Monia ruokia ja ruoka-aineita opin syömään lapsena, mutta tartar ei todellakaan kuulu niihin. Päin vastoin. Muistan, että lapsuudessani 80-luvulla isäni oli saanut ravintolassa tartarpihvin eli raakaa lihaa, josta riitti ihmettelemistä pitkäksi aikaa. "Eihän raakaa lihaa pidä syödä".
Harmittavasti en muista, missä itse söin ensimmäisen kerran tartaria. Enkä muista oliko se rakkautta ensi maistamisella. Ehkä oli. Toisella ainakin. Jotakin mystisen tyydyttävää raa'assa lihassa yhdistettynä happamiin ja etikkaisiin mausteisiin vaan on. Raaka munankeltuainen täydentää kokonaisuutta entisestään.
Polvi on selvästi parantunut, koska esikoiseni söi hyvällä ruokahalulla osuutensa tartarista. Ohjeesta riittää siis reilusti yhdelle aikuiselle ja yhdelle kuusivuotiaalle.
150 g naudan sisä- tai ulkofilettä
1 pieni sipuli
1 pieni valkosipulinkynsi
2 tl kapriksia
1 rkl silolehtipersiljaa
1 tl karkeaa dijonia
1 tl oliiviöljyä
1 tl worcestershire-kastiketta
1 tl suolaa
englantilaista cheddaria
viiriäsen munan keltuainen
mustapippuria
Kuori sipuli ja valkosipuli. Leikkaa ne sekä kaprikset ja silolehtipersilja hyvin hienoksi. Leikkaa liha terävällä veitsellä ensin siivuiksi ja sen jälkeen hienoiksi kuutioiksi.
Sekoita pienessä astiassa dijon, oliiviöljy ja worcestershire-kastike. Yhdistä kaikki ainekset kulhossa ja mausta suolalla.
Kokoa tartar lautaselle ja viimeistele keltuaisella, cheddarilla ja mustapippurilla.
Minunpas isoäitini teki upeita tartarpihvejä. Hän raaputti fileen haarukalla. Lisukkeet tarjottiin erikseen: raaka sipulisilppu, suolakurkkusilppu, etikkapunajuurisilppu, kapris, suola, pippuri, munankeltuainen, kukin omassa astiassaan. Jokainen sai tehdä mieleisensä annoksen. Tai annoksia. Lisänä vihersalaattia.
VastaaPoistaJos liha on hyvää, se on hyvää myös raakana. Etenkin raakana. Eikä tarvita etikoita ja pippureita makua peittämään. Aijai, nyt tuli kova tartarpihvin ikävä!
Minunpas mummi teki pizzaa jo 80-luvun alussa. Ja olikin aika hyvää.
VastaaPoistaOlet kyllä oikeassa siinä, että laadukas ja hyvä liha on hyvää ihan sellaisenaan. Myös raakana.
Tartarpihvi on äärimmäistä herkkua, sitä pitää saada vähintään parin kuukauden välein. Juuri äsken tuli radion luontoillassa "Nokikokit" -ohjelma jossa valmistivat tartaria kyyhkynrinnasta ja maustoivat sen kotimaisilla tryffeleillä.
VastaaPoista