Ei toimi: satay-lohi

Kuva ei liity tapaukseen

Olen vahvasti sitä mieltä, että ruokaa tehdessä melkein kaikki ainekset melkein kaikissa reseptistä voi korvata jollakin muulla, koska kyse on paljolti makuasioista.

Premissiin tuli poikkeus, kun teki mieli satay kanaa eli vartaissa grillattua maustettua kanaa ja maapähkinäkastiketta. Koska alakerrassa ei edelleenkään ole indonesialaista takeaway-ravintolaa (yksi niistä asioita, joita kaupungissa asumisesta kaipaisin), piti se tehdä itse. Ja koska omat kanat ovat pakkasessa, eivätkä oikein sovellu grillaamiseen ja broileria ei syödä oli seuraava ajatus tehdä satay lohesta. Riittävän tuoretta lohta ei ollut, joten tuli kirjolohta, josta tarpeeksi suuria kuutioita ei kuitenkaan voinut tehdä. Grilliin päätyi siis lopulta kaksi pientä kirjolohifilettä.

Mauissa sellaisinaan ei ollut mitään vikaa (paitsi liikaa sitruunaruohoa), mutta lohen rasvaisuus ja pehmeä suutuntuma olivat aivan yhtä kastikkeen rasvaisuuden ja pehmeyden kanssa. Suu ei tiennyt missä kala loppuu ja kastike alkaa. Tårta på tårta. Kuiva ja kiinteä kana toimii samoilla mausteilla kastikkeilla aivan toisin.

Onnetonta ateriaa pelasti osittain se, etten edes yrittänyt kuvata tasaisen ruskeaa kastiketta tammikuisena iltana, joten saimme syödä ruoan ihan lämpimänä.

Länsimaisen ihmisen ongelmiahan nämä tietysti ovat. Siis kun ruoka tuntuu suussa ikävältä eikä illallisaikaan ole luonnonvaloa. Samoin kuin se, että espressokeitin olisi kiva liittää tuloveteen ja viemäriin, mutta vesipisteen lisääminen keittiön toiselle puolelle olisi tosi työlästä.

Ohje löytyi taas Guardianin sivuilta - yksiltä parhailta ruokasivustoilta.