Koiramäen pizza

Jokin aika sitten kirjoitin epäilyksestäni, että Mannerheim olisi tuonut pizzan Suomeen. Olin väärässä.

Luettuani lisää historiankirjoja olen vakuuttunut pizzaa syödyn maassamme jo paljon aikaisemmin. Kahlattuani kaikki Mauri Kunnaksen Koiramäki-kirjat, olen päätellyt niiden aikalaiskuvausta ristivalottamalla, että jo 1860-luvun talonpojat valmistivat yleisesti pirteissään pizzankaltaisia paistettuja leipiä. Täytteet painottuivat luonnollisesti kasviksiin, kuten kaskinauriiseen ja lanttuun. Kinkkua oli täytteenä tarjolla vain joulun rääppiäisinä.

Suurimmat erot nykyaikaiseen pizzaan nähden olivat taikinassa ja paistotavassa. Pizzataikinan valmistus aloitettin jo edellisenä päivänä, kun juuritaikina laitettiin kohoamaan. Herraskartanoissa lienee ollut pizzataikinalle oma taikinatiinu, jossa vehnäjuuri eleli. Ruista pizzaan laitettiin vain nimeksi, ja siksi ruis- ja vehnäjuuret pidettiin erillään.

Perinteinen puulämmitteinen leivinuuni on ollut mitä parahultaisin juuri pizzan paistoon. Pizzat on paistettu leivinuunin kuumalla arinalla heti, kun sultsinat on ensin paistettu hiilloksella. Lämmön tasaannuttua uuniin ovat menneet limput ja vielä viimeisenä pesässä on kuivattu siemiä talven varalle.

Kuvassa on historialliset juureen leivotut ja leivinuunissa paistetut pizzat hiukan modernimmilla täytteillä kasvishenkeä kunnioittaen: paprika, oliivi, pesto, pinaatti, sipuli ja pinjansiemen.