Muista klassikkoinhokeista kesäkeitto on edelleen yhtä vastenmielistä kuin lapsena (eihän keiton liemeä voi tehdä maidosta - paitsi kalakeiton). Tillilihasta tykkäsin jo koulussa. Sitä pitäisikin valmistaa pitkästä aikaa.
Ohje oli ihan perinteinen, mutta täytteen maustoin pienellä määrällä kanelia ja savustettua paprikaa.
Kumma juttu, mutta en yhtään muista koulun kaalikääryleitä. Tillilihaa kyl inhosin. Maksalaatikkoa ja verilettuja syötiin sitten taas poikain kanssa kilpaa. Ne on suosikkeja vieläkin. Koulun kesäkeitto oli kamalaa, mutta sen kanssa sai aina grahamlihapiirakan, mikä lohdutti kovasti. Nykyään pidän myös kesäkeitosta. Oikein tehtynä se on suurta herkkua.
VastaaPoistaMinulla on tapanan noin kerran vuodessa, syyspuolella tehdä kaalikääryleitä Mysi Lahtisen ohjeella ja ne vievät kyllä kielen mukanaan, sen verran niiden valmistamiseen liittyy valelua ja sivelyä:)
VastaaPoistaEikä ees kalakeiton lientä voi tehdä maidosta vaan kermaa sen olla pitää! :P
VastaaPoistaAnkerias Vipunen: Mieleenjääneet kouluruoat taitavat olla keikilla melkein samat. Hyvässä ja pahassa. Veriletuista en juuri piitannut, mutta pinaattilettujen syönnissä meillä kilpailtiin.
VastaaPoistaCampasimpukka: Mysin ohje löytynee jostain netistä? Milläs noita muuten sivellään?
Anzku: kiitos korjaukssta! Luonnollisesti sen on oltava kermaa.
Varmaan löytyy netistäkin, minulla on repaleinen leike Hesarin kuukausiliitteestä jostain 80-luvun lopulta, veikkaan:) Voin tarvittaessa naputella sen sinulle, jollei muuten löydy. Kääryleitä sivellään ja hivellään pannulle muodostuvalla kerma-siirappiliemellä ja siirappia valutellaan mysimäisellä otteella muutenkin. Se on ohjeen hauskinta kohtaa:)
VastaaPoista