Maukasta brittiläistä ruokaa

Vietin viime viikon Lontoossa työmatkalla, jota sain venytettyä hiukan lomailunkin puolelle. Vapaa-aika meni enimmäkseen syödessä ja vähemmän juodessa. Kuvia ei tällä kertaa tullut otettua, kun en jaksanut kantaa oikeaa kameraa mukana. Annosten - ja ravintolassa ylipäätään - kuvaaminen on minusta vähän vaivaannuttavaa; varsinkin kännykällä, josta ei saa kuvausääntä eikä tarkennuksen salamaa pois päältä. Päätin suosiolla olla kuvaamatta ja keskittyä syömiseen. Alla aakkosjärjestyksessä hyviä paikkoja, joista osassa kävin ensimmäistä kertaa, osa taas oli entuudestaan vanhoja tuttuja.

Aiempia Lontoo-postauksia löytyy täältä ja täältä.

Abu Ali Restaurant
Halvoista hinnoista, nuhjuisuudestaan ja vaatimattomasta ulkoasusta huolimatta kenties parasta libanonilaista ruokaa, jota maan ulkopuolella olen syönyt. Tunnelmaa tuovat tungos, ulkona palavat shisha-piiput ja kieli, josta ei ymmärrä montakaan sanaa. Abu Alissa, kuten muissakaan kaltaisissaan ravintoloissa, ei ole alkoholitarjoilua, joten ruokajuomaksi hummukselle, taboullehille ja kibbeheille valikoituu Coke tai Sprite, jotka sopivat tilanteeseen täydellisesti. Edgware Roadin ympäristö on Lontoon pikku-Beirut, joten alueelta löytyy kymmenittäin (vähän fiininpiäkin) libanonilaisia ravintoloita.

Canteen
Tilasin jokin aika sitten ravintolan keittokirjan netistä, joten itse ravintolakin piti käydä tsekkaamassa. Canteenin idea on tarjota perinteistä brittiläistä ruokaa paikallisista raaka-aineista laadukkaasti tehtynä. Käydessäni myöhäisellä lounaalla sekä peura että kana olivat loppu, joten päädyin kaikkein englantilaisimpaan eli fish and chipsiin. Annos oli hyvin perinteinen ja yllätyksetön: leivitetty turska, ranut, tartar-kastike ja keitettyjä herneitä. Ei hyvä annos muuta tarvitsekkaan.

Mietin syödessä, onko se hyvä vai huono merkki, jos moni raaka-aine on loppu. Huono sikäli, ettei ole osattu tilata tavaraa oikeaa määrää - tai sitten sitä ei ole saatu haluttua määrää. Sikäli taas hyvä, ettei ole ostettu aineksia kerralla koko viikoksi, jolloin seuraava, joka peuraa tai kanaa syö, saa todennäköisesti tuoretta lihaa. Hyvää se kertoo myös ravintolasta sikäli, että annokset ovat kelvanneet jo monelle muulle.  

La Fromagerie
Upea juustopuodin, herkkukaupan ja intiimin lounasravintolan yhdistelmä. Lounaalla oli tarjolla salaattien ja piiraiden lisäksi luonnollisesti erilaisia ja eri kokoisia juustolautasia. Huomasin La Fromagerien toimittavan juustot myös Wild Honey -ravintolaan.

Nordic Bakery
Suomalaisomisteinen kahden kahvilan ketju, jossa on tarjolla muun muassa korvapuusteja, ruisleipää, tiikerikakkua ja suodatinkahvia. Rauhallisten kahviloiden hillityn yksinkertainen ilme on viimeistelty Ilmari Tapiovaaran kalusteilla. Suomen kieltä kuulee todennäköisesti tiskin molemmin puolin.

Nordic Bakery -brändin alla on keväällä ilmestymässä kirja suomalaisista ja skandinavisista leipomuksista. Sain selata kirjan juuri painosta tullutta vedosta, joka oli todella vakuuttava. Hienoa, että suomalaisesta ruoasta on tehty kansainvälisen tason kirja, jonka kehtaisi viedä tuliaisena maailmalle kenelle tahansa.

Pizza East
Vanhaan tehdasrakennukseen tehty varsin chic pizzeria. Paikka oli lounasaikaan tupaten täynnä, mikä on tietysti hyvä merkki. Puu-uunista tullut prosciutto-ricotta-pesto-mangoldi-pizzani meni pizzojen top kolmoseen. Valmistetaanko muuten Suomessa missään pizzaa puu-uunissa?

The Rake
Lontoon pienin pubi, jossa on kuitenkin kaupungin suurin olutvalikoima. Paikka löytyy ihan Borough Marketin kulmalta. Pubin ansiosta torin alunperin löysinkin.

Wild Honey
Matkan ainoan varsinaisen fine diningin nautin Wild Honey -ravintolassa, joka on kiitellyn Arbutusin sisarravintola. Lautaselta löytyi mm. rapeaksi paistettua porsaan kylkeä, etanoita ja ankkaa. Ruoka oli tasaisen hyvää, vaikkakin aavistuksen yllätyksetöntä. Plussaa varsin maltillisesta hinnoittelusta ja välittömästä palvelusta.