Maalaiselämää ja erikoiskahvia

Saimme välipäivinä harjoitella kunnolla maalaiselämää, kun nautimme ja kärsimme kahden vuorokauden sähkökatkoksesta. Pienenä yllätyksenä myös juoksevan veden tulo lakkasi melkein samantien. Vesipumppu kun toimii tietenkin sähköllä. Valutimme samantien jäljellä olevan juomaveden astioihin ja katkon pitkittyessä aloimme kantaa käsin pesuvettä ämpäreillä pihan toisesta kaivosta.

Jo aiemmin sisäänajettu puuliesi pääsi tosikäyttöön – sekä ruoanlaitossa että talon lämmittämisessä. Aamukahvit keittyivät ensimmäistä kertaa elämässäni pannussa. Jostakin takaraivosta muistui, että kiehautettuun veteen kaadetaan porot, annetaan kuohahtaa, ja odotetaan kunnes kahvi selkeytyy ja porot painuu pohjalle (jos jollain on parempia neuvoja, niin saa antaa tulevaisuutta varten). Vähän erilaiseltahan se maistui kuin moccamasterilla tehtynä. Jotenkin pannukahvin suodattamattomuus maistuu myös suussa omituisena sameutena. Ja kyllähän niitä poroja jää kupin pohjalle ja hampaiden väliin. Valitettavasti Pauligin syksyllä lähettämissä erikoiskahveissa ei ollut yhtään pussia pannujauhatusta.

Harmittavin asia sähköttömyydessä oli ruokien lämpeneminen jääkaapissa ja pakastimessa. Joulun alla saamani siskoni lammas pääsi onneksi hoitoon ystävien pakkaseen, mutta raapaisevan paljon marjoja ja itsetehtyä tomaattikastiketta joutui heittämään pois. Tilanteemme ei onneksi ollut niin kurja kuin kuulemani tarinan pariskunnalla. He menettivät neljänpäivän sähkökatkon takia kahden arkkupakastimen sisällön ja lihat kokonaisesta poron vasasta.