Hummusta ja leipää

Ulkomaanmatkojen ja erityisesti ulkomailla syötyjen ruokien muisteleminen on aina muodikasta. Muistaakseeni Juha Itkonen on sanonut, että ne, jotka eivät puhu lapsistaan puhuvat matkoistaan. Silläkin uhalla tulee nyt vähän muistelua.

Kaikista käymistäni maista suurimman vaikutuksen minuun on tehnyt Libanon, jossa vietin muutaman viikon vuosia sitten. Mieleen se on jäänyt kolmesta syystä.

Missään maassa en ole tavannut yhtä lämpimiä ja ystävällisiä ihmisiä. Ravintoloissa ja baareissa ihmiset tulivat luontevasti juttelemaan ja kyselemään, mitä maassa teimme. Kuitenkaan joillekin maille tyypillistä tyrkyttämistä tai aggressiivista kerjäämistä ei ollut ollenkaan.

Toiseksi Libanon on ällistyttävän kaunis, monimuotoinen maa. Kaupunkikulttuuri on hieno sekoitus eurooppalaisuutta ja Lähi-Itää. Beirutissa pystyi hyvin kuvittelemaan olevansa vaikkapa Pariisissa. Toisaalta imaamien huudot minareeteista ja kaduilla leijuva shisha-piippujen tuoksu muistutti siitä, missä päin maailmaa oikeasti on.

Matkani oli lopputalvesta, jolloin Beirutissa eli rannikolla oli sää kuin Suomessa alkukesästä. Päivisin tarkeni t-paidassa ja rannalla pystyi käydä uimassa. Muutamien kymmenien kilometrien päässä vuoristossa taas oli täysi talvi ja hiihtokeskukset auki. En ole missään eläessäni nähnyt niin paljon lunta kun Libanonin vuoristossa.

Kolmantena mieleen on jäänyt ruoka, josta voisi kirjoittaa paljon. Paljon siksi, että se oli hyvää, omintakeista, ja sitä syötiin paljon. Tyypillisimmät ruoka-aineet varmastikin ovat minttu, persilja, sitruuna, munakoiso, kikherne, tahini ja granaattiomena. Lihoista eniten näkyi lammasta. Lista on melkeinpä sellaisenaan luettelo omista lempiraaka-aineistani.

Ruoista on pakko mainita kolme: hummus, taboulleh ja flat bread eli ohut vaalea leipä, jolle ei kai ole mitään oikeaa suomennosta, koska sitä ei saa täältä. Tuota leipää tarjottiin nimenomaan hummuksen kanssa niin, että leipästä revittiin paloja, joilla kaavittiin kulhosta tahnaa päälle. Tätä yhdistelmää syötiin sekä sellaisenaan nopeana lounaana että osana lounasta tai illallista.

Olen onneksi onnistunut tekemään varsin autenttista hummusta ja taboullehia myös kotona, mutta monista ohjeista ja yrityksistä huolimatta samanlaista leipää en ole pystynyt leipomaan. Kuvan leipä on toinen versioni Jim Laheyn leivästä.

Valitettavasti ulkoministeriö ei edelleenkään suosittele tarpeetonta matkustamista maahan. Mutta kuinka tarpeetonta hyvän ruoan perässä matkustaminen oikeastaan on?


Hummus

purkki valmiiksi keitettyjä kikherneitä
2- 3 rkl oliiviöljyä
1/2 - 1 sitruunan mehu
pari valkosipulinkynttä
3-4 rkl tahinia
suolaa
paprikajauhetta

Murskaa valkosipulinkynnet ja teelusikallinen suolaa huhmareessa silkkiseksi tahnaksi. Aja kikherneet tehosekoittimessa melko hienoksi. Lisää valkosipuli, tahini, sitruunan mehu ja lopuksi oliiviöljy, ja käytä tehosekoitinta, kunnes koostumus on hieno ja tasainen. Ohenna tarvittaessa tilkalla vettä. Kumoa hummus astiaan, kaada päälle vielä loraus oliiviöljyä ja ripaus paprikajauhetta.

Aineiden mittasuhteet ovat varsin joustavia ja oikean määrän tietää tietenkin vain maistamalla.