Pelkään pahoin, ettei kasvihuoneessakaan enää mikään kasva vaan korkeintaan pysyy hengissä. Viikonloppuna siivosimme kasvihuoneesta pois lähes kaiken. Jäljelle jäivät vain persilja, rosmariini ja maissit. Poimimme viimein myös sen ainoan, pitkään varjellun munakoison.
Oikeaa reseptiikkaa yhdestä pienestä munakoisosta ei syntynyt. Halusin maistaa munakoison oman maun mahdollisimman hyvin, joten leikkasin munakoison ohuiksin viipaleiksi ja paistoin teflonpannulla miedonmakuisessa oliiviöljyssä. Mausteena vain ripaus suolaa.
Olihan se hyvää. Toki oli. Olisi kuitenkin älyllisesti vähän epärehellistä hehkuttaa tuota kamalan paljoa kaupasta ostettua paremmaksi. Vaikka tuo kuinka oli lähellä ja luomusti kasvatettu maistui se ihan siltä miltä saatoi ajatella. Munakoisolta.
No voi,ehkä ensi kesänä parempi tuuri tuon kasvimaanne kanssa,Paistettu munakoiso on ihanaa,se vaan imee paistettaessa kamalasti öljyä.Yksi hyvä tapa vähentää sitä on kastella munakoisosiivut ensin kananmunanvalkuisseoksessa.
VastaaPoistaMutta nätti se oli.
VastaaPoistaJa täynnä tunnetta. Sitä ei oo kaupan koisoissa.
VastaaPoistaYealian: kiitos vinkistä! Ja uunissa paahtamalla selviää myös aika vähällä rasvalla.
VastaaPoistaAkvamarin: Niin oli nätti. Ja harmittaa ettei siitä tullut kunnon kuvaa.
Hannele: Tunnetta todellakin! Olen kuitenkin yrittänyt (ehkä vähän tylsästi) varoa maistamasta sitä tunnetta, jotten sorru sellaiseen "kaikki itsekasvatettu on automaattisesti kaupastaostettua parempaa" -yksisilmäisyyteen. Toiset, kuten vaikkapa porkkanat, kyllä oikeasti ovatkin paremman makuisia.