keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Taateli-pecanpähkinä-pikkujoululeipä


Kun illan pikkujouluista on unohtanut lahjan, eikä alakerrassa ole Stokkan Herkkua, kauppahallia eikä edes Eiringiä, niin on pakko keksiä jotain itse. Onneksi kaapista löytyy aina ainekset helppoon pikkujoululeipään ja kellosta pari tuntia aikaa. Kolmella itsekasvatetulla sipulilla lahjan arvoksi tuli juuri vaaditut viisi euroa. Onneksi pukki osasi jakaa lahjan oikeaan osoitteeseen.

Idean sain Nigel Slaterin uudesta The Kitchen Diaries II kirjasta, jonka ohjeesta vaihdoin viikunat taateleihin ja hasselpähkinän pecanpähkinöihin. Alkuperäisessä ohjeessa puolet jauhoista oli spelttiä (jota ei myöskään löytynyt kaapista), mutta ei se niin tarkkaa ole, kun ei ole leipomassa marsipaanikakkua.




250 g vehnäjauhoa
125 g kokojyvävehnäjauhoa

125 g grahamjauhoa
1 ps kuivahiivaa
1 tl ruokosokerisiirappia
1,5 tl suolaa
350 g vettä


150 g taateleita (kivet poistettuna)
70 g pecanpähkinää
2 tl fenkolin siemeniä


Sekoita taikinan ainekset kulhossa ja vaivaa kunnolla hyvä sitko. Itse tykkään käyttää alussa konetta (kun sellainen kerran on) ja lopussa vaivata käsin (koska se vaan on niin mukavaa ja terapeuttista). Jätä taikina kohoamaan liinan alle lämpimään reiluksi tunniksi tai kunnes se on noussut kaksinkertaiseksi.

Jauhota työtaso hyvin ja kumoa taikina siihen. Vaivaa pilkotut taatelit, murretut pähkinät ja fenkolin siemenet taikinan sisään. Jaa taikina kahtia ja muotoile kaksi pientä pyöreää leipää.

Nostata leipiä pellillä 30-45 minuuttia ja paista 200 asteisessa uunissa 25-30 minuuttia


14 kommenttia:

  1. Tuo leipä oli järkyttävän hyvää. Saisiko lisää, kiitos! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saat lisää. Mutta onhan tuossa ohjekin, jos haluat tehdä ;)

      Poista
    2. Ei kun sunhan piti rakastaa ruoalla eikä ruokaohjeilla, vai miten se lehtijuttu menikään :-D

      Poista
  2. Kyllä mulla kävi tuuri, että leipäpussi päätyi Pitkälle ja minä Pitkälle seuraavana aamulla brunssille. Oli parasta leipää miesmuistiin! Huh. Ja kiitos reseptistä, nyt voin koittaa jos itseltäkin onnistuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva, kun säkin sait maistaa ja vielä tykkäsit! Erityisesti mä tykkäsin tuossa leivässä fenkolinsiemenistä (ja tykkään niistä kyllä melkein kaikessa).

      Poista
  3. Jea taateleita! vaikuttaa pätevältä herkulta,ja muutenki rento blogi sulla. Linkitän kyl blogis mun blogiin. Se tuskin isäntää haittaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Deittiruokaa juu! Iso kiitos sinulle, ei toki haittaa.

      Poista
    2. Mitäpä tuosta. Hianoo, että ravintolaköökin ulkopuolelta löytyy näin hienoa settiä ruokaan liittyen :)

      Poista
  4. Vaimosi sanoo että on järkyttävän hyvää joten pitää kai kokeilla joskus;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin pitää. Tuosta taikinasta tulee kätevästi pari pikkuleipää, joten jos toisen antaa tuliaisina tms. niin kyllä sen yhden saa syötyä, vaikkei niin tykkäisikään.

      Poista
  5. Niin oli nättinä Meissä Naisissa ja Glorian Ruoka & viinissä. Kälyäkin saa (ja pitää) rakastaa ruoalla.

    VastaaPoista
  6. No, kiitos, kiitos Ulla. Ehkä toimittajan lupaamat lehdet tulisi jo tänään, niin näkisi itsekin jutun.

    VastaaPoista
  7. TÄÄ OLI NIIN HYVÄÄ! Leipä pelasti meidän seuraavan aamun krapulabrunssin. Ah. Ihanaa. Ja mahtavaa, että nyt tätä voi tehdä itekin, vaikkei se rakkaus siinä maistukaan samalla tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä iloinen, että leipä meni just sulle, kun niin tykkäsit ja arvostit. Kyllä sitä olikin rakkaudella leivottu ;)

      Poista