Kirkkonummelainen maalaissiideri, osa 1

Tämän jutun historia on melko pitkä. Tarkemmin se on noin kuusi vuotta.

Ostin tuolloin Helsingin asematunnelin Kirjatorilta vitosella Jouni K. Kemppaisen ja Juha-Pekka Laakion Puolikuiva siiderikirja -nimisen teoksen, joka osoittautui varsinaiseksi helmeksi. Kirja paitsi kertoo seikkaperäisesti siideristä, siinä on valtavan hauskaa kuvausta suomalaisesta ruoka- ja juomakulttuurista ja sen lähihistoriasta (kuten miten Helmeilevä Omenaviini eli Omppu sekoitti suomalaisten päät 1960-luvun lopussa). Kaiken kruunaavat uskomattoman upeat ja tyylillisesti aiheeseen sopivat valokuvat.

Olen lukenut kirjan viimeisten vuosien aikana moneen kertaan, ja jostain syystä teos saa aina hyvälle mielelle. Samoin joka kerta on kasvanut ajatus kokeilla joskus omaa siideriä. Monta vuotta piti kuitenkin odottaa ennen kuin ajatus tuli toteutettua.

Toinen syy itse tekemiseen on tietysti se tavallinen: kun kaupasta ei saa kunnollista. Tämä on tietysti hiukan kärjistettyä, mutta totta.

Jokaisella Englannin-matkalla olen juonut vahvaa, sameaa, oikeista omenoista (ja pelkästään niistä) tehtyä, rutikuivaa ja usein lähes hiilihapotonta siideriä. Juomaa, jolla ei nimen lisäksi ole mitään tekemistä Suomessa myytävien tuotteiden kanssa. Itse asiassa missään muussa maassa näitä omena-aromilla maustettuja limuviinoja ei saisikaan kutsua siideriksi.

Noin puolitoista viikkoa sitten keräsin ystäviemme puusta säkillisen makeita, kauniin vaaleanvihreitä omenoita. Lisäksi otin omasta rautatieomenapuustamme pieniä ja happamia omenoita sekä ballerina-omenapuustamme suuria ja happamia omenoita. Tämän kolmen lajin sekoituksen kävin puristuttamassa tuoremehuasemalla mehuksi. Osan mehusta joimme sellaisenaan ja osan laitoin käymään: mehu astiaan, hiivaa joukkoon ja kansi päälle.

Tähän asti kaikki on mennyt suunnitellusti. Käyminen vaikuttaa hiljentyvän, joten muutaman päivän päästä voisi ehkä katsoa ja maistaa, mitä on odotettavissa (tai onko koko juttu pilalla). Sitten pitääkin miettiä, kuinka kuivaa siideristä haluaa. Tai kuinka paljon tai vähän hiilihappoa siihen tulisi.

Elämme jännittäviä aikoja!