Valmistin siis viikonloppuna ensimmäistä kertaa karhua. Tarkemmin miettien en ollut sitä aiemmin edes maistanut. Luultavasti ei hetkeen tule maistettua uudestaan.
Halusin tarkoituksella pitää padan mahdollisimman yksinkertaisena, jotta karhun maku pääsisi oikeuksiinsa, eikä peittyisi turhien mausteiden tai lisukkeiden alle. Metsien kuninkaan tarunomainen ja kunnioitusta herättävä olemus antoi odottaa voímakasta makua. Vaikka olin lukenut, ettei karhussa ole kovin vahvaa makua, oli se silti hienoinen pettymys. Jos en olisi tiennyt, olisin helposti luullut syöväni nautaa.
Lihassa oli vieno metsäinen riistan maku, joka omassa suussani maistui hiukan maksalta. Kun kokoliha ei maistu kummoiselta, voisi päätellä, ettei purkeissa myytävä karhusäilyke, jossa varmaan on mukana muutakin lihaa, ole varsinkaan kovin ihmeellistä.
Rakenne sen sijaan oli uskomattoman pehmeä ja murea. Siistin lavan tarkasti ylimääräisistä kalvoista ja rasvasta, joten epämääräisen sitkeitä paloja ei ollut yhtään. Liha vaikutti enemmänkin paistilta tai fileeltä. Kokonaisuudessaan karhu oli kiva kokeilu, muttei missään nimessä niin ihmeellistä, kuin hinnan ja mielikuvan perusteella voisi odottaa.
Padan kanssa söimme uunissa paahdettuja porkkanoita ja palsternakkoja, joille tein glaseerauksen dijonista, hunajasta ja rosmariinista.
vajaa kilo karhun lapaa
kolme sipulia
viisi valkosipulin kynttä
kokonaisia mustapippureita
kokonaisia katajanmarjoja
laakerinlehti
suolaa
voita
desi tummaa olutta
Siisti liha rasvasta ja kalvoista ja kuutioi reiluiksi paloiksi. Ruskista lihat padassa voissa parissa erässä. Ruskista samassa padassa valkosipulit ja puolitetut kuoritut sipulit. Lisää mausteet ja suola. Kaada pataan olut ja kaavi puulastalla irti pohjaan jämähtäneet töhkät. Siirrä pata hautumaan 175-asteiseen uuniin pariksi tunniksi. Juo loput oluesta.
Kiva, kun testasit Luppakorvaa. Oon nimittäin monesti miettinyt, miltä se maistuu, ja luullut sitä kans voimakkaaksi lihaksi. Saa siis Luppiksen kaverit rauhassa jatkaa tallustelua metsässä meidän puolesta ;-D
VastaaPoistaJoo, parempia ne ovat metsässä kunhan eivät liian lähelle tule.
VastaaPoistaVaikken olekaan kovin kallellani liharuokiin päin, oli Luppari kyllä todella herkullista: mietoa ja suussasulavaa. Maku oli tosiaan nauta meets riista.
VastaaPoistaVoi Nalle Luppakorva!! Miun lapsuuden sankari on siis nyt kohdannut tiensä pään! ;( Miulla oli pehmonallekin jonka nimi oli Luppakorva. Postaus sai hymyn huulille, vaikkakin ensimmäinen mielikuva oli huopakorva ja kasa sahajauhoja! :D
VastaaPoistaSori! Tiedän, että Nalle Luppakorva on vaikuttanut syvästi ikäluokkamme kehitykseen. Nyt, kun olen alkanut katsoa taas Pikku Kakkosta uudestaan, olen pettynyt kun sitä ei enää esitetä. Eikä edes Nukkumattia!
VastaaPoistaNallea mielisin itsekin joskus maistaa, eipä ole osunut kohille. Naapurin hirviporukka oli saanut yhden (luvalla toki), mutta tokkopa siitä ihan koko naapurustolle liikenee.
VastaaPoistaAnnos on muuten marjojen ansiosta tosi raikkaan ja kauniin näköinen. Ilman niitä olisi aika perus. Hieno!
Hyvä etteivät ampuneet karhua hirvenä ;)
VastaaPoistaPakastekarpalot ovat olleet yllättävän monipuolisia tällaisessa lisuke- ja koristelukäytössä.
Nalle Luppakorva tulee aamun pikkukakkosessa, tai ainaki syksyllä vielä tuli. Miun harmiks meidän pikku-ukot ei tykkää siitä yhtään! :/ Nukkumatti ois kans kyllä kingi!
VastaaPoistaMeillä ei olla vielä edes kerrottu, että PK tulee myös aamuisin. Pitäisi kai ottaa Luppakorva itselle nauhalle.
VastaaPoista