Kokemuksia kalatiskillä (taas)

Lähikaupassani, jossa päivittäiset ruokaostokset tulee pääasiassa tehtyä, olen jo pitkän aikaa järjestelmällisesti kysellyt kalatiskin kalojen pyyntipäiviä. Ensimmäinen vastaus on valitettavan monesti edelleen: ”Ovat tulleet tänään/eilen”, johon vastaan: ”En minä sitä kysynyt”.  Jos pyyntipäivän vastaus vähääkään arveluttaa, olen pyytänyt kaloja lähempään tarkasteluun katsoakseni silmien kirkkautta, kidusten punaisuutta ja nuuskinut tuoksua.

Jokin aika sitten jouduin väittelyyn logistiikasta kalatiskin uuden myyjän kanssa.  Mies - tai siis poika - väitti silmät kirkkaana, että samana päivänä heille tulleet makrillit ovat pyydetty edellispäivänä Hollannista.  Käskin olla puhumatta varmana asioita, joita ei tiedä ja jätin makrillit tiskiin. Seuraavalla kerralla päällikön kanssa asioidessani otin asian puheeksi ja hän vahvisti, että tuontikalat ovat heillä korkeintaan kolmantena, ehkä neljäntenä, päivänä nostosta.

Mutta kannattaa olla vaativa asiakas ja saada hankalan ihmisen leima!

Viime kerralla käydessäni katselin siikafileitä, ja jo ennen kysymystäni tuttu myyjä sanoi niiden tulleen edellisviikon lopulla. Niiden sijaan hän tarjoutui fileoimaan tuoreemman kokonaisen siian ja myi sen minulle kokonaisen kalan hinnalla. Tätä on hyvä asiakaspalvelu ja näin pidetään vakiasiakas tyytyväisenä! Tietenkin kaikkein kivointa olisi, jos viikon seissyttä kalaa ei olisi myynnissä ollenkaan, mutta se olisi jo liikaa pyydetty. Kalojen viimeinen myyntipäivä kun on suunnilleen kahden viikon päästä nostosta (tähän masentunut hymiö).

Leivitin siiat nopeaksi iltapalaksi ja pikapaistoin pannulla omia kaalin ulkolehtiä, valkosipulia sekä pieneksi leikattua fenkolin mukulaa ja juurta. Fenkolin vihreistä haituvista tein vielä vinegretten, joka kiireessä jäi kuvasta pois (tähänkin masentunut hymiö).