perjantai 25. helmikuuta 2011

Terveisiä keittiöstä eli paistettu kirjolohen nahka


Olen aina pitänyt nahasta. Sekä kalan että broilerin. Siinähän se maku on - paistopinnassa. Aivan kuten laatikkoruoissa parasta on kuivahtanut ja vähän palanut pinta.

Yksi varhaisista ruokamuistoista lapsuudesta on sunnuntaiateriaksi grillatun (sellaisessa pöytämallisessa laitteessa, jossa liha pyöri vartaassa) broilerin nahka: mausteinen, rapeaksi paistunut nahka, joka on kuitenkin alapinnaltaan mehukas ja rapsahtaa purtaessa kivasti. Muistan noukkineeni nahat myös niiden lautasilta, jotka eivät tästä herkusta välittäneet.

Tämänkertainen hors-d’œuvre syntyi suunnittelematta ja melkein itsestään. Paistoin salaattia varten kirjolohifilettä pannulla voissa ja öljyssä. Kala oli paistunut nahkapuoli alaspäin jo hyvän aikaa miedolla lämmöllä, kun käänsin kalan. Nahka oli pysynyt ehjänä ja paistunut kauniisti, joten nostin sen syrjään, maltoin mieleni, enkä pistänyt nahkaa suuhun sellaisenaan. Leikkasin sen poikittaissuunnassa siivuiksi lautaselle ja maustoin sormisuolalla.

Ja kuten saattaa arvata se maistui juuri siltä itseltään: paistetulta kalan nahalta. Joko siitä tykkää, tai sitten ei.

12 kommenttia:

  1. Hyvältä näyttää ja varmaan mastui kans!
    Mäkin olen nahkaihmisiä. Myös vihannesten "nahat" ovat parhautta, kyllä peruna paras osuus on sen kuori.

    VastaaPoista
  2. Perunankuoret on kanssa ihan parhautta! Varsinkin lohkoperunoita tehdessä olisi rikos kuoria ne.

    VastaaPoista
  3. kuori-ihminen täälläkin!

    Annoksesi on uskomattoman säntillinen, ei taipuisi minulta.

    VastaaPoista
  4. Ihanan nätti annos tuosta kuoresta! Ja minäkin pidän siitä kuoresta...

    VastaaPoista
  5. Tosi kaunis setti, tykkään!

    Ja kyllä, minäkin kuulun tunnustuksellisten kuorifanien porukkaan.

    VastaaPoista
  6. Kiitokset, ja kivaa, kun löytyy muitakin kuorien ja nahkojen ystäviä.

    Helppohan sen on tehdä YKSI hyvän näköinen annos. Ja nyt kun tuota annosta katsoo, niin olisi noita reunoja voinut vähän siistiä. Tai pujotella suikaleista levy pärekorityyliin...

    VastaaPoista
  7. Meillä kotona pentuna oli usein kokonainen kirjolohi kerman kans uunissa. Porukat laittoi siihen päälle vielä juustosiivuja ja kyllä vaan oli hyvää se rapeaksi paistunut lohen nahka! Broilerin nahasta en oo kyllä ikinä välittäny - ehkäpä siks että sen päälle ei koskaan laitettu juustoa... :)

    VastaaPoista
  8. Juustokuorrutettu kala tuntuu jotenkin hurjan vieraalta, vaikka juustokuorrutus on ihan ehdoton laatikoissa ja muissa. Ennakkoluulot hiiteen ja kokeiluun. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  9. Heh, en tiijä maistuisko se itellekkä tänäpäivänä, mutta silloin kultaisella 80-luvulla oli oikein hyvää! :)

    VastaaPoista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  11. Minäkin pidän nahasta, varsinkin auton penkeissä se on parasta.

    VastaaPoista
  12. Minusta lohen-, muikun- ja muiden kalojen nahkat aiheuttaa kilpirauhasen toimintahäiriöitä pitkäksi aikaa. Lääkehoitoa ei saada vuosessa takaisin tasapainoon.

    VastaaPoista