Olen ottanut tavoitteekseni opetella tunnistamaan vuosittain yhden uuden kasvin ja yhden uuden linnun. Tämän vuoden kasvi ja lintu ovat mesiangervo ja satakieli. Mesiangervon tunnistus on mennyt hyvin takaraivoon, ja kasvia tulee bongattua moottoritien varsilla kovassa vauhdissa ihan alitajuisesti.
Mesiangervo kukkii parhaillaan, joten sitä kannattaa poimia ja kuivattaa talteen juuri nyt. Kukintojen maku ja tuoksu on hyvin voimakas ja karvasmantelinen sekä hiukan vaniljainen. Olen aiemmin kesällä tehnyt pari kertaa jäätelöä tonkapavusta, ja tämä mesiangervojäätelö on maultaan yllättävän lähellä sitä. Molemmissa on päällimmäisenä karvasmantelin aromi.
Omaan suuhun alla olevalla reseptillä tehty jäätelö maistui hiukan liian makealta. Aivan kuin mesiangervosta olisi tullut reippaasti lisää makeutta. Samoin mesiangervon oma maku oli aika voimakas, joten annostelun kanssa kannattaa olla varovainen ja maistella tuotosta keittovaiheessa. Omasta kriittisyydestä huolimatta yleisö oli kuitenkin tyytyväinen. Kiitos siitä.
Sasulle kiitokset jäätelön perusohjeesta eli idiksestä korvata perinteinen munavaahto jauhoseoksella. Valmiin jäätelön kuvaamisen jätän suosiolla ammattilaisille...
6 + 2 dl punaista maitoa
2 dl kuohukermaa
140 g sokeria
2-3 mesiangervon kukintoa
40 g gluteiinitonta jauhoseosta (Pirkka)
(25 g tummaa suklaata)
Kuumenna kattilassa kiehumispisteeseen 6 dl maitoa, kerma, sokeri ja mesiangervon kukinnot. Nouki mesiangervot ja heitä pois. Vispaa pallovispilällä kulhossa loput maidot ja jauhot yhteen. Lisää jauhomaitoseos ohuena norona kattilaan koko ajan sekoittaen. Kuumenna liemi sekoittaen kunnes pulpahtaa.
Jäähdytä jääkaapissa/ulkona/kellarissa/pakastimessa/missä keksit noin jääkaappiikylmäksi eli noin +5 asteiseksi. Aja massa jäätelökoneessa (ja lisää tässä vaiheessa halutessasi raastettu suklaa) valmistajan ohjeen mukaan. Ilman jäätelökonetta: laita massa kulhossa pakkaseen ja sekoita pallovispilällä/raavi haarukalla jäätelöä noin 20 minuutin välein, jotta massa jäätyy kuohkean ilmavasti.
Minulle mesiangervo aiheutti karsean hedarin! Olin ensin epäileväinen, että viinillä oli osuutta asiaan, mutta myöhemmin kuulin, että asperiiniallergiselle mesiangervo on huono match. Vaikka siis pidin mausta.:)
VastaaPoistaJänskää, pitääpä maistella mesiangervoa. En ole tiennyt, että sitä voisi syödä.
VastaaPoistamesiangervo ainaki mulla on paha, kuivatuista kukista oon tehnyt konvehteja ja vaikka mitä mutta nyt tein mehua pari viikkoa sitte ja olo oli aivan karsea.. makasin lattialla ja näin värejä :)
VastaaPoistaMielenkiintoista - minun pitäisi tosin ensin opetella tuo tunnistamaan, ettei näkisi värejä muusta syystä kuin allergiasta...
VastaaPoistaMä rakastan mesiangervon makua ja tykkäisin taatusti näistä!
VastaaPoistaEiks värinäkö oo aleksi vaan plussaa ;)?
voi että kuulostaa ihanalle, mutta kun ole pahasti mesiangervolle allerginen niin en uskaltaisi sitä kokeilla. itse en ole reagoi siihen aspriiniin, mutta tosiaan jos olet sille allerginen niin ei paljon kannata mesiangervon kanssa leikkiä. olen siis ennen kuin sille tulin allrgiseksi käyttänyt paljonkin mesiangervoa ja kokemuksella voin sanoa että se on yksi yrteistä joiden kanssa voi liioitella pahasti, sillä on hyvin läpipistävä maku jos sitä on liikaa ja vain vienon pienikin mesiangervon makuvivahde riittää pitkälle.
VastaaPoistaPitääkin heti lähteä mesiangervoa metsästämään! Kuulostaa tosi hyvältä! Toivottavasti en ole sille allerginen kuten muutamat muut täällä....
VastaaPoistaKuulostaa hyvältä. Itsekin olen vähän kyllästynyt kananmuniin jäätelössä ja kokeilin maizenaa.
VastaaPoistaKuulostaa siltä, että olisi pitänyt syöttää edesmenneelle koiralle mesiangervoa ;)
VastaaPoistaMaku itsessään on tosiaan hyvin omintakeinen ja voimakas. Nyt, kun sen on oppinut tunnistamaan, en ole ihan varma tykkäänkö siitä vai en. Hiukan viisari on positiiviiseen päin kallellaan...