lauantai 19. marraskuuta 2011

Vielä vähän luomukanasta

Lyhyenä jatkona jokin aika sitten kirjoittamaani postaukseen luomukanoista. Olen valmistanut kaksi neljästä ostamastani Pajuniemen luomukanasta. Ero tavalliseen broileriin on ollut melkoinen. Kanoihin sopii hyvin kuvaus "kuivan kesän oravasta", sillä reilun kilon painoisissa linnuissa ei ole ollut syötävää juuri nimeksikään.

Verrattuna tavalliseen broileriin rintalihat ovat mitättömät, siivissä ei ole syötävää yhtään, mutta koivet ovat varsin reippaat. Valitettavasti liha niissä on ollut molemmilla kerroilla äärettömän sitkeää. Parhaiten kana sopisi kokonaisena valmistettavaksi ja käsin syötäväksi. Yksi per syöjä. 

Tavallaan tämä on aika ymmärettävää, koska tehotuotettu broileri on tunnetusti jalostettu kasvattamaan suuret rintalihakset kaiken muun kustannuksella. Tämä ei selvästikään ollut sitä, muttei myöskään ihan sitä mitä odotin.

Mielummin syön ranskalasita luomukanaa. Tai olen syömättä kokonaan.

7 kommenttia:

  1. Kannattaa kokeilla ruotsalaista luomukanaa, saa reinin lihalta. Se on hyvää.

    VastaaPoista
  2. Minun kanaseni vielä köllöttää pakkasessa ja koska se on vailla lajitoverin seuraa, en juuri olekaan alkanut siitä valmistaa ruokaa neljän hengen ruokakunnalle. Ankerias Vipusen blogissa oli hyvänkuuloinen ohje, johon yksi laiha kanakin mahtaisi riittää:)

    VastaaPoista
  3. Anonyymi: Ruotsalaista ei ole vielä tullut kokeiltua. Pistetään listaan.

    Campasimpukka: katsin keiton ohjeen, jota ilmeisesti tarkoitit. Kenties kahden ja puolen tunnin keittämisellä koipienkin liha irtoaisi luista.

    VastaaPoista
  4. Kuten kirjoititkin, broilerin kasvatus tähtää valtavien rintalihoihin. Kauheasta kasvatustavasta ja mauttomasta "mausta" johtuen olemmekin jo pitkään ostaneet kanat Helsingin reissuilta Reiniltä, viime kesänä sai ranskalaista luomukanaa JKL:n Prismastakin.
    Täällä Sveitsissä kanatarjonta ja laatu on hurjan hyvä, on sekä paikallista että ranskalaista maukasta, mureaa ja lihaista luomukanaa. Kanaa onkin tullut laitettua joka viikko.

    VastaaPoista
  5. Ajattelin jo, että meidän kana oli poikkeus, mutta näköjään samanlaisia "itsensä hengiltämunijoita" on muillakin. Meidän kana meni valitettavasti paiston jälkeen lähes suoraan bioroskikseen, ei siitä saanut lihaa irti millään. Lisäksi rintalastan vieressä oli ennen paistoa kiinni äärimmäisen kuvottavan näköisiä rasva/tms. palleroita jotka mies joutui ottamaan pois etten olisi oksentanut. Oli luomukanan osto sikäli ekoteko, että nyt ei tee mieli syödä minkäänlaista kanaa hetkeen...
    -p-

    VastaaPoista
  6. Munakanojan nuo Pajuniemet on. Minulle se liha on ollut ihan sivujuttu näissä Pajuniemen luomukanoissa. Kanalientä oon niistä keittänyt. Ja hyvää kanalientä niistä saakin. Lihaa on tullut vähän siinä sivussa. Mielestäni se liha on ollut ihan ok, mutta eihän sitä tietenkään voi mitenkään verrata mihinkään Bressen herkkuihin. Viskilät ja muut on sitten sitä varten.

    Minusta on hienoa, että sen sijaan, että nämä luomukanat päätyisivät kaatopaikalle, niin nyt on kotikokeilla kotimaiset kanaliemen ainekset tarjolla. Ja vielä luomua. Todellinen kulttuuriteko Pajuniemeltä. Sääli olisi jos näin hyvä tuote kaatuisi ihmisten vääriin odotuksiin.

    Ja tosiaan, 2 ja puoli tuntia kannattaa keittää. Ajan poimin Pajuniemen nettisivuilta.

    VastaaPoista
  7. Lihattomuudesta huolimatta Pajuniemen teko on mustakin upea. Varsinkin, kun ne muuten päätyisivät rehuksi tai roskiin. Siinä mielessä en yhtään moiti näitäkään luomukanoja.

    Yritin etsiä Pajuniemen sivuilta valmistusohjeita, mutta ilmeisesti en esinyt riittävästi, jos keitto-ohjekin löytyi sieltä.

    VastaaPoista