen askel. Pitäisi joskus lukea kirja Man Who Ate Everything, jossa aikuinen mies opetteli syömään inhokkiaineksiaan.

      Poista
  4. Se on jännä, miten jotkut ylistetyt ruoat vaan kertakaikkiaan eivät maistu. Minulla on selkeä vihasuhde sahramiin - sen pitäisi olla niin herkullista, mutta minut jo haju saa lähtemään pois keittiöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jänniä ovat! Mä taas rakastan ylikaiken tryffelin makua ja tuoksua, vaikka siinä jotakin hyvin sienimäistä onkin.

      Poista
  5. Tunnen monta sellaista joille sienet eivät maistu.Eihän kaikki maistu kaikille,kuten minun tapauksessa liha,joka saa yök-reaktion aikaiseksi....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän se tavatonta ole, mutta jokin siinä vaan ärsyttää että on tällainen vamma ;)

      Poista
  6. Tiedän ehkä tuskasi sillä olen aina saanut sienistä pienen yökkimisreaktion, sama missä muodossa se on ollut. Kyläpaikassa kiersin kinkkupiirakan kaukaa sillä yleensä niissä oli sieniä!
    Opettelin syömään niitä kuitenkin, grillisienien muodossa pieni pala kerrallaan. Nyt menee jos soosit ja sen sellaiset. Mutta valtavan suurta suupalaa on jo leikeltävä ja monessa osassa syötävä.. Luulen että koskaan en saa pois sitä pientä epäluuloa sitten kuitenkaan..

    Mutta tämä annos, se näyttää herkulliselta! Tuota kurpitsapaistosta pitää tehdä heti lähipäivinä, kiitos ohjeesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu tuo "pieni epäluulo". On oikeasti hienoa, että olet oppinut sietämään sieniä.

      Poista
  7. Aaah, en minäkään! Ja aina saa kuulla, että kyllä sienistä pitäisi oppia tykkäämään, kyllä ruokaihmisen pitää tykätä sienistä. Oletuksena myös on, että en vain ole syönyt hyvin tehtyjä sieniä tai kotona on pakotettua syömään huonosti valmistettuja limasieniä. Meillä syötiin kotona paljon sieniä eri tavoin valmistettuna enkä vaan koskaan ole oppinut pitämään niistä. Mistään. Toivo elää - haluaisin myös oppia. Mulla tökkii eniten tuoksu ja maku, koostumuksia kuin sienissä on niin erilaisia. Suppilovahverot on ehkä helpoiten siedettäviä, kuivattuna esimerkiksi. Mutta en mä kyllä niistäkään voi sanoa pitäväni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ARGH! Nuo "et ole saanut riittävän hyvin valmistettua sieniruokaa" ja "kyllä mä teen sulle sellaisen, josta tykkäät" ovat niin tyypillisiä lauseita, joita itsekin olen kuullut. Ja ne kertovat sanojasta vain sen, ettei hän ymmärrä toisen sieni-inhosta yhtään mitään.

      Poista
  8. No onneks edes sukulaiset eli tryffelit maistuu :D ite taas en tryffeleitä pidä juuri minään. Tai siis tykkään,mutta en himoitse mitenkään erikoisemmin. Ite oon alkanu tykkään sienistä vasta muutama vuosi sitten,tosin poikkeuksena mutsin suolasienisalaatti jota oon diggailu jo pikkupojasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä sulle. Suolasienisalaattia olen toki kanssa maistellut monia monia kertoja ja eri ihmisten tekemänä, mutta siinä se sieni vasta maistuukin ;)

      Poista
  9. Lanko on vain kokeillut huonoja sieniä: kanttarellit maistuu kloorille, suppikset tymäkän metsäisille, ja tatit on aika makeita ja niljakkaisia. Kuusiherkkusieniä ja mustavahakkaista pöytään, niin eiköhän maistu :-)

    Jännä, että itse en niin tryffelistä perusta, kun se on kovin sieneisä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No pistä pöytään niin lupaan maistaa (ihan vähän) ;)

      Jäännä tosiaan miten tryffeli jakaa ihmisiä. Jotenkin siitä vaan puuttuu mulle sienen SE ominaismaku jota en siedä.

      Poista
  10. elä masennu :-) minä puolestani olen aina kuvitellut sieniä rakastavani, kunnes tänä syksynä olen alkanut tajuta kauhistuksekseni että eihän se asianlaita näin ehkä olekaan. Tateista ja sellaisista tukevampirakenteisista, lihaisista sienistä kyllä, mutta suurin osa vain tuntuu kuin (no, tämä ei ole omiaan sua sienten puolelle voittamaan) no, käytettyä kortsua hampaiden välissä pyörittelisi... :-/

    VastaaPoista