Minulla on ollut pitkään tapana tehdä iso padallinen tomaattikastiketta ja pakastaa sitä sopiviksi annoksiksi myöhempään käyttöön.Äskettäin pakastin oli tältä osin tyhjä, joten tulin ostaneeksi Roinisilta italialaisen Colonnan valmistamaa luksustomaattikastiketta. Valmistaja on paremmin tunnettu laadukkaiden oliiviöljyjen tuottajana. Myös öljyjä oli myynnissä tiskin takana, mutta sinne ne myös jäivät.
Kotona avasin purkin ja hämmästelin kastiketta. Ensinnä siksi, että kylmänä suoraan purkista maistettuna se oli kovin mautonta ja koostumukseltaan vetistä. Tunne oli kuin olisi syönyt maailman tavallisinta tölkkitomaattimurskaa. Keitin kastiketta hyvän tovin, jotta se sakeni sopivaksi pastan kanssa syötäväksi. Lämpimänä maku menetteli, muttei herättänyt kovin suuria tuntemuksia.
Toiseksi hämmästyin sitä, että valmistukseen oli käytetty ainoastaan tomaattia, oliiviöljyä, suolaa, basilikaa ja persiljaa. Hyviä aineita kaikki, mutta aika vähän.Ruoan suhteen, kuten elämässä yleensäkin, olen sillä linjalla, että vähemmän on enemmän, mutta tomattikastikkeita tehdessä enemmän on ollut enemmän. Olen näet kehittänyt omaa ohjettani lukemalla eri reseptejä ja ottamalla käyttöön kaikkien ohjeiden kaikki ainekset. Viimeeksi porisi padassa ainakin:
tölkkitomaatti
tomaattipyree
anjovis
sipuli
punaviini
valkosipuli
varsiselleri
oliiviöljy
kuivattu chili
suola
sokeri
mustapippuri
punaviinietikka
basilika
silolehtipersilja
Aineista varmastikin mainitsemisenarvoisin on anjovis, jota en monessa muussa ohjeessa ole nähnyt. Se maustaa kastiketta hämmästyttävällä tavalla ja tekee siitä oikeastaan vaan täyteläisemmän makuista. Anjovis toimii siis jonkinlaisena arominvahventeena, koska valmiista tomaattikastikkeesta kalan makua on vaikea löytää. Kuutta tomaattitölkkiä kohden käytin vajaat puolet pienestä anjovispurkista.
Toinen tärkeä aine on sokeri. On jännä miten paljon sokeria pitää laittaa, jotta se taittaa tomaatin hapokkuuden. Valmiin kastikkeen maustaminen suolalla, sokerilla, etikalla ja öljyllä on oikeastaan älyttömän mielenkiintoista, koska "oikeita määriä" ei voi tietää vaan kutakin täytyy lisätä juuri sen mukaan miltä kastike suussa maistuu.
Kirkkonummi - Ururi 1-0
Kas, olen täsmälleen samaa mieltä hyvän tomaattikastikkeen keittämisestä. Silopersiljaa en kovin usein löydä, mutta muut ainekset allekirjoitan. Pirkko Arstila opetti keittokirjassaan 80-luvulla lisäämään 2 tl sokeria yhtä tomaattipurkkia kohti hapokkuutta taittamaan.
VastaaPoistaAnjovista tarviikin kokeilla ens kesänä. Keittiöelämäästä saa tosi hyviä anjoviksia.
VastaaPoistaMä keitän loppukesästä tomaattikastiketta puutarhan ylijäämätomaateista ja -yrteistä. Todella hyvä säilöntätapa, sillä tomaattikastiketta tulee kuitenkin käytettyä niin paljon. Ja kesän aikana tietysti tehdään kastikkeesta crudo-versiota, eli donkataan tomaatit ja valkosipulit pannulle tuoreina öljyn ja yrttien sekaan. Nam.
Itse tykkään käyttää hunajaa sokerin tilalla oikeastaan kaikessa mihin vaan tomaattia tulee. Tulee jotenki mukavampi pehmeämpi maku. Nyt tuota ruokosokeria hehkutetaan monessa paikassa, sitä pitäisi ostaa ja kokeilla myös tomaatin kaveriksi. Tuo valkoinen sokeri on jotensakkin "kovaa".
VastaaPoistaKatriina: Mun Kotiruokaa kirja (myös 80-luvulta) on "jumissa" kirjahyllyssä, joten en pääse tarkistamaan paljonko siellä lisättäisiin sokeria. Yleensä pidän Kotiruokaa tällaisissa jutuissa tietynlaisena referenssinä.
VastaaPoistaUlla: Olisihan se hauskaa, jos joskus saisi omia tomaatteja niin paljon että niistä riittäisi ihan säilöntäänkin...
Anzku: Erilaisia sokereita ja siirappeja on nykyään älyttömästi erilaisia. Samoin kuin suolia - vai suoloja. Itse ostin viimeeksi mallassiirappia, jota olen käyttänyt leipään sokerin sijaan. Pitäisi kuulemma syventää leivän makua, mutta ihan varmuudella en osaa tuosta itse sanoa.
Olen NIIN samaa mieltä tomaattikastikkeen suhteen - se purkkitomaatti tosiaan tarvitsee rinnalleen riittävän kattauksen taittajia, pyöristäjiä ja syventäjiä. Joskus luulin, että makuaistissani on virhe kun en saa oikein mitään irti todella simppeleistä tomaattisooseista. Hyvä tietää etten ole ainoa :D!
VastaaPoistaTäällähän tätä tomaattiasiaa onkin pohdittu perin juurin! :) Törmäsin jossain muuallakin tuohon anjovikseen, sitä pitää ehdottomasti kokeilla seuraavaan tomaattisoossiin. Sokeri on kyllä myös ihan ehdoton juttu, samoin chili. Persiljan suhteen olen aika noviisi - ikkunalaudalla kököttää rehevöitynyt silolehtipersiljapuska enkä oikein tiedä mitä sillä tekisin. Ehkäpä selaamalla läpi kaikki blogisi reseptit löydän monta vinkkiä!
VastaaPoistaMuistaakseni Jamie Oliverin jossakin kirjassa on tomaattinen lammaspata -ohje, johon tulee anjovista. Myös siinä toimii yllättävän hyvin.
VastaaPoistaSilolehtipersilja on tosiaan ihan käsittämättömän hyvä ja monikäyttöinen mauste/yrtti/salaatti kuten monista ohjeitani voi arvata ;)