Taste of Kirkkonummi 2014

Kirjoitin vuosi sitten kesäasukeistamme kaneista ja kanoista. Vuoden aikana eläinkunta on hiukan lisääntynyt. Kanit ovat lisääntyneet keskenään ihan suvullisesti ja niiden lisäksi pihallamme kulkee uusina tulokkaina kaksitoista kanaa ja kukko, kolme kalkkunaa, viisi viiriäistä ja viisi ankkaa. Yhteensä eläinten pääluku on laskujeni mukaan nyt 37.

Lajien ja lukumäärän lisäännyttyä tavoite on kuitenkin sama: saada iloa eläinten kanssa elämisestä ja touhujen seuraamisesta, tuottaa sekä omiin tarpeisiin että läheisille lihaa ja munia ja toisaalta opettaa lapsille sitä, mistä liha tulee ja miten eläinten kanssa ollaan. Ja pitäähän ihmisellä harrastuksia olla.

Kanat ja kalkkunat kulkevat pihallamme vapaina aina kun olemme kotona. Vaimo on opettanut kanat tulemaan luokse vihellyksestä ja kalkkunat seuraavat häntä muuten vaan.

Omat suosikkini eli ankat ovat tilan uusin tulokas ja pääsevät juhannuksena ensimmäisen kerran lampeen. Toistaiseksi en voi sanoa niistä paljoa muuta kuin että räpylöineen ja nokkineen ne todellakin ovat vesilintuja. Ja että niissä on mahtavan voimakas ominaishaju.

Kuvassa meidän esimmäisten neljän kanin jälkeläiset eli jouluna ja ystävänpäivänä syntyneet poikueet.



Siinä missä kalkkunat ovat seurallisia kuin koirat ja tunkevat syliin, ovat viiriäiset villejä. Eivät siis välitä ihmisestä ollenkaan vaan ovat mielummin tyystin omissa oloissaan. Odotuksesta poiketen ne munivat yhtä ahkerasti kuin kanat, eli munan päivässä lintua kohti.



Työnjako meillä menee siten, että itse rakennan isommat aitaukset, vaimo hoitaa eläimet, kantaa lopuksi lihat valmiiksi perattuna keittiöön ja minä valmistan niistä ruoan. Toimii.

Itse kasvatettujen eläinten syömisestä kirjoitimme täällä ja täällä.

#tasteofkirkkonummi2014 #tok2014