Gnoccheja ja hirvenlapaa

Tein gnoccheja edellisen kerran vuonna 1998 ja on ihan selvä syy miksi aikaa on kulunut. Gnocchit maistuivat tuolloin aivan kauheilta. Muistikuva vetisestä keitetystä perunamuusista on tähän asti estänyt kokeilemasta uudestaan.

Harmittavasti uusi yritys ei muuttanut mitään. Gnocchit maistuivat edelleen vetiseltä, keitetyltä perunamuusilta. Ja vehnäjauholta, mikä ei tietysti luulisi olevan yllätys koska aineksina on lähinnä perunamuusia ja vehnäjauhoja. Odotus siitä, että kokonaisuus olisi enemmän kuin osiensa summa ei täyttynyt. Voi olla, että minulta on jäänyt gnocchejen syvimmästä olemuksesta jotain tärkeää ymmärtämättä. Valaiskaa, jos olette tässä asiassa viisaampia.

Alla ohje, mutta en suosittele ketään kokeilemaan.

600 g jauhoisia perunoita
1 valkosipulinkynsi
1 dl vehnäjauhoja
kourallinen parmesaania raastettuna
1 muna
suolaa ja mustapippuria
Kuori perunat ja valkosipuli ja keitä kypsiksi. Valuta ja nuiji muusiksi. Lisää parmesaani ja muna ja mausta suolalla ja mustapippurilla.

Vaivaa massa tasaiseksi, jaa neljään osaan ja pyörittele tangoiksi. Leikkaa terävällä veitsellä paloiksi.

Keitä gnocchit parissa erässä kiehuvassa vedessä tai laita pataan suoraan pataan kiehumaan.

Hirvipata oli onneksi hyvää ja suunnilleen näin:

Perjantai-iltana vajaa kilo lapaa meni marinoitumaan valkosipulin, punasipulin, katajanmarjojen, timjamin ja öljyn kanssa.

Lauantai-iltana lavat ruskistuivat ja menivät nestetilkan kera padassa leivinuuniin 90 asteeseen.

Sunnuntaina keskipäivällä lisäsin pataan kuutioina kolme porkkanaa ja puolikkaan sellerin, ruokalusikallisen tomaattipyrettä, tölkillisen tomaatteja, desin punkkua ja pari desiä vettä. Kiehautin radan liedellä ja siirsin takaisin leivin uuniin 110 asteeseen noin kolmeksi tunniksi.