Kuten aiemminkin on tullut mainittua, niin en todellakaan ole mikään leipojatyyppi. Syitä on ainakin kaksi.Makeista leipomuksista ei ole tullut paljoakaan onnistumisen kokemuksia. Useimmiten joku on palanut, jäänyt raa'aksi, tarttunut kiinni tai vähintäänkin lopputulos on näyttänyt jotenkin epäilyttävältä. Olen kokenut leivonnan jotenkin hirveän paljon armottomampana kuin ruoanvalmistuksen: pieni virhe pilaa helposti koko lopputuloksen. Ruokaa tehdessä taas on paljon suurempi vapaus soveltaa ohjetta ja ruoasta on vaikeampi saada totaalisen syömäkelvotonta.
Toinen syy on, että kuulun sukupolveen, joka on tottunut tyydyttämään makeanhimonsa ennemmin karkkipussilla kuin täytekakulla. Suoraan sanottuna jaksan aika harvoin innostua jälkiruoista edes ravintoloissa.
Tällaisen makean piirakan sain kuitenkin tehtyä. Maku oli ihan kohdallaan ja pohja korvasi ohuudella ja rapeudella monet työvaiheet. Kakuun ulkonäkö ei ollut taaskaan ihan niin siisti kuin kirjassa, mutta oikea kulma ja pieni syväterävyys auttoivat onneksi kuvatessa...
Ohje on hiukan muuneltuna Moro The Cookbook -keittokirjasta.
Pohja
140 g vehnäjauhoja
30 g tomusokeria
75 g kylmää voita kuutioina
munankeltuainen
Siivilöi jauhot ja sokeri kulhoon. Lisää voi ja sekoita kunnes taikinan rakenne muistuttaa karkeaa korppujauhoa. Lisää keltuainen, vaivaa taikina palloksi, kääri kelmuun ja laita tunniksi jääkaappiin lepäämään.
Raasta taikina karkealla raastimella ja levitä ohuelti vuokaan. Pidä vuokaa jääkaapissa vielä puoli tuntia ja esipaista 220 asteisesessa uunissa 10-15 minuuttia.
Täyte
180 g aprikoosihilloa
2 rkl sitruunamehua
135 g voita
110 g tummaa suklaata
2 munaa
60 g sokeria
Yhdistä hillo sekä sitruunamehu ja levitä esipaistetulle pohjalle.
Sulata suklaa ja voi vesihauteessa. Vatkaa muna ja sokeri vaahdoksi. Sekoita suklaa ja munavaahto varovasti keskenään ja levitä hillon päälle.
Paista 180 asteisessa uunissa 25 minuuttia.
Samoista syistä minäkään en leivo: liian pikkutarkkaa, ja karkit on parempia. Joskus iskee inspis, ja sitten tuleekin huono omatunto, kun tuo parempi puolisko on aina niin onnellinen, kun vaimo jotain leipoo...
VastaaPoistaAika jännä juttu tuo taikinan raastaminen, en oo tuommoiseen ennen törmänny. Miulla on ikuisesti ja aina hakusessa se täydellinen piirakkapohjan ohje. Tätä pitää myös testata!
VastaaPoistaJa karkeissa on se hyvä puoli, että tietää aina mitä saa. Varsinkin kun ostaa aina samoja. Eikä laatu vaihtele kuten vaikka hedelmissä...
VastaaPoistaMuakin ihmetytti ohjeessa tuo taikinan raastaminen, mutta se oli oikeastaan tosi kätevää. Taikina oli tuossa vaiheessa aika kova pallo, joten se raasteena se oli tosi helppo levittää tasaisesti ja ohuesti vuokaan.
Uu, aika kivan kuuloinen ohje! Täytynee testata. Mulla on aina tapana tavoitella taivaita kun leivon ja muokata ohjeita rankalla kädellä, jolloin lopputuloskin on yleensä sen näköinen.
VastaaPoistaKiitos maukkaasta ohjeesta! Sisus näytti jäävän aika löysäksi, mutta jospa se tuosta kiinteytyisi jäähtyessään.
VastaaPoistaOle hyvä! Toivottavsti sisus kiinteytyi, tai jos ei, niin toivottavasti silti maistui.
VastaaPoistajoo, kyllä se kiinteytyi ainakin jonkin verran, mutta ensi kerralla ehkä hiukkasen pidempi aika uunissa auttaisi asiaan... Hieno blogi sulla, mä käyn aina vähän väliä kurkkaamassa onko tänne ilmestynyt uusia ohjeita :)
VastaaPoistaHyvä! Tuossahan vaikuttaa tietysti myös se, kuinka löysää tai paksua hillo on.
VastaaPoistaHauskaa, kun käyt kurkkimassa ;)