Kappelin Helsinki Design Menu

HOK-Elanto kutsui meidät tammikuun piristykseksi nauttimaan Kappelin Helsinki Design -menun, joka on suunniteltu Helsingin Design-pääkaupungin kunniaksi. Vaikka kuinka haluaisin kehua ja tykätä, niin en oikein voi. Valitettavasti meidän kohdallame sekä ruoka että palvelu olivat vähän hakusessa. Sääli, sillä Kappelin sijainnilla, miljööllä ja historialla voisi olla mahdollisuudet vaikka millaiseen tarjontaan.

Palvelu oli sinänsä ystävällistä, mutta hyvin ylimalkaista. Annoksista ei pöytään tuodessa kerrottu kysymättä mitään. Ei edes sitä, mitä annoksessa on. Viineistä kysyessäni vastaukset olivat "tuossa on lista" ja "joo, se on sellainen riesling". Näiden vastauksien jälkeen totesin, että on turha  yrittää virittää keskustelua viineistä. Vettä ei tuotu lisää kuin erikseen pyydettäessä, ja silloinkaan sitäei kaadettu laseihin, vaan kannu iskettiin pöytään. Pieniä juttuja, mutta vaikuttavat asiakaskokemukseen.

Menusta jäi vähän hämmentynyt olo. Mikä siinä oli Helsinkiä? Mikä designia? Vai oliko menun tarkoituskaan mitenkään representoida kumpaakaan? Jos ei niin, niin miksi sellainen nimi?

Itse löysin teeman, joka oli rasvaisuus ja raskaus. Annoksissa oli käytetty reippaasti majoneesia, kermaa, öljyä ja smetanaa. Edes salaatti sinappisella kastikkeella ei tehnyt linjasta poikkeusta. Edes näin sydäntalvella ei ihminen, en edes minä, kaipaa näin raskasta ruokaa. Jos menu pysyy listalla koko vuoden ehdottaisin pientä kevennystä kun ilmat lämpenevät.
 

Silakka Skagen - Hieno aloitus, joka nosti odotuksia aika korkealle. Aavistuksen liian suolainen, mutta silti illan parasta antia. 

 

Täysin ennakko-odotuksista poiketen poronkieli oli vaimolleni yksi menun helmistä. 

Salaatti siitä mitä jääkaapista sattuu löytymään. Meilläkin syödään kotona tällaisia, minkä takia en haluaisi syödä niitä ravintolassa. Aivan käsittämätön esitys.

Jokirapukeiton maussa oli aika teollinen ja keinotekoinen lämmikuppi-klangi. Keitto oli myös niin tulinen, että osa jäi syömättä. Tarjoilija kertoi kysyttäessä, että se oli katkarapusoppa. Hovimestarin mukaan keiton ei pitänyt olla lainkaan tulinen. 

Herkkutatteja timjamismetanassa, vaikka nimen olisi pitänyt olla toisin päin. Annoksessa maistui vain pelkkä timjami ja smetana. Miksi peittää täysin pääraaka-aineen maku?

Siika oli hyvää, mutta lautasella ollut voitaikinatyyny herätti meissä vähän ihmetystä. Kai kalalle voisi vähän mielenkiintoisempaa lisuketta keksiä kuin paistettu voitaikina?

Tervetullut sorbetti. Ensimmäinen kevyt ja raikas annos. 

Pisteet espressosta.

Toisia kokemuksia voi käydä lukemassa ainakin täältä ja täältä.