tiistai 22. syyskuuta 2009

Kirkkonummelainen maalaissiideri, osa 1

Tämän jutun historia on melko pitkä. Tarkemmin se on noin kuusi vuotta.

Ostin tuolloin Helsingin asematunnelin Kirjatorilta vitosella Jouni K. Kemppaisen ja Juha-Pekka Laakion Puolikuiva siiderikirja -nimisen teoksen, joka osoittautui varsinaiseksi helmeksi. Kirja paitsi kertoo seikkaperäisesti siideristä, siinä on valtavan hauskaa kuvausta suomalaisesta ruoka- ja juomakulttuurista ja sen lähihistoriasta (kuten miten Helmeilevä Omenaviini eli Omppu sekoitti suomalaisten päät 1960-luvun lopussa). Kaiken kruunaavat uskomattoman upeat ja tyylillisesti aiheeseen sopivat valokuvat.

Olen lukenut kirjan viimeisten vuosien aikana moneen kertaan, ja jostain syystä teos saa aina hyvälle mielelle. Samoin joka kerta on kasvanut ajatus kokeilla joskus omaa siideriä. Monta vuotta piti kuitenkin odottaa ennen kuin ajatus tuli toteutettua.

Toinen syy itse tekemiseen on tietysti se tavallinen: kun kaupasta ei saa kunnollista. Tämä on tietysti hiukan kärjistettyä, mutta totta.

Jokaisella Englannin-matkalla olen juonut vahvaa, sameaa, oikeista omenoista (ja pelkästään niistä) tehtyä, rutikuivaa ja usein lähes hiilihapotonta siideriä. Juomaa, jolla ei nimen lisäksi ole mitään tekemistä Suomessa myytävien tuotteiden kanssa. Itse asiassa missään muussa maassa näitä omena-aromilla maustettuja limuviinoja ei saisikaan kutsua siideriksi.

Noin puolitoista viikkoa sitten keräsin ystäviemme puusta säkillisen makeita, kauniin vaaleanvihreitä omenoita. Lisäksi otin omasta rautatieomenapuustamme pieniä ja happamia omenoita sekä ballerina-omenapuustamme suuria ja happamia omenoita. Tämän kolmen lajin sekoituksen kävin puristuttamassa tuoremehuasemalla mehuksi. Osan mehusta joimme sellaisenaan ja osan laitoin käymään: mehu astiaan, hiivaa joukkoon ja kansi päälle.

Tähän asti kaikki on mennyt suunnitellusti. Käyminen vaikuttaa hiljentyvän, joten muutaman päivän päästä voisi ehkä katsoa ja maistaa, mitä on odotettavissa (tai onko koko juttu pilalla). Sitten pitääkin miettiä, kuinka kuivaa siideristä haluaa. Tai kuinka paljon tai vähän hiilihappoa siihen tulisi.

Elämme jännittäviä aikoja!

10 kommenttia:

  1. Onnea yritykselle! Se lontoon poromarketin omenasiideri jäi kyllä lähtemättömästi mieleen. En myöskään koskaan juo täkäläisiä "siidereitä".

    VastaaPoista
  2. Ihan samaa mieltä: on rienausta kutsua esanssilimuviinoja siideriksi.
    Jätä meille jämät, jotta saadaan kans maistaa!

    VastaaPoista
  3. Kiitoksia kannustuksista! Jos tuosta ylipäätään tulee juotavaa, niin lupaan jokaiselle halukkaalle maistiaisia. Tarjous on voimassa paikan päällä ja niin kauan kuin tavaraa riittää.

    VastaaPoista
  4. Hieno homma että siideri on jo tuossa vaiheessa! Ainoa Suomesta saatava siideri mitä itse juon ilolla, on Mayador, Pohjois-Espanjan siiderikehdosta Villaviciosan kylästä, jossa olen paikan päälläkin siemaillut, tosin toista merkkiä.

    Nyt kiinnostaa toki kuulla, paljonko pääkaupunkiseudulla omenamehun puristaminen maksoi?!

    Johanna

    VastaaPoista
  5. On se niin, että monet asiat ovat parhaimmillaan nautittuna juuri siellä missä ne on tehtykin. Tuota Mayadoria ei vaan enää saa edes Alkosta (on nimittäin tullut kahlattua tuota valikoimaa juuri läpi).

    Puristaminen maksoi 60 senttiä kilolta, eli litrahinnaksi tuli tasan euro. Olisihan se ollut hienoa myös itse puristaa mehu, mutta kun kaikilla ei ole omaa puristamoa...

    VastaaPoista
  6. Nyt alkaa sammion pulputus vähentyä. Maistiaiset ovat olleet oikein lupaavia!

    Toivottavasti tämä juoma säilyy... öö... vuoden?, jotta mä myös pääsen kunnon apajille!

    VastaaPoista
  7. Vai ei ole Mayadoria enää Alkossa, pöh. Eipä ole tullut vähään aikaan siellä käytyäkään... Ehkä Kirkkonummelaisesta maalaissiideristä tulee kelpo seuraaja!

    Täytyy ihan lakata ajattelemasta näitä, ettei tule liian suuri siiderintarve. Akvamarin, sulla on siellä oltavat;)

    Johanna

    VastaaPoista
  8. Meillä on samankaltainen siideri tulossa, varmaankin melko samalla ohjeella. Laitoimme sen tuleemaan myös syyskuussa. Kerro heti kun olette maistaneet omaanne.
    Ei malttaisi odottaa...

    VastaaPoista
  9. Hauska kuulla, että muillakin on käsintehtyä siideriä tulossa. Maistajaiset ovat itse asiassa ensi lauantaina, joten pistän kyllä postausta miltä maistui. Ja miltä muille maistui!

    VastaaPoista