Kuka vielä haluaa muistaa edellisen suuren ruokatrendin ennen luomua ja lähiruokaa? Niinpä. Se on vähän kuin silmälasimuoti, jota naureskellen muistelee vanhoista valokuvista. Kymmenen vuotta sitten fuusiokeittiössä yhdisteltiin iloisesti ja surutta raaka-aineita ja valmistustapoja eri puolilta maailmaa.
Ruokaa tehtiin aineksia, jotka eivät mitenkään luontaisesti kuuluneet yhteen. Lajinsa parhaimpana ja pahimpana on mieleeni jäänyt Glorian ruoka ja kotiviini -lehdessä ollut cocktailpala, jossa yhdistyi tuore papaija ja savumuikku. Muita trendin ominaisleimaisia piirteitä olivat sivun mittaiset ainesluettelot ja ravintola-annokset, joissa ruoka pinottiin lautaselle mahdollisimman korkeaksi asetelmaksi.
Ruokaa tehtiin aineksia, jotka eivät mitenkään luontaisesti kuuluneet yhteen. Lajinsa parhaimpana ja pahimpana on mieleeni jäänyt Glorian ruoka ja kotiviini -lehdessä ollut cocktailpala, jossa yhdistyi tuore papaija ja savumuikku. Muita trendin ominaisleimaisia piirteitä olivat sivun mittaiset ainesluettelot ja ravintola-annokset, joissa ruoka pinottiin lautaselle mahdollisimman korkeaksi asetelmaksi.
Vaikka tästä ruokamuodista päästiin onneksi jo aikoja sitten, kokeilin ennakkoluulottomasti yhdistää fuusiokeittiön hengessä kumkvatin ja raa'an naudanlihan. Hyvästä ajatuksesta huolimatta yhdistelmästä ei tullut ihan kuolematonta. Ehkä todellisia klassikkoja ei pitäisi yrittää jalostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti