Kuhaceviche

Klassikko ja helppo kesän ruoka, jota ei tulisi mieleenkään tehdä talven pakkasilla. Keveytensä puolesta toimii hyvin esimerkiksi alkuruokana ennen grillattua lihaa.

Ohjeista riippuen cevichen marinointiaika vaihtelee muutamista minuuteista puoleen päivään. Itse tarjosin tuon  noin vartin marinointiajalla, jolloin kalat ehtivät imeä happoa itseensä, mutta eivät merkittävästi alkaneet kypsymään. Tällöin kalat myös näyttivät mukavan läpikuultavan raaoilta. Söimme chevichen loput illalla noin kahdeksan tuntia valmistuksesta, jolloin kuhat olivat jo huomattavan kypsiä. Itse kannatan siis nopeaa marinoimista.

Sanomattakin on selvää, että kun kala nautitaan lähes raakana, on sen oltava ehdottoman tuoretta. Suosittelen haistamaan kalaa tiskillä, jos on pienintäkään epäilystä myyjän sanasta.


250 g fileoitua kuhaa
pieni purkki jokiravunpyrstöjä
pieni punasipuli
tuore punainen chili
4 limeä
tuoretta korianteria
suolaa

Poista kuhasta mahdolliset ruodot ja leikkaa se pieniksi kuutioiksi. Valuta jokiravunpyrstöt ja laita kuhan kanssa samaan kulhoon. Lisää joukkoon pilkottu punasipuli ja chili. Purista joukkoon neljän limen mehu ja ripaus suolaa. Sekoita ja anna marinoitua haluamasi aika. Viimeirtele korianterilla ennen tarjoilua.

Kolmen sipulin perunasalaatti

Tämä perunasalaatti on napattu melkein sellaisenaan Donna Hay Magazinesta; mielestäni tämän hetken parhaasta ruokalehdestä. Salaatin parhaat palat oli ehdottomasti valkosipulit, joita olisi hyvin voinut olla tuplasti. Paahdoin valkosipulit  grillissä samalla, kun kalat valmistuivat vieressä. Yhtä hyvin valkosipulit voi tietysti valmistaa uunissa. 

1 kilo uusia perunoita

4-6 munaa

1-2 valkosipulia

oliiviöljyä

1 sipuli

2 dl  majoneesia 

1/2 purkki anjovista (40 g)

yhden sitruunan kuori ja vähän mehua

mustapippuria

ruohosipulia

Pese peruna, keitä kypsiksi ja anna jäähtyä hetki. Keitä munia noin 7-8 minuuttia ja upota kylmään veteen.

Taita arkki foliota kaksikerroin ja öljyä hyvin. Leikkaa kokonaiset valkosipulit poikki ja aseta leikkauspinta alapäin foliolle. Kypsennä kohtalaisen kuumassa grillissä (tai 200 asteisessa uunissa) noin 12 minuuttia.

Sekoita huhmareessa valutetut anjovikset, sitruunan kuori ja majoneesi. Maista ja lisää halutessa sitruunamehua ja/tai suolaa.

Pilko perunat ja sekoita majoneesi niihin. Lisää salaattiin munat, ohuelti leikattu sipuli sekä kypsät valkosipulit kuoristaan muristettuna. Viimeistele salaatti ruohosipulilla ja mustapippurilla.

Grillattua siikaa paketissa

Nyt tuli keksittyä ihan täydellinen kesäruoka uusien perunoiden seuraksi! Eikä se otsikosta huolimatta tarvitse edes grilliä, vaan valmistuu uskoakseni ihan uunissakin

Ja kyllä: meillä syödään jo uusia perunoita (samaan aikaan, kun omat siemenperunat menivät juuri maahan), vaikka ovatkin tuotu kotimaan rajojen ulkopuolelta. Tunnen puritaaneja, jotka kieltäytyvät uuden sadon tuontiperunasta ja jaksavat odottaa heinäkuulle suomalaista uutta perunaa. Minun mielestäni sesonki on tuollaiseen aivan liian lyhyt ja kaikkea vanhaa ja kuihtunutta on saatu syödä jo riittävän kauan.

Tallaisia foliopaketissa kypsennettäviä ruokia tulee tehtyä aina silloin enkä muista, että kokeilut koskaan olisivat täysin epäonnistuneet. Tiiviissä paketissa ruoka pysyy mehevänä omassa liemessään eikä kovin helpolla kuivu. Vaarana tietysti on, että tulee keittoa.

Käytin käärimiseen sekä leivinpaperia että foliota. Teknisesti pelkkä foliokin riittäisi, mutta ajatus metallin joutumisesta ruoan kautta hampaisiin puistattaa niin, että menee ruokahalu.


puoli kiloa eli pari siikafilettä suomustettuna
oliiviöljyä
suolaa
valkopippuria
tuoretta timjamia
kevätsipulia
vihreä chili
tilkka valkoviiniä
voita

Lorauta leivinpaperille pari ruokalusikallista oliiviöljyä, vähän suolaa, ja riivityt timjamit. Lätkäise päälle kalat nahkapuoli alaspäin. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Levitä päälle hienoksi leikattu kevätsipuli ja chili. Kaada päälle varovasti hiukan valkoviiniä ja viimeistele parilla nokareella voita.

Kääri voipaperi tiiviiksi paketiksi ja nittaa nitojalla kiinni. Kääri paketti vielä tiiviisti folioon. Kypsennä kohtalaisen kuumassa grillissä suoralla lämmöllä noin 12 minuuttia.

Savulohipasta goes stroganoff

Helatorstai oli hieno päivä, jolloin sai tehtyä vähän kasvimaata, perunoiden ja salaattien istutusta, kompostin kääntöä, kanalan rakennusta ja ulkoportaiden huoltoa. Ja pikaisesti vähän ruokaakin. Näitä kevään ensimmäisiä lämpimiä vapaapäiviä ei tulisi mieleenkään tuhlata keittiössä enempää kuin on pakko.

Muokkasin mielessäni Jyrki Sukulan vanhaa savukalapastaklassikkoa lisäämällä coctailkurkkua, joka sopi tuohon yllättävän hyvin. Lopputulos on kalasta ja kurkusta johtuen aika suolainen joten suolaa ei kannata missään vaiheessa erikseen lisätä. Ja pastaa ei tosiaan ole ihan pakko vääntää itse.

pastaa

250 g kylmäsavulohta

1 sipuli

1 valkosipulinkynsi

oliiviöljyä

tilkka valkoviiniä

2 dl kermaa

6 pientä cocktail-kurkkua

tuoretta timjamia ja ruohosipulia

mustapippuria

Pilko sipuli ja valkosipuli pieniksi kuutioiksi ja kuullota pannulla oliiviöljyssä. Lisää kala ja timjami ja paista hetki. Kaada kuumalle pannulle viini ja anna haihtua. Sekoita joukkoon kerma ja hauduta pasta kiehumisen ajan. Lisää kastikkeeseen hyvin pieneksi pilkotut kurkut ja mausta mustapippurilla. Leikkaa ruohosipuli valmiin pastan päälle. 

Ensimmäinen sima

Vanhaksi piti elää ennen kuin tuli tehtyä itse simaa. Hassua sikäli, koska lapsuudessa kotona sitä tehtiin aina vapuksi ämpärikaupalla. Oman siman valmistukseen vaikutti ehkä omat lapset (pitää tarjota aitoja asioita ja perinteitä, joita muistella aikuisena), vaikka kumpikaan ei lopputuloksesta tykännyt tippaakaan. Kuten eivät pidä mistään muustakaan poreilevasta. Eipa haitannut, koska sima on maistunut aikuisille hyvin.

Googletin simaohjeita ja löysin Kokki Kolmosen sivuilta Mummon simaohjeen vuodelta 1948. Sitähän piti ehdottomasti kokeilla. Ohjeen humalaa ei meiltä löytynyt (pistä kasvamaan!), joten korvasin sen yhdellä limen mehulla ja kuorella. Lopputulos oli varsin aidon kotisiman makuinen. Eli sen siman, jota lapsena joi.

Kokki Kolmosen sivun alareunasta löytyy myös Ukin simaohje, jossa käytetään enemmän sokeria ja annetaan käydä pidempään. Ei tarvinne olla kummoinen keittiökemisti päätelläkseen mikä Mummon ja Ukin siman perimmäinen ero on.

Hauskaa vappua!