Takakannen liepeestä luin, että kirjoittaja on ollut perustamassa ja johtamassa helsinkiläistä Sasso-ravintolaa. Kirjan ruoat ja kuvat tuovatkin aika paljon mieleen juuri Sasson annokset. Ohjeet, ja varsinkin kuvat, ovat paikoitellen aika fiiniä hifistelyä eli kotikeittiön peruskeittokirjaksi teoksesta ei ihan ole. Eikä se sellaiseksi ole tarkoitettukaan.
Ensimmäinen ohje, jota kokeilin (ja johon ainekset löytyivät valmiiksi kaapista) oli sitruunarisotto. Ohje meni aika lailla perusrisoton ohjeen mukaan, mutta viinin tilalla riisiin lisättiin sitruunamehua. Annostus oli yhden sitruunan mehu puoltatoista riisidesiä kohti. Itse käytin varovaisemmin vain puolikkaan sitruunan mehun paria riisidesiä kohti. Ainakin omaan suuhuni tuossa oli hapokkuutta jo aivan tarpeeksi. Toisaalta sitruunoissakin on eroa, joten maistamallahan se selviää, paljonko on sopivasti.
Kirjassa pisti silmään myös Arancini-niminen ohje: uppopaistetut risottopallot ossobuco-ragu-täytteellä. Hauska sattuma, että juuri tästä risoton paistamisesta oli äskettäin keskustelua. Ehkä tuota täytyy kohta kokeilla.
arancinit ovat hyviä, kannattaa kokeilla.
VastaaPoistameilläkin on tuo kyseinen kirja. pidän siitä kovasti. otimme sen viime vuonna mukaan Venetsiaankin :).
VastaaPoistaolen tehnyt kirjasta ainakin tosi herkun salaatin, johon tulee endiiviä, gorgonzolaa ja pancettaa. laadukkailla raaka-aineilla loistokamaa!
Sitten tuli vielä mieleen, että kiva kun kirja on kirjoitettu ihan alunperin suomeksi. Ei lukiessa joudu kärsimään ontuvista käännöksistä ja takertelevasta kielestä kuten melkein kaikkien käännöskeittokirjojen kanssa.
VastaaPoistaJamie Oliverin Alaston kokki on tästä musta paras esimerkki. Mahtavia ruokia, mutta niitä jaarituksia ei vaan pysty lukemaan suomeksi...
"Pelkäänpä, että munakoisot ovat tämän kerran loppuneet, mutta ei huolta, kaveri, otetaan parasta, mitä on saatavilla!" :-D
VastaaPoista