Nopeana kommenttina edelliseen postaukseen: takakyljys ja niska on jo syöty. Viisi palaa odottaa vuoroaan. Ensimmäisenä valmistin kyljyspalan uunissa.
Marinoin lihaa tuoreella rosmariinilla, kuivatulla mintulla ja valkosipulilla kaksi vuorokautta jääkaapissa. Kypsensin lammasta juuresten kanssa miedossa lämmössä uunivuoassa melkein pari tuntia. Lopputulos oli odotuksiin nähden hiukan pettymys. Pala kun pitäisi olla viulun ohella ns. "parasta osaa" lampaasta. Tai siis kaupassa se ainakin olisi sieltä kalliimmasta päästä.
Niskan valmistin tarkalleen samalla reseptillä, jolla onnistuin vuosi sitten. Ohje on tosi konstailematon ja hyvin vuoden aikaan sopiva. Kuten saattoi odottaakin, niska oli hyvin erilainen kuin kyljyspala. Niska hautui nesteessä kannen alla erittäin pehmeäksi ja liha irtosi luusta helposti. Ruoassa oli voimakas lampaan lihan ominaistuoksu - tuoksu, joka varmasti jakaa mielipiteitä.
Myös maku oli vahvempi kuin aiemmin valmistamassani palassa. Saattaa kuulostaa hienostelulta, mutta liha maistui selvästi erilaiselta riippuen siitä mitä kohtaa niskaa söi. Pään puolelta liha oli niin talisen makuinen, että ihan kaikkia paloja ei edes tehnyt mieli syödä. Sen sijaan lapojen puolella lihassa ei ollut tuota villasukkamaista flavouria juuri ollenkaan. Näistä kahdesta palasta niska vei ehdottomasti voiton. Eli otti niskalenkin!
Kuten pataruoat monesti, tämäkin oli kuvauksellisempi ennen uuniin menoa kuin sieltä tullessa.
Onko sinulla vinkkejä lampaanviulun laittamiseen, en äkkivilkaisulla ainakaan erillistä postausta löytänyt. Olemme ymmärtäneet, että marinointi on todella oleellinen asia ja ettei mikään pikaliotus riitä. Olemme kokeilleet jogurttimarinadia, kahvia, punaviiniä, yrttejä ja valkosipulia, mutta mikään ei ole ollut just se hyvä. Paistaneet olemme uunissa, olemme grillanneet, haudanneet nuotioon. Aina tuntuu jotain uupuvan!
VastaaPoistaHei! Ohrasuurimot lammaspadassa on minulle uutta. Seuraavan kerran kun teen lammasta, kokeilen sitä ohjetta. Pataruoat ovat meidän perheemme suosikkeja, sopivia syksyn ja talven iltaan.
VastaaPoistaTuo viulu ei taida olla mikään helpoin pala ja kun oikein mietin, niin en ole koskaan tehdä sitä itse. Hämmästyttävää, koska lammasta tulee muuten syötyä niin paljon.
VastaaPoistaParina pääsiäisenä olen saanut vanhemmillani heidän valmistamaa viulua. Jos oikein muistelen on lihaa taidettu marinoida useampi päivä ainakin kuivatulla mintulla ja timjamilla - ehkä myös rosmariinilla. Viuluun on pistetty sisään valkosipulin paloja: teräväkärkisellä veitsellä pisto lihaan ja valkosipuli perään. Lammasta on sitten kypsennetty kakluuniuunissa (jossa siis on ensin poltettu puita) ja valeltu kahviliemellä aina välillä. Erittäin hyvää on ollut, joka myös asettaa vähän paineita omalle tulevalle viululle...
Kyselin lammasta paljon laittavalta kaveriltani neuvoja eilen ja hän sanoi tekevänsä viulun aina niin, että hän sulattaa sen (olletikin että viulu otetaan pakastimesta) 8-10 prosenttisessa suolavedessä, kinttu vaan ämpäriin viileään paikkaan sulamaan muutamaksi vuorokaudeksi. Ja sitten leivinuuniin muhimaan niin, että luu irtoaa. Ei rontti paljastanut muita maustamismenetelmiään, mutta sanoi tuon sulatustavan olevan oleellista. Meillä ei ole leivinuunia, joten ihan en voi seurata ohjettaan. Paremmin kuitenkin grillaamalla olen onnistunut kuin sähköuunissa paistamalla.
VastaaPoistaVoisula: Ehdottomasti kannattaa kokeilla ohrasuurimoita. Tuossa ohjeessa ne toimivat mielestäni erityisen hyvin tuoden ruokaan maalaismaista uuskonstailemattomuutta ;)
VastaaPoistaUusano: Tuollaisesta sulatustavasta en ole kuullutkaan, joten kiitos vinkistä! Voisikohan tuohon sulatusveteen laittaa suolan kanssa jotain muutakin maustetta, joka imeytyisi lihaan. Mullakaan ei mitään puu-uunia ole, joten ehkä teen viulun grillissä. Jotenkin tuntuu, ettei siitä tavallisessa sähköuunissa voi tulla ÄLYTTÖMÄN hyvää tulla.