On tietenkin hyvä, että tällaistakin tutkitaan, ja sen tuloksia julkaistaan joka lehdessä samaan aikaan hämmästeltäväksi, mutta miten se vaikutti? Ehkä joku heräsi ja muutti tottumuksiaan, mutta eiköhän ruoan kulutus jatku ihan samanlaisena.
Turhia hurskastelematta väittäisin, että taloudessamme päätyy syömäkelpoista ruokaa roskikseen melko vähän. Määrää kasvattaa se, ettei lasten ruokahalua (tai muuten vaan halua syödä) ole kovin helppo ennustaa. Useimmiten roskiin on päätynyt jääkaappiin unohtunut ja vanhentunut purkki jotakin, joka oli heräteostos tai hetken mieliteko ja jonka hankkimista siinä vaiheessa ihmettelee. Kokemuksesta olen jo onneksi oppinut välttämään näitä jääkaapin perukoille päätyviä asioita.
Jannan haastamana kokosin luettelon oman keittiöni kulmakivistä, joita kaapista löytyy aina ja joita ei takuulla tarvitse koskaan heittää pois.
Jääkaappi
appelsiinimarmeladi
edam tai muu leivänpäällisjuusto
kananmuna
ketsuppi
luonnonjugurtti
oliivi, kokonainen, vihreä
parmesaani tai cheddar*
puikulaperuna
porkkana
silolehtipersilja*
sinappi, karkea ja sileä dijon
sitruuna
tomaatti
Valion rasvaton luomumaito ja sininen hyla tiiliskivimaito*
Kuiva-ainekaappi
couscous
harmaa merisuola*
hunaja
kahvipapu
kikherne
kokonainen manteli
kuivahiiva
ohrasuurimo
oliiviöljy*
puolikarkea vehnäjauho
risottoriisi
ruisjauho
sherryviinietikka
sipuli
spaghetti
suodatinkahvi
taloussokeri
tomaattimurska ja kuorittu tomaatti
tumma balsamico
täysjyvävehnäjauho
valkosipuli
mausteet, joista tärkeimpinä mustapippuri, savustettu paprika, kaneli, jeera, laakerinlehti, muskottipähkinä, kuivattu chili ja sahrami
Pakastin
itsetehty tomaattikastike
itsetehty lihaliemi
jääkuutio
lehtitaikina
Tarkennuksena muutamaan kohtaan:
Nigel Slaterilla on Appetite -kirjassa hieno neuvo, jota olen noudattanut vuosia: osta mieluummin yksi iso kimpale juustoa kuin monia pieniä erilaisia juustoja. Iso pala säilyy kauemmin hyvänä ja tulee todennäköisemmin syötyä, kun taas pienet kovettuvat ja kuivuvat nopeasti.
Silolehtipersiljaa ei ihan aina ole kaapissa, koska sitä ei kaikkialta saa. Salaateista ja tuoreyrteistä se on ainoa, jota tulee ostettua aina, vaikkei olisi suunnitellut käyttävänsä sitä johonkin tiettyyn ruokaan.
Luomumaitoa kuluu järjetön määrä ja siitä lähes kaikki lasten suihin. Hyla-maito taas menee kahviin. Ei suinkaan allergian takia, vaan koska se vaahdottuu paremmin kuin mikään muu.
Suola on Gueranden harmaa merisuola, koska se on huippuhyvää, sitä voi käyttää kaikkeen ja hinnan puolesta sitä raaskii ostaa.
Oliiviöljy on ROI Monocultivar Taggiasca, tismalleen samoista syistä kuin suola. En ole sitä ihmistyyppiä, joka keräilee monia erilaisia öljyjä eri käyttötarkoituksiin.
Aika samantapaisilla ruokakaapeilla täälläkin mennään, maustevarasto on kutistunut jokunen aika sitten muutamaan purnukkaan, juuri tuota savustettua paprikaa opettelen käyttämään ja sahrami on suosikkini nyt.
VastaaPoistaKahvimaitona meillä on punainen maito, jos vaahdottaa pitää, se on todettu vuosien varrella sittenkin parhaaksi. Maitokahvissa tykkään rasvattomasta:)
Varmaan nämä listat ovat aika saman näköisiä eri ihmisillä. Perusaineistahan tässä on kyse.
VastaaPoistaTuo huomiosi punaisesta maidosta on ihan oikea. Vaahdottumisen kannalta se toimii kyllä sinistä paremmin. Meidän makuun punainen vaan alkoi cappuccinossa tökkimään kun se on NIIN paksua ja täyteläistä.
Onhan se aika tuhtia maitoa kieltämättä, meillä cappuccinoa juovat teinit, itse juon vain maitokahvia tai espressoa. Minä en muuten osaa vaahdottaa maitoa kunnolla, siitä tulee semmoista pesuainevaahdon kaltaista edelleen, mikrovaahdosta saa vain haaveilla, olipa maito mitä laatua tahansa. Millaisella masiinalla teillä kahvia valmistetaan, jos saa udella?
VastaaPoistaMulla on käytössä Quick Millin Andreja Premium, johon olen ollut tosi tyytyväinen. Mun on pitänyt tehdä koneestani sellainen TM-henkinen arvio kolmen vuoden käytön perusteella.
VastaaPoistaTuota ennen käytössäni oli kymmenisen vuotta Krups, joka oli melksin ensimmäisiä Suomessa myytyjä espressokoneita.
Sinulla on ollut parempi tuuri kuin meillä (tai meillä on käyttäjävikaa), meidän Andreja posahti noin vuoden käytön jälkeen. Se on edelleen palasina, puoliso odottaa insipiraatiota sen korjaamiseen (vinkkejä on saatu ja tiivistyksessä ongelma), mutta Pavonin kone toimittaa kahvikoneen virkaa toistaiseksi. Sen oppiminen on ollut aika vaikeaa minulle ainakin, mutta alan saada jo kelvollista kahvia hyvänä päivänä aikaan:) Mistä hankit Andrejan? Ekana koneena meilläkin oli jonkunlainen Krups (siinä oli tavallinen kahvinkeitin kannuineen toisessa päässä) ja sitten oli Rancilio, mutta se lähti kyllä mainiona koneena kiertoon, kun nälkä kasvoi juodessa. Ja siksi se posahdus olikin vähän surkea juttu.
VastaaPoistaOlipa kurja onni teillä Andrejan kanssa :( Ilmeisesti takuu ei enää ollut voimassa?
VastaaPoistaMe ostettiin koneemme Cafetoriasta Lohjalta, jossa palvelelu ja asiaan paneutuminen oli sitä luokkaa ettei tullut mieleenkään tilata laitetta netistä säästääkseen joitain kymppejä. Lisäksi olen kerran käynyt säädättämässä heillä koneen paineita, mikä myös onnistui helposti ja ystävällisesti.
En ole ikinä käyttänyt Pavonia, mutta olen ymmärtänyt, että käsikäyttöiset keittimet ovat vielä "vaikeampia" käyttää kuin puoliautomaatit. Eli kaikkien muuttujien suhteen on oltava tarkempi onnistuakseen.
Designeltaan Pavoni kyllä on NIIN klassikko!
Meillä kone on tilattu Italiasta, muistelen ettei sitä siihen aikaan saanut mistään Suomessa, tai sitten hintapuoli on ratkaissut ja tieten se riski toki otettiin, etteivät takuuasiat välttämättä toimi kuin Suomesta ostetussa.
VastaaPoistaNiin se tosiaan on, että käsikäyttöisen kanssa on helppo epäonnistua. Ja kun niin kaikki vaikuttaa, mikä papu ja valmistaja, milloin paahdettu, milloin pussi avattu, mikä jauhatus, kuinka tiukka ja suora tamppaus, vissiin ilmanpaineesta ei ole niin väliä:-)) Mutta kun kaiken saa kohdalleen, on kyllä hieno kuppi kahvia. Aina kun uusi pussi papuja avataan, alkaa se säätö ja hyvään päästään, kun viimeisetkin pavut on kumottu myllyyn.