Grillattu kirjolohi ja paahdettu-paprikasalaatti

Upea sää pakotti taas valmistamaan ruokaa ulkosalla. Lähikaupan rajallisen valikoiman (ja myös monien tuoreiden kalojen pilvissä olevien hintojen) takia mukaan tarttui vaihteeksi perinteistä kirjolohta.

Kalan marinadiin vaivasin huhmareessa valkosipulia, suolaa, savustettua paprikajauhetta, sitruunaa, timjamia ja oliiviöljyä. File maustui tunnin verran sillä aikaa kun grilli kuumeni ja paahdoin paprikat mustiksi.

Salaattiin paprikoiden lisäksi laitoin pari vartta selleriä, paahdettuja kurpitsansiemeniä ja tietysti muutaman mintunlehden revittynä. Kastike syntyi oliiviöljystä ja Pommeryn maalaissinapista (siis aivan eri asia kuin Dijon, kuten jouduin vaimollenikin selittämään) sekä paprikoiden mehuista, jotka valuivat ulos paahtamisen jälkeen.

Sen verran kevät oli vielä alussa että ruoka tuli kuitenkin syötyä sisällä...

Säilötyt sitruunat

Ensimmäisen kerran törmäsin säilöttyjen sitruunoiden ohjeeseen Lassi Päivärinnan ja Erkki Somersalon Epälineaarisessa keittokirjassa. Samankaltaisen ohjeen olen sittemmin lukenut monista Marokkon ja Lähi-idän keittiöitä käsittelevistä kirjoista.

Yksinkertaistettuna ohje menee kutakuinkin näin:

Sitruunat leikataan neljäksi lohkoksi niin, että ne jäävät kuitenkin kiinni toisiinsa. Lohkojen väliin hierotaan ruokalusikallinen suolaa sitruunaa kohti. Steriloituun lasipurkkiin laitetaan sitruunat sekä mausteeksi kokonaisia mustapippureita, korianterin siemeniä, laakerinlehteä ja kanelitanko. Purkkiin lisätään vettä ja sitruunamehua niin, että sitruunat peittyvät. Pinnalle vielä kerros oliiviöljyä, kansi kiinni ja purkki jätetään huoneenlämpöön kuukaudeksi.

Palaan asiaan kun aikaa on kulunut...

Harira

Marokosta peräisin olevasta harirasta on lukuisia erilaisia ohjeita. Tämän keiton ohje löytyi Moro-keittokirjasta, joka on ehdottomasti yksi suosikeistani.

Keiton perusraaka-aineita ovat lammas, vihreät linssit, kikherneet, varsiselleri ja sipuli. Makua tuo muun muassa sahrami, kaneli, inkivääri, kurkuma ja muskottipähkinä.

Lämpimän mausteinen lopputulos oli varsin autenttinen. Ympäriltä puuttui enää arabiankielinen huuto ja aurinkolaseja tyrkyttävät katumyyjät...

Harissalammas ja palsternakka-perunapyree

Usein ruokakirjojen ohjeita tulee käytettyä vain viitteelllisesti, ja lopputulos on ihan erilainen kuin alkuperäinen ohje, josta innostus ruokaan tuli. Tämä ruoka on suoraan Diana Henryn "Crazy Water Picked Lemons" -kirjasta ja valmistettu aika pilkulleen ohjeen mukaan.

Karitsan paahtopaisteja marinoitiin yön yli harissa-sitruuna-minttu-valkosipulitahnassa ja paistettiin pikaisesti pannulla molemmin puolin.

Muusissa käytettiin palsternakkaa hiukan enemmän kuin perunaa, ja mausteeksi ripoteltiin kanelia ja cayennea.

Erinomainen lisuke tuli kuullottamalla ohueksi pilkottua sipulia voissa, joka maustettiin sitruunalla, kanelilla ja harissalla. Lopussa joukkoon sekoitettiin kourallinen tuoretta korianteria.

Kokonaisuudesta tuli yllättävän kevyt ja keväinen ateria.

Kahden ricottan herne-minttupasta

Raskas aika vaatii raskaat ruoat... Kahdella eri ricottalla ja tilkalla kermaa ryyditetty pastakastike herneillä ja mintulla.

Ruoka syntyi mielessäni kun löysin Super-Vexistä kuvan ricottan. Yleisimmin saatavilla olevasta pehmeän tuorejuustomaisesta poiketen tämän koostumus muistutti lähinnä fetajuustoa. Toinen käytetty juusto oli siis sitä pehmeää.

Maistuvaa, vaikka ruokahalu olikin kadoksissa. Ehkäpä voisi kokeilla kesällä uudestaan - tuoreista herneistä ja mintusta.

Pizza

Helsingin Sanomien muutaman viikon takaisen ruokajutun innoittamana ja Il Duettoon lievästi pettyneenä päätin tehdä pitkästä aikaa itse pizzaa. Italialaisia 00-jauhoja ei kyläkaupasta löytynyt, joten tein pohjan Myllyn Parhaan durumista.

Ohjeen mukaan hiivaa tuli vain kolmannes paketillinen kuuteen desiin jauhoja, ja taikinaa kohotettiin kolmesta neljään tuntia. Odotus kuitenkin palkittiin, sillä taikinasta sai kaulittua todella ohuita pohjia ilman, että taikina olisi juurikaan repeillyt.


Esipaistoin kaksi neljästä pohjasta uunissa ilman täytteitä pari kolme minuuttia ja pakastin myöhempiä aikoja varten. Toiset kaksi täytin niukasti tomaattikastikkeella, mozzarellalla, paprikalla ja tuoreella tomaatilla ja paistoin uunissa täydellä lämmöllä.

Toiveeksi jäi vieläkin rapeampi pohja. Vaikka täytteissä yritinkin säästellä, ehti pohja vettyä jonkin verran ennen kuin viimeisen palan sai suuhun. Mutta kotona tuoksui aito pizzeria...

Myslileipä

Jo useamman vuoden olemme tehneet (tai itseasiassa vaimoni on kunnostautunut tässä enemmän) pari kertaa viikossa vuokaleipää samalla perusohjeella. Leipä valmistuu helposti kaiken muun ohessa, ja kirjaimellisesti vaivatta. Taikinaa ei nimittäin tarvitse vaivata ollenkaan, vaan ainoastaan sekoittaa puuhaarukalla ainekset sekaisin.

Tämänkertaiseen leipään heitettiin sekaan myslipussin loput, jossa oli mukana sekä rusinoita että kookoslastuja. Yleensä tykkään pitää leivän leipänä, eikä tapana ole sotkea mukaan liikaa eksoottisia aineksia, mutta tämän kertainen poikkeus kannatti.

Leipämme perusohjetta tuskin on missään paperilla, mutta voisin yrittää kirjoittaa sen joskus ylös.

Siikasalaatti

Tämä sunnuntain kalasalaatti pohjautui Ottolenghin keittokirjan ohjeeseen, josta korvasin makrillin siialla, jota sattui olemaan paremmin tarjolla. Mukaan pääsi varsiselleriä ja silolehtipersiljaa sekä vihereitä oliiveja ja rusinoita. Kokonaisuutta ryyditti hunaja ja sherryviinietikka, ja tietysti oliiviöljy.

Grillikauden avajaiset

Näin avautui sekä grillikausi että ruokablogini. Lauantaina pallogrillissä kypsyi tuore siika, josta riitti toinen kylki vielä seuraavalle päivälle. Vaikka tunnelma ei ollut ihan sama kuin heinäkuussa, niin lopputulos oli.