Viime aikoina olen lukenut Paul Gaylerin Flavours of the World kirjaa. Teos on jaoteltu noin parinkymmenen mausteen, yrtin ja raaka-aineen mukaan, joista jokaisesta on sekä ohjeita että tietoa mm. käytöstä, hankinnasta ja säilytyksestä.Kirja on jo kymmenisen vuotta vanha, ja toisissa ohjeissa kuuleekin kaikuja 90-luvun cross kitchenista. Ohjeiden ainesluettelot ovat toisinaan melkoisen pitkiä, ja esimerkiksi tuoreita hedelmiä käytetään suolaisissa ruoissa aika ennakkoluulottomasti. Onneksi aina voi vähän yksinkertaistaa...
Kokonaisuudessaan kirja on aivan mainio, ja viimeisimpänä ideoin sieltä mozzarellalla ja tomaatilla kuorrutetun siian. Ajatus juuston ja kalan yhdistämisestä ei oikein sovi omaan suuhuni, ja ensimmäisenä mieleen tuleekin 80-luvun kouluruoka: uunikala valkoisessa kastikkeessa. Lopputulos oli kuitenkin ihan maukas kesäruoka, jonka söimme yksinkertaisen rucola-basilika-viinisuolaheinäsalaatin kanssa.
pari siikafilettä
tomaatti tai pari
mozzarellaa
sitruunatimjamia
suolaa ja valkopipuria
oliiviöljyä paistamiseen
Mausta kalat suolalla ja pippurilla ja paista pannulla nahkapuoli alaspäin pari minuuttia. Käännä fileet. Asettele kalojen päälle tomaatti- ja mozzarellaviipaleet ja sitruunatimjami. Siirrä pannu 200-asteiseen uuniin noin viideksi minuutiksi, kunnes kalat ovat kypsiä ja juusto pehmennyt.
Söin sattumoisin viimeviikolla hyvin samantapaisen annoksen milanolaisessa perheravintolassa: miekkakalaviipaleita kirsikkatomaattien kanssa uunissa nopeasti paistettuna ja tarjoillessa päälle heitetty kourallinen rucolaa.
VastaaPoistaAjattelin kotona toteuttaa sen siikafileistä. Tuo mozzarella sopii varmasti loistavasti ja niin sopisi vielä se kourallinen rucolaakin.
Hauska idea! Inhoan suomalaisten tapaa hukuttaa kala maitotuotteisiin, mutta puhvelinmaitotuote on tietysti ihan eri asia. Ja siika on aina hyvää.
VastaaPoistaKatriina: oliko ravintola kenties sen kanavan varrella? Hyvin muistuu kaupunki mieleen, vaikkei siellä hetkeen ole tullut käytyä.
VastaaPoistaUlla: Siika ON aina hyvää! Komppaan sua tuossa, että kala ja maitotuotteet ei jotenkin vaan sovi yhteen. Mielummin syön lohikeittonikin kirkkaalla liemellä kuin kermalla.
Naviglion rannalla oon syönyt elämäni parhaimman aterian, tartar-lautasen. Että osas raaka liha olla hyvää!
VastaaPoistaTuosta tuli mieleeni Chimayn luostarin sivuilta löytyvä kiinnostava resepti trout fillets in Chimay beer and cheese. Olen kokeillut kerran vaikka en samaa Chimayn juustoa löytänytkään. Paikoitellen taimen oli hivenen metallisen makuinen. Tuliko metallisuus itse kalasta vai oluesta, en ole aivan varma.
VastaaPoistaUlla, tartar-lautanen? Kertoisitko lisää annoksesta?
VastaaPoistaOlen syönyt vain kerran tartar-pihvin enkä pitänyt siitä. Mutta haluaisin kokeilla uudelleen niin, että sen laatuun on todella panostettu koska olen oppinut myöhemmin kuinka suussa sulavaa vaikkapa raaka lohi voi olla.
Annoksessa oli 3 eri tavalla valmistettua raakaa lihaa. Yksi oli tartar-pihvi (lihahakkelusta, tomaattia, mietoa sipulia), toinen aivan jumalainen lihasuikale mozzarellan ympärille käärittynä ja oliiviöljyllä siveltynä, ja kolmas oli jonkinlainen lihakääryle, jonka sisällä varmaankin pinaattia, yrttejä, tomaattia ja valkosipulia.
VastaaPoistaLiha oli pehmeän makuista ja aivan käsittämättömän hyvää. Meillä varmaan yhtä hyvää, ellei parempaakin, saisi kyytön lihasta.
Ari: aika uskalias tuo Chimayn ohje. Jotenkin voisi luulla, että olut peittää kalan makua, varsinkin kun nuo luostarioluet ei ole ihan keveimmästä päästä. Saattaa mennä kokeiluun kun ilmat taas vähän kylmenee.
VastaaPoista