keskiviikko 25. elokuuta 2010

Piri-piri rapuja ja coleslaw punakaalista

Olen tuskin ainoa, jonka on hankala suhtautua tiettyihin raaka-aineisiin tai ruokalajeihin, vaikka niistä kovasti pitääkin. Hankalalla tarkoitan tässä sitä, että kun on kerran saanut syödäkseen täydellisen annoksen, ei sitä enää halua kokeilla uudestaan, koska pelkää, ettei se voi enää yltää samalle tasolle. Minulla on tällaisia ruokia kaksi: grillatut ravut ja tuore tonnikala.

Täydellisimmät ravut söin (tai oikeastaa söin aika monen iltana) vuosia sitten Mosambikin Maputossa Costa do Sol -nimisessä rantaravintolassa. Paikka oli, ja on edelleen, nostalginen art deco -henkinen hotelliravintola ulkona kaupungin keskustasta. Ravintola oli tunnelmaltaan ainutlaatuinen ja siellä syödyt merenelävät, lähinnä ravut, olivat tuoreudessaan ja maukkaudessaan unohtumattomia.

Pelkällä suolalla maustetut ravut tuotiin ravintolaan päivittäin suoraan vieressä olevasta merestä. Lautasella ei grillattujen rapujen lisäksi tarjottu muuta kuin ranskalaisia perunoita ja sitruunalohkoja. Eikä se muuta tarvinnutkaan. Oikeastaan ranutkin olivat enemmän koristeena.

Samoja tuoreita rapuja paikalliset pojat kalastivat merestä ja myivät rannalla vanhoissa peltipurkeissa. Edelleen hiukan harmittaa, etten tullut ostaneeksi niitä ja kokeillut paistaa jossakin nuotiolla rannalla.

Tonnikalan suhteen tilanne on juuri samanlainen. Söin niin mahtavaa tuoretta paistettua tonnikalaa Chilessä, etten ole sen jälkeen kokeillut sitä kuin kerran Gastonessa. Kala oli sinänsä ihan kunnollista, mutta mielessä oli vain ajatus siitä miten hyvää tonnikala voisi parhaimmillaan olla. Tuoretta tonnikalaa en ole ostanut kalatiskistä koskaan, koska tiedän, ettei kala ole voitu pyytää merestä edellisenä päivänä. Santiagolaisen ravintolan nimeä en millään saa päähän, mutta tiedän, että minulla on jossain tuonkin ravintolan käyntikortti, joten lisään sen kun löydän.

Mosambikin hengessä kokeillin tehdä grillattuja piri-piri rapuja. Portugalilaisena pidetty mausteseos on luonnollisesti alunperin Mosambikista, josta imperialistit ovat sen itselleen omineet. Marinadista tuli yllättävän kesy ja voisi toimia kivasti myös lohen kanssa.


Piri-piri ravut

neljänneskilo jättikatkaravun pyrstöjä
grillattu ja kuorittu punainen paprika
pari tuoretta punaista chiliä, siemenet poistettuna
pari valkosipulinkynttä
1 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa


Laita paprika, chilit ja valkosipulin kynnet tehosekoittimeen ja soseuta. Lisää etikka, öljy ja suola ja aja kasike tasaiseksi. Kuivaa ravut talouspaperiin ja seivästä ne vartaisiin. Anna rapujen maustua puolisen tuntia ja pyyhi ylimääräinen marinadi pois ennen grillausta.


Coleslaw

1 pieni valko- tai punakaalta ohuina suikaleina
2 porkkanaa ohuina suikaleina
suolaapippuria
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 dl väkiviinaetikkaa
2 dl vettä
2 laakerinlehteä
0,5 dl sokeria
2 dl majoneesia


Sekoita vihannekset ja juurekset laakeassa astiassa. Mittaa kattilaan etikka, vesi, laakerinlehti, sokeri ja suola. Kiehauta neste ja kaada se kasvisten päälle. Anna marinoitua hetki. Valuta ylimääräinen neste pois ja sekoita majoneesi joukkoon. Anna jäähtyä ja tarjoa.

3 kommenttia:

  1. meillä kävi varmaan samat Lontoossa mustekalalle - se oli Locatellin Locandassa NIIN hyvää, että vaikea kuvitella paremmaksi.

    VastaaPoista
  2. wuhuu! kommentoiminen onnistui. tässä on ollut jotain häikkää hetken aikaa.

    VastaaPoista
  3. Mitä? Blogspotissa jotain häikkää? Ei kai voi olla...

    Luulisin, että juuri merenelävien suhteen voi helposti käydä näin. Niissä kun ero todella hyvän (tuoreen) ja keskinkertaisen välillä on älyttömän iso.

    VastaaPoista