Kävin siellä eilen pitkästä aikaa syömässä neljän ruoan menun ja kokemus illasta summautuu sanontoihin "OK" tai "ihan kiva", jotka tämän tason paikkaa kuvailtaessa tarkoittavat, että hampaankoloon jäi vähän muutakin kuin vain ruokaa.
Alkupalan siikatartar oli ihan liian suolainen sekä omaan että seuralaisen makuun. Olin hyvin lähellä lähettää siian takaisin keittiöön, mutta nälkä esti.
Pääruokana syödyn vasikan sisäfileen ohessa oli kukkakaalia, romanescoa, kateenkorvaa ja rakuunakastiketta. Teknisesti annoksessa ei ollut mitään vikaa, mutta kovin paljon mielikuvituksettomampaa pääruokaa olisi vaikea keksiä: punaista lihaa, kasviksia ja tummaa kastiketta. Samantyyppisen annoksen taitaa ikävä kyllä saada mistä tahansa ketjuravintolasta.
Jälkiruoasta muistan pelkästään siinä olleen glögikastikeen. Seura oli hyvää ja juttua riitti niin, ettei jälkiruokaa syödessä siihen tullut keskityttyä ihan sataprosenttisesti, mutta kyllä ruoan hiukan vahvempi jälki itsestään pitäisi jättää. Tässä vaiheessa alla oli kaksi pientä lasia viiniä, joten loppuillan muistinmenetyksestä ei ollut kyse.
Vähän yllättävästi illan paras ruoka oli välijuustoina tarjotut Ossau Iraty, englantilainen sinihomejuusto, kirsikka-chutney ja Murun oma näkkäri.
Palvelun suhteen mikään ei ollut muuttunut, vaan se oli koko illan lämmintä ja lasnäolevaa. Fiilis oli, että asiakkaasta välitetään ja huolehditaan aidosti, eikä silti sorruta liialliseen tai falskiin ystävällisyyteen.
En tiedä, oliko koko illan ongelma enemmän ravintolassa vai minussa. Muru ei edelleenkään ole mielestäni huono ravintola enkä toivo kenenkään tämän takia jäävän menemättä sinne. Todella vaikuttavaa ja pysäyttävää ravintolakokemusta tuntuu vain olevan entistä vaikeampi saada.
Eikä kyse ole tähdistä tai siitä, että rima olisi syötyjen annosten myötä noussut. En kaipaa molkyyligastronomisia savuja ja vaahtoja, vaan haluan yllättyä yksinkertaisista asioista. Saada hyvää palvelua ja lautasella ahaa-elämyksen, joka on enemmän kuin vain hyvää ruokaa.
Minulla oli vähän samanlainen kokemus Pastiksen lounaasta. Kaikki oli tietysti erinomaisen hyvää, mutta 44 euron lounaslaskulla olisi ehkä kuitenkin odottanut enemmän. Varsinkin, kun tulin aika nopeasti perään verranneeksi Munkkiniemen helmen La Cantinen lounaaseen, jossa hinta/laatu-suhde on enemmän kuin paikallaan (Viiriäistä pääruoaksi, jälkkärinä crème brulée ja lasku alle 15Eur...- viini puuttui, mutta en minä Pastiksessakaan juonut kuin alkudrinkin...)
VastaaPoistaKiitos muistutuksesta. Täytyykin pitää La Cantine mielessä.
Poistamutta mutta..
VastaaPoistaMolemmat paikathan ovat käsittääkseni Bistroja. Bistrot tarjoavat simppelisti valmistettua ruokaa hyvistä raaka-aineista. Jos siis hakee wau efektejä ja kärrynpyöriä on ehkä hieman vaarallista mennä hakemaan niitä bistrosta. Suomessa on useita ravintoloita jotka keskittyvät erilaisiin jippoihin ja rohkeisiin yhdistelmiin. nämä efektit eivät kuulu siltikään bistroon. Mitä tulee kommenttiin ketjuravintolan tyyliseen ruokaan, tiedustelisin missä ketjussa saa kateenkorvaa ja vasikan fileetä? kiinnostaisi myös tietää oliko Murun kastike ketjumainen purkkikastike vai useita päiviä tehty kastike? Oliko leipä kenties raaka-pakastetta? Olen kuullut joiltakin ihmisiltä että murun ruoka ei sisällä wau efektejä, mutta pitääkö sen todellakin sisältää niitä, vai riittääkö paljon huudellut puhtaat maut?
Reino
Bistroja varmastikin voivat olla varsinkin, kun sanaa käytetään aika lavealti. Mutta jos on vuoden ravintolaksi valittu paikka, niin hiukan yllättävyyttä uskaltaisin odottaa vaikka bistro olisikin.
PoistaKirjoituksessani en sanonut enkä tarkoittanut, että pääruoka sellaisenaan olisi kuin mistä tahansa ketjuravintolasta. Annos vaan koostui kolmesta perusaineksesta, jotka oli valmistettu ja tarjottu mielikuvituksettomasti - kuten missä tahansa muualla.
Täältä maakunnasta kun lähtee isolle kirkolle syömään, menee pelkästään taksimaksuihin 80 €. "Ihan OK" -ruoka ei todellakaan riitä, sillä sitä saa itse tehtyä kotonakin, ja paljon halvempaan hintaan. Savuja ja vaahtoja en minäkään kaipaa, mutta kyllä ravintolaruuan täytyy tarjota hienoja makuja ja niiden yhdistelmiä + loistavaa palvelua, ennen kuin viitsii pöytävarausta edes harkita.
VastaaPoistaJuuri niin. Onnistunut kokonaisuus ja kokemus, jota ei kotona pysty tekemään. Harmittavasti kokonaisuuteen kuuluu monta osa-aluetta, jossa voi mennä vikaan. Osa tietysti myös sellaisia, joihin ravintolakaan ei suoranaisesti voi vaikuttaa.
PoistaKommenttina vielä, että en huutele tässä nyt jälkeenpäin verkkoon, vaan kerroin samat asiat illan jälkeen Samuil Angeloviolle, joka kuunteli oikein asiallisesti ;)
VastaaPoistaOlipas harmittava kokemus. Yleensä Murun vahvuus on ollut nimenomaan palvelussa, mutta samaan aikaan ruokakin on ollut rentoa mutta hyvää. Konsepti, jollaisista itse pidän. Toivon vilpittömästi, että kyse on yhdestä heikommasta illasta.
VastaaPoistaPojat ovat itsekin todenneet jossain, että halusivat rentoa mutkatonta ruokaa tarjoavan ravintolan, mutta jos joutuu odottamaan kolme kuukautta pöytää, ihmiset odottavat enemmän. Ei ihan helppo yhtälö.
Ja sehän ei ole poikien vika jos ihmiset jonottaa ja odottaa ihme temppuja. Aika ikävä risti kannettavaksi. Mutta toivon että silti pitävät kiinni simppelistä linjasta, eivätkä lähde muutaman huutelijan kartoittamalle fine dining tielle.
VastaaPoistaHenkka oli tämänaamuisessa Ylen aamutv:ssä kertomassa reseptitwiittailustaan ja kertoi, että muttiresepti lähti siitä, että hän hermostui kun eräs bloggari oli mennyt haukkumaan hänen sisukka- & kateenkorva-annostaan. Piti tulla kurkkaamaan, että mainittiinko täällä taikasanat sisäfile ja kateenkorva. ;)
VastaaPoistaTäältähän se näköjään oli peräisin. Harmi, että kritiikistä tuli paha mieli, mutta onneksi Henkka käänsi asian voitokkaaksi Muttigateksi.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaPiipahdin Murussa ensimmäisen kerran syksyllä 2014. Kokemus oli erittäin miellyttävä pääosin hyvän palvelun johdosta. Ruoka oli sekin hyvää, muttei saanut suussa aikaan ilotulitusta. Viime kesänä varasin pöydän vanhemmilleni ja itselleni ja olin pettynyt. Pidän kovasti Murun miljööstä, hymyilevistä tarjoilijoista ja rennon ruuanlaiton ideasta - tuntuu kuitenkin, että pian kaksi vuotta takaperin kirjoittamasi "ok" tai "ihan kiva" on ravintolan kohdalla muuttunut enemmän säännöksi kuin poikkeukseksi. Pari päivää sitten Fredalla poikennut pulisonikin käytti samaan taittavaa ilmaisua "ei mitenkään ihmeellinen". Minäkään en kaipaa savuja ja vaahtoja, mutta Murun tasoiselta paikalta odotan kyllä mielikuvituksella luotuja makuyhdistelmiä. Henkka kumppaneineen saattaa tarvita jonkin aivan uuden projektin saadakseen luovuutensa jälleen kukkimaan, sillä tätä menoa pelkään, että Muru on pian elinkaarensa päässä.
VastaaPoista