lauantai 24. marraskuuta 2012

Vihdoinkin täydellinen grillipizza


Viime kesänäkin tuli harjoiteltua grillipizzan tekoa aika moneen otteeseen. Noin kuudesta kerrasta neljä päättyi pieneen tai keskisuureen katastrofiin. Pari kertaa vaimo ja lapset katselivat sivusta, kuinka pizzalapio lensi kaaressa pitkin pihaa (lentää muuten yllättävän kauas). Myös naapurit varmasti kuulivat tuolloin huudon. Parista melko onnistuneesta pizzasta tuli otettua kuvatkin, mutteivät jostain syystä koskaan päätyneet tänne asti. Yksi juureen tehty pohja oli oikeastaan tosi hyvä.
 

Useimmiten ongelmana oli joko pohjan palaminen/epätasainen kypsyminen tai se, ettei pizzaa saanut laskettua grillitasolle nätisti vaan se hajosi ja repesi ja meni solmuun jo tässä vaiheessa. Tuskailuni huomannut ja maistanut vaimoni antoi minulle loppukesästä täsmälahjaksi Pizza on the Grill 2012 -lehden, joka ensin hiukan huvitti (mistä kaikesta maailmassa voikaan tehdä lehden?), mutta joka sittemmin osoittautui aivan täydelliseksi opukseksi. Monien ohjeiden ja lisukkeiden ohella lehden tärkein pointti oli tekniikka, jolla pizzan oikeasti saa onnistumaan grillissä. Referoin ohjeen viiteen kohtaan tuohon alas. Ohje on kolmepolttimoiselle kaasugrillille.

Tänään täytteenä olivat:

kourallinen mozzarella raastetta
yksi sipuli
yksi valkosipulinkynsi
75 g roquefortia
150 g naudan sisäfilettä

persilja-oliiviöljyä ja timjamia loppusilaukseen

Pidin filettä pari tuntia pakkasessa, jotta sain leikattua siitä ohuita siivuja. Liha kypsyi aika läpi. Ensi kerralla voisi kokeilla laittaa siivut pizzaan vasta paistamisen jälkeen à la carpaccio. Jostakin kummasta pizzaan hiipi hiukan sienimäinen maku, joka pienesti häiritsi kaltaistani sienivammaista. Luultavasti sen teki sipuli ja timjami yhdessä. Siis samaan tapaan kuin voissa kuullotettu sipuli tuoksuu ja maistuu minusta aina sieneltä. Assosiaatio on voimakas. Samalla, kun grilli oli kuuma paistoin siellä myös rauhassa kohonneen vuokaleivän. Mitä sitä turhaan uunia lämmittämään. Tykkään!


1. Kuumenna grilli kohtalaisen kuumaksi (noin 250 C). Kaikki polttimot käytössä.

2. Laske pohja ilman täytteitä keskelle grilliä ja paista kansi suljettuna kolme minuuttia.

3. Nosta pohja grillistä, käännä ja laita täytteet paistetulle puolelle.

4. Sammuta keskimmäinen poltin. Laita pizza takaisin grillin keskelle epäsuoraan lämpöön.

5. Paista kansi suljettuna noin 7-8 minuuttia.

Grillissä pizzaa tehdessä ei kannata yrittää ennätyksiä siinä, kuinka ohuen pohjan pystyy tekemään. Pikkuisen paksumpi tosiaankin pysyy helpommin koossa...

21 kommenttia:

  1. Onpa herkullisen näköinen. Tällainen sienistä kovasti tykkäävä taitaisi olla ihan onnessaan tuosta :-)
    Millaisella pohjalla teit ? Onko sinulla jokin oma erityisohje ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos sienistä tykkää, niin hyvin olisi tuohon voinut lisätä. Esimerkiksi kanttarellit olisi ainakin näyttäneet kivoilta.

      Nyt tein pohjan ihan "tavallisesti" eli vettä pari desiä ja siihen durumia niin paljon että tulee sopiva koostumus. Sitten vaan pitkä vaivaus että tulee sileä taikina. Nostatus ja muotoilu. Ja suolaa tietysti myös.

      Poista
  2. Weberin hiiligrilli (briketeillä) + weberin pizzakivi, niillä tehtiin kesällä niin hyvät pizzat, että 8-vuotias kyselee aika ajoin, milloin tehdään taas pizzaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon! Kyllä pizzan pallogrillissäkin saa briketeillä onnistumaan. Ei helppoa, mutta mahdollista. Kahdeksan edellistä vuotta grillasin pallolla ja mukaan mahtui aika monta onnistumista ja epäonnistumista.

      Poista
  3. Siellä on siis tehty pizzaa alkuperämaata kunnioittaen suurella tunteella ;-)

    Nämä ohjeet pinnataan talteen, grillipizza on ollut pitkään listoilla. Eikö sun kuuluisi tehdä sitä siellä teidän leivinuunissa?

    Ihanan lohduttavaa, että kaltaisesi kulinaristi on sienivammainen. Se on ainoita ruokavammojani, josta en ole onnistunut pääsemään eroon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, kyllä pizzanpaisto on saanut tunteet todella pintaa jopa kaltaiselleni diskreetille viilipytylle. Leivinuuni on parin kokeilun jälkeen asettanut pizzahaasteen ja epäonnistumisen vielä toiseen potenssiin. Täytyy silti yrittää uudestaan pizzaa leivinuunissakin.

      Kiitos, kun jaoit sienivammasi! Niin paljon kuin sienistä haluisin tykätä nii. Ei ne vaan uppoa. Tänäkin syksynä taas yritin, mutta ei vaan...

      Poista
  4. Maailman suurin mysteeri on se, että himosienestäjäkälyllä voi olla sienivammainen lanko :-D Kyllä mä sulle niin tarjoaisin kuusiherkkusientä ja mustavahakasta - ne kun ei niin maistu sienelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tarjouksesta Ulla! Kuten aina, niin lupaan aina maistaa sieniruokia. Välttämättä en syö paljoa, enkä tykkää, mutta aina maistan.

      Poista
  5. Se grillattu lampaanviulu oli jo niin hyvää, että pakko tätäkin on kokeilla. Pitää varmaan tosin varata makkarapaketti varuiksi, jos on aihetta heittää pizzalapio naapurin puolelle :D.

    VastaaPoista
  6. Kiva kuulla, että grillilammas onnistui. Kyllä tuo grillipizza on vähän sellainen, että ainakin jos on perfektionismiin taipuvainen niin toinen ruokavaihtoehto on ihan hyvä miettiä ;)

    Vieraille tulen tuskin koskaan grillipizzaa tarjoamaan. Ihan varmuuden vuoksi.

    VastaaPoista
  7. hei...kaikki ei saa KOSKAAN aikaiseksi sitä täydellistä.!
    Griööipitsaa on monesti pitänyt koittaa, joten nämä ohjeet kätken visusti talteen. Hauska kuulla, että sullakaan ei vielä ole leivinuuni-pitsa duo ihan hollilla, ei nimittäin tääläkään, mutta harjoituksia jatketaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä juhlin sitten, kun joskus leivinuunissa onnistuu pizza hyvin. Jos jollain on siihen vinkkejä, niin kuulen mieluusti.

      Poista
    2. Käsittääkseni Pastanjauhajilla on jo melkoisesti kokemusta pizzoista leivinuunissa, joten ehkä sieltä suunnasta löytyisi vinkkejä?

      http://pastanjauhantaa.blogspot.co.uk/2005/10/perinteinen-pizza.html

      Omistaapa leivinuuni... :)

      Poista
  8. Taidan olla aika onnekas sillä onnistuin grillipitsan teossa ensi yrittämällä. Mun salaisuus on se, että grilli sekä pitsapohja pitää öljytä kunnolla, ettei se jää ritilään/alustaan kiinni.

    Linkin takaa löytyy mun resepti pohjaan sekä pariin pimeen hyvään täytteeseen. :) Oispa taas kesä, että pääsisi grillipitsailemaan!

    http://meanwhileinlongfield.wordpress.com/2011/07/31/grillipizza2/

    p.s. Pitsoja voi hyvin tarjoilla myös vieraille, jokainen saa täyttää omansa miten haluaa ja syöminen käy hyvin vähän eritahtiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea tai taitoa! Öljyäminen voisi olla ihan kokeilemisen arvoinen juttu.

      Poista
  9. ...ja kylläpä se lensikin kauas. Harmi, kun mikään peura ei ottanut hittiä.

    VastaaPoista
  10. Jos et ole löytänyt sopivaa lajia, niin kokeile ensi kesänä keihäänheittoa :) Selkeästi taipumuksia siihen suuntaan näyttää olevan. Tuo lehti pitää etsiä jostakin, ensi kesänä sitä tarvitaan kun siirrytään mökkiremonttia tekemään ja koko mökki on tilavuudeltaan 28m2. Luulen, että ruoanlaitto tapahtuu hyvin pitkälti grillillä ulkona. Joten kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  11. Eikös Suomen kesässä kilpailla mitä erikoisemmissa heittolajeissa... Lehti oli muuten tämän näköinen, jos jossain tulee vastaan:

    http://www.barnesandnoble.com/w/fine-cookings-pizza-on-the-grill-2012-taunton-trade-co/1113777227

    VastaaPoista