Makea olutsuklaalimppu

Makeaa leipää vai suolaista kakkua?

Johonkin sille välille sijoittuu tämä leivonnainen, jossa perinteistä limppua on ryyditetty oluella, suklaalla ja pähkinöillä. Nesteenä leivässä on käytetty Sinebrychoffin uutta Brooklyn Two Tree Porteria, joka on Koffin yhteistyössä Brooklyn Breweryn kanssa tekemä portteri. Rinnakkain maisteltuna uusi versio maistui omassa suussa hiukan kuivemmalta ja humaloidummalta kuin perinteinen Koffin Porter.

Ohjetta kehitellessä tuli kokeiltua aineiden mittasuhteita pariinkin kertaan. Taikina kannattaa jättää loppuvaiheessa melko löysäksi ja vaivata lastalla kulhossa. Sikäli siis aikaisemmin otettu vaivauskuva on vähän harhaanjohtava. Sopiva paksuus taikinassa on, kun ylösalaisin laitettaessa se pysyy kulhossa muutamia sekunteja ennen kuin valuisi lattialle.

Fazerin tumma leivontasuklaa toimi - nimensä mukaisesti - hyvin leivässä ja pysyi kasassa pitkässä paistamisessa. Helpoiten suklaan saa muuten rouhittua nuijimalla sitä kunnolla avaamattomassa kääreessä.

Maltainen ja makea kakkuleipä maustui todella hyvin kylmenevässä syksyssä ja sitä tulee varmasti tehtyä joulun aikaan uudestaan. Ja tuliaisiksi myös - odottakaapa vaan!

Lisää olutsuklaa-ohjeita ja reseptikisaa pukkaa täällä.

1 pullo (0,33 l) Sinebrychoff Brooklyn Two Tree Porteria

1 pussi (11 g) kuivahiivaa

½ dl + 1 rkl tummaa siirappia

2 tl suolaa

1 ½ dl ruisjauhoja

3 ½ + 1 ½ vehnäjauhoja

100 g Fazer Bak & Dessert tummaa suklaata rouhittuna

60 g pecanpähkinää karkeana rouheena

1 rkl fenkolinsiemeniä

Lämmitä olut noin 42 asteiseksi esimerkiksi laittamalla avaamaton pullo hetkeksi kuumaan veteen. Kaada olut kulhoon ja lisää joukkoon hiiva, siirappi ja suola. Sekoita, kunnes ainekset ovat liuenneet nesteeseen.

Lisää 1 ½ dl ruisjauhoja ja 3 ½ dl vehnäjauhoja. Vaivaa taikina puulastalla sekaisin ja jätä liinan alle kohoamaan tunniksi.

Lisää taikinaan ensimmäisen kohotuksen jälkeen suklaa, pecanpähkinät, fenkolinsiemenet sekä loput vehnäjauhot. Vaivaa taikinaa minuutin ajan puulastalla kulhossa ja lisää tarvittaessa hiukan vehnäjauhoja.

Voitele ja jauhota leipävuoka ja siirrä taikina vuokaan. Kohota lämpimässä paikassa liinan alla 1-1 ½ tuntia, kunnes leipä on kohonnut vähintään kaksinkertaiseksi.

Paista leipää 225 asteisessa uunissa 25 minuuttia.

Sekoita ruokalusikallinen siirappia ja ruokalusikallinen vettä ja voitele leivän pinta kauttaaltaan. Jatka paistamista vielä pari minuuttia.

Poista leipä vuoasta ja anna jäähtyä ritilällä liinalla peitettynä.

Yhteistyössä Sinebrychoff

Grillattu salaattisikurisalaatti jokiravuilla

Salaattisikurisalaatti hyvinkin, mutta ilman parmesaania, vaikka kuvasta voisi toisin ajatella.

Latasin kuvat kamerasta koneelle ja sieltä fotariin. Samassa kansiossa oli muiden kuvien joukossa tuollainen juustoraastekuva, mutta vasta ohjetta kirjoittaessa tajusin ettei salaattiin tullut parmesaania. Enkä muista mitään muutakaan, johon tuota olisin käyttänyt. Kuvan muistan kyllä ottaneeni. Mihin se joutui? Ehkä meni salaa lasten suihin.

Olisi se joka tapauksessa salaattiin sopinut. Ennemmin vielä paksuina lastuina kuin raasteena.

Ja tilkka limeä myös.


kaksi salaattisikuria tai endiiviä
muutama viipale kuivahtanutta vaaleaaleipää
kourallinen pecanpähkinöitä
pari valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria
pieni purkki jokiravunpyrstöjä
tuoretta korianteria
(limeä)

purkki ranskankermaa
kermaa tai punaista maitoa
pari rkl ketsuppia


Valmista kastike sekoittamalla ranskankermaan ketsuppi. Lisää kermaa tai maitoa koko ajan sekoittaen kunnes kastike on sopivan notkeaa. Mausta tarvittaessa suolalla.

Murra leipä ja pähkinät ja paista pannulla öljyssä. Lisää pilkottu valkosipuli ja paista vielä hetki.

Leikkaa sikurit pituussuunnassa kahtia ja voitele oliiviöljyllä. Mausta kevyesti suolalla ja mustapippurilla. Grillaa kohtalaisella lämmöllä leikkauspinta alaspäin 5-8 minuuttia eli kunnes ne pehmenevät ja saavat väriä.

Kokoa salaatti lautaselle ja viimeistele jokiravuilla ja korianterilla.

Vietnamilainen salaatti tonnikalalla

Ilmat ovat pysytelleet viime viikkona lämpöisinä, joten kanamme ovat edelleen ulkona ja tuottavat munia. Niinpä muokkasin vähän tätä klassikkosalaattia, ja vaihdoin kanan tonnikalaan. Jos mahdollista, niin ei ollut ainakaan alkuperäistä huonompi.


KALA JA MARINADI

2 purkkia tonnikalaa vedessä, valutettuna
1 rkl kalakastiketta
1 rkl soijaa
1 valkosipulin kynsi raastettuna
pieni pala inkivääriä raastettuna
2 rkl kasviöljyä
1 tl ruokosokeria


KASTIKE

2 rkl kalakastiketta
2 rkl vettä
1/2 limen mehu
1 rkl ruokosokeria
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna


SALAATTI

pari kouralllista kiinankaalia suikaloituna
pari kourallista kaalia suokaloituna
1 porkkana raastettuna
2 shalottisipulia ohuelti leikattuna
kourallinen maapähkinöitä paahdettuna
1 punainen chili ohuelti leikattuna
reilusta tuoretta minttua, basilikaa ja korianteria

Sekoita marinadin ainekset kalaan ja anna maustua (jos älysit varata aikaa) tai siirry suoraan seuraavaan kohtaan kuten itse tein.

Yhdistä kastikkeen ainekset ja sekoita kunnes sokeri liukenee nesteeseen. Sekoita kaikki salaatin ainekset ja valuta kastike päälle. Lisää lopuksi joukkoon marinoitu tonnikala ja tarjoa heti.

Marsalkka Mannerheimin pizza

Nyt, kun on taas se aika vuodesta, kun Mannerheim otetaan kaapista esiin, ajattelin kantaa asiassa oman korteni kekoon. Uskon nimittäin vahvasti, että Mannerheim ei ollut ainoastaan suuri suomalainen sotasankari ja hetero, vaan toi myös pizzan Suomeen.

Historiankirjoituksia ristivalotettaessa selviää, että Marskin ryypyn lisäksi Mikkelin Klubilla valmistettiin myös vähemmän tunnettu Marskin pizza, jossa oli täytteenä savumuikkuja, smetanaa ja emmentaalia. Savoyn tunnettu vorschmack sen sijaan - toisin kuin yleensä luullaan - kehitettiin alunperin juuri pizzantäytteeksi. Muita Mannerheimin suosikkitäytteitä olivat punajuuri ja suolakurkku.

Suuri mies ja hieno pizza!

Papusalaatti ja salaatin käsite

Sen kummemmin miettimättä kirjoitin otsikoksi papusalaatti, kunnes tarkemmin aloin pohtimaan salaatin käsitettä. Suomenkielessä tuo sana on jo itsessään kaksimerkityksinen tarkoittaen yhtäältä ruokalaijia ja toisaalta maan päällä kasvavaa vihreähköä kasvista. Kun miettii salaattia ruokalajina niin mikä sen käsitettä määrittelee? Valmistamassani ruoassa ei ollut ainoatakaan salaatinlehteä ja silti olin oitis valmis lokeroimaan sen salaatiksi. Onko kyse samasta ilmiöstä, kun pieni lapsi tunnistaa chihuahuan ja tanskandogin molemmat koiriksi, mutta tunnistaa silti kissan kissaksi?

Missä menee salaatin rajat?

Wikipedia ei paljoa auttanut: salaatti voi sisältää sekalaisia aineksia, se voi olla kylmää tai kuumaa ja se voidaan syödä missä tahansa kohtaa ateriaa. Tosi selkeää. Etymologisesti salaatti näyttää tulevan latinan suolaa tarkoittavasta sanasta salata. Periaatteessa tämä on kai loogista, kun salaattiin kerran käytetään kastikkeessa suolaa. Toisaalta sillä perusteella melkein mitä vaan ruokaa voisi kutsua salaatiksi.

Tähän - eittämättä salaattiin - käytin sekalaisia papuja, joita kasvimaalta vielä löysin. Keittin niitä seitsemän minuuttia kiehuvassa vedessä ja jätin kattilaan voinokareen kanssa. Papujen kiehuessa paistoin pannulla leipäkuutioita, valkosipulia ja halloumia. Yhdistin pienessä kulhossa omia kirsikkatomaatteja ja pilkottuja ryvässipuleita. Lopuksi yhdistin kaikki ainekset kulhoon ja koristelin pensasbasilikalla ja mustapippurilla.

Aivan täydellinen salaatti: pehmeitä kermaisia papuja ja kovaa rouskuvaa leipää, suolaista halloumia ja järkyttävän makeita tomaatteja!

Kokemuksia kalatiskillä (taas)

Lähikaupassani, jossa päivittäiset ruokaostokset tulee pääasiassa tehtyä, olen jo pitkän aikaa järjestelmällisesti kysellyt kalatiskin kalojen pyyntipäiviä. Ensimmäinen vastaus on valitettavan monesti edelleen: ”Ovat tulleet tänään/eilen”, johon vastaan: ”En minä sitä kysynyt”.  Jos pyyntipäivän vastaus vähääkään arveluttaa, olen pyytänyt kaloja lähempään tarkasteluun katsoakseni silmien kirkkautta, kidusten punaisuutta ja nuuskinut tuoksua.

Jokin aika sitten jouduin väittelyyn logistiikasta kalatiskin uuden myyjän kanssa.  Mies - tai siis poika - väitti silmät kirkkaana, että samana päivänä heille tulleet makrillit ovat pyydetty edellispäivänä Hollannista.  Käskin olla puhumatta varmana asioita, joita ei tiedä ja jätin makrillit tiskiin. Seuraavalla kerralla päällikön kanssa asioidessani otin asian puheeksi ja hän vahvisti, että tuontikalat ovat heillä korkeintaan kolmantena, ehkä neljäntenä, päivänä nostosta.

Mutta kannattaa olla vaativa asiakas ja saada hankalan ihmisen leima!

Viime kerralla käydessäni katselin siikafileitä, ja jo ennen kysymystäni tuttu myyjä sanoi niiden tulleen edellisviikon lopulla. Niiden sijaan hän tarjoutui fileoimaan tuoreemman kokonaisen siian ja myi sen minulle kokonaisen kalan hinnalla. Tätä on hyvä asiakaspalvelu ja näin pidetään vakiasiakas tyytyväisenä! Tietenkin kaikkein kivointa olisi, jos viikon seissyttä kalaa ei olisi myynnissä ollenkaan, mutta se olisi jo liikaa pyydetty. Kalojen viimeinen myyntipäivä kun on suunnilleen kahden viikon päästä nostosta (tähän masentunut hymiö).

Leivitin siiat nopeaksi iltapalaksi ja pikapaistoin pannulla omia kaalin ulkolehtiä, valkosipulia sekä pieneksi leikattua fenkolin mukulaa ja juurta. Fenkolin vihreistä haituvista tein vielä vinegretten, joka kiireessä jäi kuvasta pois (tähänkin masentunut hymiö).

Makea kurkkupikkelssi

Kun en kerran voi osallistua loppukesän suureen sienikokkausintoiluun, niin annanpa oman panokseni toiseen sesonkiharrastukseen, eli säilöntään. Tai oikeammin panos on äitini, jolta reseptin olen saanut.

Ohje on vanha ja myös sen mukainen. Kesken valmistuksen oli pakko soittaa ja tarkistaa tuleeko oheeseen todellakin melkein kilo sokeria. Epäilin sen tarkoittavan desiä tai sataa grammaa. Ohje oli (ja on tuossa allakin) oikein. Ennen vanhaan sokeria kuulemma laitettiin kaikkeen paljon nykyistä enemmän. Onneksi ihan kaikki sokeri ei päädy purkkiin vaan lientä jää purkitusvaiheessa yli.

Alla oleva ohje on alkuperäinen ja hirvittävän suuri. Tein itse puolikkaan annoksen, josta siitäkin tuli melkein kaksi litraa pikkelssiä.

3 kg kurkkuja; avomaan-, kasvihuone- tai sekaisin

1 kg sipulia

tillin lehtiä ja varsia

1/2 l etikkaa

vajaa kilo sokeria

1/2 dl suolaa

2 tl sinappijauhoa

Leikkaa kurkut, sipulit ja tillit hienoksi hakkelukseksi ja laita suureen kulhoon. Mandoliino tai muu viipalointiväline auttaisi työssä varmasti.

Kiehauta kattilassa liemen ainekset ja kaada kuumana hakkeluksen päälle. Purkita desinfioituihin astioihin.

Pikkelsi on valmista parin viikon kuluttua ja parasta jouluun mennessä syötynä. Itse kyllä söimme tätä hodareiden välissä tyytyväisenä vielä alkukeväästä.