Kuten muutkin ovat valitelleet, niin marraskuun pimeys ei ole todellakaan insproinut tekemään ruokaa, vaan enemmänkin on viime aikoina tullut syötyä hengenpitimiksi. Vaikka ruokakirjoja ja -lehtiä tuleekin selailtua jatkuvasti, huomaa kaupassa ostavansa koko ajan niitä tuttuja juttuja ja toistavansa keittiössä samoja reseptejä.Valmistin taas kokonaista siikaa, joka taitaa olla yksi eniten käyttämistäni raaka-aineista. Tällä kertaa revin pihalta mausteeksi toiseksi viimeiset timjaminvarret.
Lisukkeeksi pikapaistoin pannulla kirsikkatomaatteja, reilusti pikkukapriksia sekä säilöttyä sitruunaa. Lisäsin tavallisuudesta poiketen mukaan kähärälehtipersiljaa, jota löytyi pakkasesta.
Persiljasta puhuttaessa tarkoitan lähes poikkeuksetta silolehtipersiljaa, joka mielestäni maistuu jollakin tapaa hienostuneemmalta ja maukkaamalta. Ennen kaikkea niissä on aivan erilainen suutuntuma. Sen lisäksi että perinteinen kähärälehtipersilja maistuu helposti vähän rautaiselta, juuttuu se monesti ikävän karheasti kurkkuun. Toki sillä on oma paikkansa varsinkin lihakeittojen mausteena.
Samaa mieltä persiljasta. Lehtipersilja on aromikkaampi ja tekstuuriltaan miellyttävämpi. Eikä niin kitkerä kuin kähäräinen. Ja yrteistä puheenollen, kyllä on eri asia kuivattaa oman puutarhan timjamia kuin kaupan hentoa ruukkuyrttiä! Omassa pysyy maku ja rakenne, ruukkuyrtti menee ihan mauttomaksi tomuksi. Kesää ja kasvukautta odotellessa taas...
VastaaPoistaVieläkö sulla jaksaa partsilla yrtit sinnitellä vai oletko ottanut sisään? Meillä on hengissä vielä laakeri ja salvia. Toisaalta muistan hakeneeni muutama vuosi sitten pihalta yrttiä vielä tammikuun puolella...
VastaaPoistaIkävä kyllä partsilla sinnittelee enää pari köynnöstä. Jos nämä kelit jatkuvat, niin eipä ihme jos tammikuussa ryytimaa vihertää.
VastaaPoista