On jännittävää miten sama ruoka, samalla tavalla valmistettuna, maistuu eri kertoina erilaiselta. Kun viime kesänä söimme tätä keittoa, se jäi makuelämyksenä lähtemättömästi mieleen. Nyt kun teimme keiton uudestaan samalla ohjeella, ei fiilis ollut lainkaan sama. Toki se edelleen oli hyvää, mutta jokin taika puuttui.Syödessämme heräsi keskustelu siitä, mitkä asiat ruoan ohella vaikuttavatkaan syömiskokemukseen. Ensimmäisenä mieleen tuli seura. Teen toki ruokaa myös vain itselleni ja olen syönyt monta loistavaa ateriaa ravintolassa yksin. Hyvässä porukassa nautittu ruoka maistuu kuitenkin eriltä kuin yksin syöty. Ei välttämättä aina paremmalta, mutta erilaiselta.
Paikalla on myös ilmeinen vaikutus maistamiseen. Selvimmin tämän huomaa siitä, miten erilaiselta paikallinen ruoka ja viini maistuvat ulkomailla ja kotimaassa. Lomalla rantaravintolassa juotuna halvatkin paikalliset viinit ovat aivan mainioita. Suomeen raahattuna ja tammikuun pimeydessä juotuna ne eivät enää olekaan.
Oma vaikutuksensa on myös omalla vireystilalla ja kylläisyydellä. Riittävän nälkäisenähän syö mitä vaan. Toisaalta parastakaan englantilaista maalaissiideriä ei voi juoda määräänsä enempää.
Entä sitten omat odotukset? Hyvä esimerkki korkeista odotuksista on käyntimme Demossa. Olemme syöneet siellä joulun alla samalla porukalla kolmena vuonna peräkkäin. Ensimmäinen kerta oli huima kokemus. Toinenkin käynti ylitti suuret odotukset kirkkaasti. Kolmannella kerralla tuli hiukan pettynyt olo, kun illasta ei saanut irti samanlaista tunnetta. Ruoka oli varmastikin samalla ammattitaidolla ja laadukkaista raaka-aineista tehty kuin aiemminkin. Mitään suoranaista vikaa ruoissa ei ollut. Odotimmeko liikoja? Menikö rima epärealistisen korkealle? Vai oliko kaikki jo liian tuttua? Miksi jälkimaku Michelinistä huolimatta oli sillä kertaa vaan ihan kiva?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti