Kahvista, teestä ja vähän markkinoinnista

Kuten useimmille ruokabloggaajille, minullekin tarjotaan monesti näytteitä uusista tuotteista talouspaperista luumuihin ja valmispussikastikkeisiin. Voin avoimesti sanoa, että olen ihan hyvä ottamaan näytteitä vastaan, mutta erittäin huono niistä mitään kirjoittamaan. Periaatteeni on, etten kirjoita tuotteesta, jos minulla ei ole siitä oikeasti jotain sanottavaa ja jos en voisi mainita tuotetteesta muutenkin. Vanhaa Pauligin Juhla Mokka -mainosta mukaillen, sen tekee joku muu, mutta en minä.

Josta aasinsiltamaisesti tuli mieleen, että sain jokin aika sitten odottamatta postiin paketin. Yllätyksekseni sisältä paljastui kolme paketillista kahvinappeja ja pieni pullo valmiskahvia. Paulig oli lähettänyt minulle (puolitoista vuotta vanhaan osoitteeseen) uusia Cupsolo-kahvimakuja saatekirjeen kera. Olin hiukan hämmentynyt. Minulla ei ole kyseistä laitetta, jolla kahveja voisi valmistaa, eikä lähettäjä ollut etukäteen kysynyt haluanko vastaanottaa tuotteita. Puntaroin hetken mitä kahveilla voisi tehdä. Lämpöarvoltaan napit ovat oletettavasti melko huonoja, joten takassa polttamalla ne menisivät hukkaan. Tarjosin kahveja halukkaille Facebookissa vain todetakseni, että ainakin puolen kymmentä kollegaa yrittää päästä siellä samoista tuotteista eroon. Ketään ei kiinnostanut.

Viimeisenä vaihtoehtona päätin käyttää kahvit siihen, johon ne oli tarjoitettu eli kokeiltavaksi, arvioitavaksi ja kirjoitettavaksi. Harmittavasti jouduin arvioimaan tuotteet juomatta, pelkästään tuoksunvaraisesti, visuaalisesti ja tuoteselostuksiin nojaten. Kaikki kahvit ovat valmistettu Saksassa.

MAUSTETTU MAITOTEEJUOMAJAUHE (kuvassa valkoinen): ainesluettelossa kymmenen (10) ainesosaa, mustaa tee-uutetta kokonaisuudesta 2%. Tuoksuu heikosti kanelilta. Kivan värinen paketti.

KAHVIKAAKAOJUOMAJAUHE (kuvassa vaalean ruskea): aineksia kahdeksan (8) ja kahvin, tai tarkemmin pikakahvin osuus on 9%. Tuoksuu aika lailla kaakaolta.

PAAHDETTUA JAUHETTUA KAHVIA (kuvassa tumman ruskea): sisältää tuoteselosteen mukaan paahdettua jauhettua kahvia. Tuoksu palaneen pistävä. Jos kokonaisena ostamani pavut haisisivat jauhettuna tältä, palauttaisin ne takaisin kauppaan.

En sano, että tuotteet olisivat huonoja, koska kuten mainittua, en voinut niitä maistaa. Voivat olla hyviäkin. Mielelläni kuulisin ensikäden kommenttia, jos joku on maistanut.

Ja jottei juttu käsittelisi ainoastaan Pauligin tuotteita, niin alla tasapuolisuuden vuoksi pari aiheeseen sopivaa linkkiä, joista jokaista voin rehellisesti kehua. Eikä kukaan ole lähettänyt näytteitä. Valitettavasti.

Kaffa Roastery
Helsingin sympaattisin kahvipaahtimo, joka sattuu kätevästi sijaitsemaan samassa talossa kuin työpaikkani. Viime aikoina kotonamme on juotu Taukoa ja Hunapua sifonilla keitettynä.

Théhuone
Laatuteetä, teelaatuja ja palvelua. Paras paikka ostaa teetä Helsingissä, vaikkakin monesti kamala jono, mitä voi myös pitää hyvänä merkkinä. Lähinnä hyvänä.  

Kusmi Tea
Parasta Earl Grayta. Harmittavasti Kusmia ei taida saada tällä hetkellä Suomesta, mutta on oiva syy kipaista jossain isommalla lentokentällä. Korjatkaa toki, jos tuota jostakin saa.

PS: parit napit kustakin paketista on uhrattu tastingiin ja kuvauksiin, mutta loput saa ensimmäinen tarvitseva.

EDIT: Kusmia saa kuulemma Helsingin Stokkalta ja Porvoosta Siirtomaatavaraliike Skafferista. Sinne siis!

Fish and chips ja tartarkastike

Kun äskettäin juuri puhuttiin nimillä hienostelusta, niin piti hetki miettiä voisiko tuon otsikon kääntää suomeksi: "Kalaa ja ranskanperunoita". Periaatteessa joo, mutta käytännössä ei. Fish and chips on perienglantilainen käsite aivan kuten sunday roast, joka ei myöskään tahdo kääntyä.

Siihen nähden miten paljon englannissa on tullut syötyä ja kalasta tykkään niin kyseistä ruokaa on tullut nautittua yllättävän harvoin. Ja itse tullut tehtyä sitäkin harvemmin. Sääli, koska hyvin tehtynä se on käsittämättömän hyvä yhdistelmä, jonka tartarkastike kruunaa.

Arvoin kalaa turskan ja kuhan välillä päätyen jälkimmäiseen. Joissain aiemmissa kirjoituksissani olen mollannut kuhaa vähän tylsäksi ja tympeäksi kalaksi. Olen viime aikoina todella oppinut tykkäämään siitä ja olen hyvin valmis vetämään sanani takaisin.

Leivitin kalat kuten aina kaiken leivitän eli kahteen kertaa: ensin leikkeen tai kalan pintaan suola, sitten jauhotus ympäriinsä vehnäjauhoissa, toiseksi kieritys rikotussa, kevyesti vatkatussa munassa ja kolmanneksi kieritys karkeassa korppujauhossa. Paksu leivityskuori pitää sisuksen mehevänä ja kuumalla pannulla paistettuna kuori rapeutuu mukavasti. En ole muuten ainakaan kymmeneen vuoteen ostanut korppujauhoa kaupasta. Pistän kuivahtaneita vaaleita leipiä sopivina paloina syrjään paperipussiin kaappiin. Nappaan sieltä tarvittavan määrän ja murskaan kivihuhmareessa hetkessä jauhoksi.

Perunat tulivat uunin kautta suoraan kaupan pakastealtaasta. Saattoivat siis sisältää hevosenlihaa.



Tartarkastike

200 g majoneesia
25 g kuohukermaa
pieni sipuli
4-5 cocktailkurkkua (saman verran kuin sipulia)
2 tl pieniä kapriksia
suolaa ja mustapippuria maun mukaan

Leikkaa kuorittu sipuli, kurkut ja kaprikset erittäin pieniksi kuutioiksi. Sekoita kaikki ainekset kulhossa. Tarkista maku ja lisää halutessasi suolaa ja mustapippuria. Peitä kastikkeen pinta kelmulla ja anna tekeytyä jääkaapissa.

Joissakin ohjeissa kastikkeeseen lisätään myös sitruunamehua ja/tai sinappia. Omaani en kaivannut kumpaakaan. Your mileage may vary.

Paistettua kuhaa, pekonia ja marinoitua fenkolia

"Pekoni, yksi maailman parhaista mausteista. Viipale raidallista, savustettua pekonia maustaa keiton ja padan paremmin kuin liemikuutio ikinä."

Lainaus on vapaasti käännetty Niki Segnitin kirjoittamasta Flavour Thesaurus -kirjasta, enkä voisi enempää olla samaa mieltä. Pekoni tuo mitä kätevimmin ruokaan kuin ruokaan juurevaa täyteläisyyttä ja maan makuja. Tai toisi, jos se ei olisi perheessämme niin kovin pannassa. Eiliseen pikapäivälliseen sain käytettyä pekonia juurikin mausteena lisäämällä sen pieninä paloina annokseen aivan viimeisenä.

Romaine-salaatti valikoitui pohjalle, koska se kestää kohtuullisen hyvin nahistumatta jopa lämpimien ainesten kanssa. Fenkolit taas marinoituivat sherryviinietikassa, koska satun tykkäämään siitä niin paljon - ja sitä löytyy aina kaapista. Yhtä hyvin voisi käyttää vaikka vaaleaa balsamicoa, puna- tai valkoviinietikkaa.


neljä kuhafilettä tai muuta vaaleaa kalaa (500g)
kourallinen pieniä luuumutomaatteja
oliiviöljyä
neljä viipaletta pekonia
nippu romaine-salaattia
iso fenkoli
1 tl sokeria
1 tl suolaa
3 rkl sherryviinietikkaa

Suolaa kalat.

Halkaise fenkoli ja leikkaa niin ohuiksi siivuiksi kuin pystyt. Laita fenkolit astiaan suolan, sokerin ja etikan kanssa. Lisää vähän vettä, jotta fenkolt peittyvät. Anna maustua puolisen tuntia.

Halkaise tomaatit ja paista oliiviöljyssä pannulla leikkauspinta alaspäin.

Paista pekonit ja laita talouspaperin päälle kuivumaan.

Paista kalat.

Kokoa lautaselle seuraavassa järjestyksessä: salaatti, kuivaksi puristettu fenkoli, kala, murennettu pekoni ja fenkolin haituvat koristeeksi.

Itse tehtyä pekonia, osa 2

Jokin aika sitten kirjoitin, että näin talvikeleillä kylmäsavustus onnistuisi kesää helpommin, kun ulkolämpötila on pakkasella. Periaatteessa näin tietysti onkin. Kun kylmäsavustuksessa lämpö pitäisi pitää alle 40 asteessa tai mielellään lähellä pariakymmentä on hyvä, että savustimen ulkopuolella on kylmä.

Kylmästä huolimatta tai juuri sen takia savustus ei kuitenkaan mennyt aivan putkeen. Jostakin syystä savustuspuruja oli edelliskertaa vaikeampia saada kunnolla kytemään ja tuottamaan savua. Pidin foliolla peitettyä purulaatikkoa samalla tavoin kaasugrillissa polttimon päällä ja polttimossa välillä pientä liekkiä. Nollakelistä huolimatta grillissä uhkasi lämpö nousta yli sallittujen rajojen, jonka takia kantta piti availla ja tuulettaa. Kuuden tunnin pelaamisen jälkeen totesin lihojen saavan olla sopivasti savustuneita ja kuivuneita. Ja piti lähteä suihkun kautta syömään.

Sunnuntaina aamiaisella maistellessa pekoni sai hyväksyviä nyökkäilyjä. Suola meni omasta mielestä vähän överiksi: kaksi vuorokautta suolavedessä (mustapippurin ja laakerinlehden kanssa) edellisen ohjeen mukaan on juuri sopiva. Lämpötilan ja savun kanssa säätäminen jäi sen verran kaivertamaan, että oli illalla pakko selailla googlea ja youtubea asiasta. Aika nopeasti löysin hyvin yksinkertaisen ja hyvin edullisen keinon kylmäsavustukseen. Ensiviikonloppuna tullee pekonisarjasta osa 3.

Quiche Lorraine tai kinkkupiirakka

Kuten edellisessä postauksessa vihjaisin, niin ruokahienostelulle ei ole oikein löytynyt aikaa. Eikä oikein kiinnostustakaan. Onneksi olemme päässeet välillä nauttimaan sydämellä ja taidolla valmistettua kolmen ruoka lajin illallista valmiiseen pöytään. Miten ihanaa vaihtelua!

Mutta jos ruoalla ei jaksa päteä niin ainahan voi päteä ruoan nimillä: Quiche Lorraine. Siis mikä? Kinkkupiirakka. Miksi ei voisi sanoa ihan vaan kinkkupiirakka? Voin kertoa, että se maistuu maistuu ihan samalta. Olen tehnyt molempia. Ja jos raaka-aineina on lähinnä vehnäjauhoa, voita, munaa, kinkkua ja sipulia niin miten erilaiselta se voi maistua riippuen tehdäänkö se Ranskassa vai Suomessa?

Tässä kuitenkin yhdenlainen versio:


300 g vehnäjauhoa
150 g voita kuutioina
1 muna
0,5 dl maitoa

2 rkl oliiviöljyä
200 g palvikinkkua
iso keltasipuli (200g)
pieni varsi rosmariinia
3 munaa
pieni purkki ranskankermaa
0,5 dl maitoa
kourallinen juustoraastetta
vähän suolaa ja paljon mustapippuria

Yhdistä monitoimikoneessa jauhot, voi, muna sekä maito ja sekoita taikinaksi. Painele taikina tasaiseksi ja laita kelmun sisässä jääkaappiin puoleksi tunniksi tekeytymään.

Kauli taikina ohueksi ja painele irtopohjavuokaan. Laita vuoka jääkaappii puoleksi tunniksi.

Trimmaa veitsellä ylimääräinen taikina reunanmyötäisesti pois. Pistele haarukalla pohja. Laita taikinan päälle leivinpaperi ja se päälle sopivan kokoinen pata tai muu paino, jotta pohja ei kohoa uunissa. Paista 200 asteessa vartti, ota paino ja leivin paperi pois ja paista vielä kymmenen minuuttia.

Paista tällä välin öljyssä pannulla kuutioitu kinkku ja lohkottu sipuli. Mausta rosmariinilla. Sekoita kulhossa munat, ranskankerma, maito ja juusto sekä suola ja pippuri.

Levitä taikinapohjaan kinkut ja sipuli sekä munakermaseos. Paista 175 asteisessa uunissa noin vartti tai kunnes täyte on hyytynyt.

Jääkaapin siivous eli kahden viikonlopun rääppiäiset

Kaksi peräkkäistä viikonloppua juhlia alkaa hiukan painaa. Muutakin kuin vatsaa. Eikä oloa helpota yhtään, että töissä on alkamassa kevään kiireisimmät kaksi viikkoa. Täytyy yrittää muistaa syödä jotain, mutta oikeisiin ruoka-asioihin palataan ehkä loppukuusta.

Juhlien jäljiltä raavin sunnuntaina aikuisten iltapalaksi pari salaattia lampaasta, homejuustosta ja sekalaisista jääkaappiin unohtuneista ja ties-milloin-avatuista purkkisäilykkeistä. Juomana pari viinipullon pohjallista. Kevään ruokateema muutenkin taitaa olla kaappien tyhjennys, sikäli kun ehdimme suunnitella keittiöremontin jo ensi kesäksi.