Kappelin Helsinki Design Menu

HOK-Elanto kutsui meidät tammikuun piristykseksi nauttimaan Kappelin Helsinki Design -menun, joka on suunniteltu Helsingin Design-pääkaupungin kunniaksi. Vaikka kuinka haluaisin kehua ja tykätä, niin en oikein voi. Valitettavasti meidän kohdallame sekä ruoka että palvelu olivat vähän hakusessa. Sääli, sillä Kappelin sijainnilla, miljööllä ja historialla voisi olla mahdollisuudet vaikka millaiseen tarjontaan.

Palvelu oli sinänsä ystävällistä, mutta hyvin ylimalkaista. Annoksista ei pöytään tuodessa kerrottu kysymättä mitään. Ei edes sitä, mitä annoksessa on. Viineistä kysyessäni vastaukset olivat "tuossa on lista" ja "joo, se on sellainen riesling". Näiden vastauksien jälkeen totesin, että on turha  yrittää virittää keskustelua viineistä. Vettä ei tuotu lisää kuin erikseen pyydettäessä, ja silloinkaan sitäei kaadettu laseihin, vaan kannu iskettiin pöytään. Pieniä juttuja, mutta vaikuttavat asiakaskokemukseen.

Menusta jäi vähän hämmentynyt olo. Mikä siinä oli Helsinkiä? Mikä designia? Vai oliko menun tarkoituskaan mitenkään representoida kumpaakaan? Jos ei niin, niin miksi sellainen nimi?

Itse löysin teeman, joka oli rasvaisuus ja raskaus. Annoksissa oli käytetty reippaasti majoneesia, kermaa, öljyä ja smetanaa. Edes salaatti sinappisella kastikkeella ei tehnyt linjasta poikkeusta. Edes näin sydäntalvella ei ihminen, en edes minä, kaipaa näin raskasta ruokaa. Jos menu pysyy listalla koko vuoden ehdottaisin pientä kevennystä kun ilmat lämpenevät.
 

Silakka Skagen - Hieno aloitus, joka nosti odotuksia aika korkealle. Aavistuksen liian suolainen, mutta silti illan parasta antia. 

 

Täysin ennakko-odotuksista poiketen poronkieli oli vaimolleni yksi menun helmistä. 

Salaatti siitä mitä jääkaapista sattuu löytymään. Meilläkin syödään kotona tällaisia, minkä takia en haluaisi syödä niitä ravintolassa. Aivan käsittämätön esitys.

Jokirapukeiton maussa oli aika teollinen ja keinotekoinen lämmikuppi-klangi. Keitto oli myös niin tulinen, että osa jäi syömättä. Tarjoilija kertoi kysyttäessä, että se oli katkarapusoppa. Hovimestarin mukaan keiton ei pitänyt olla lainkaan tulinen. 

Herkkutatteja timjamismetanassa, vaikka nimen olisi pitänyt olla toisin päin. Annoksessa maistui vain pelkkä timjami ja smetana. Miksi peittää täysin pääraaka-aineen maku?

Siika oli hyvää, mutta lautasella ollut voitaikinatyyny herätti meissä vähän ihmetystä. Kai kalalle voisi vähän mielenkiintoisempaa lisuketta keksiä kuin paistettu voitaikina?

Tervetullut sorbetti. Ensimmäinen kevyt ja raikas annos. 

Pisteet espressosta.

Toisia kokemuksia voi käydä lukemassa ainakin täältä ja täältä.

Hedelmäkakku jouluksi, uudeksi vuodeksi ja loppiaiseksi

A big fruit cake, todellakin nimensä veroinen! Nigel Slaterin Appetite -kirjasta löytyi hedelmäkakun ohje isolla alkukirjaimella. Hedelmä- ja pähkinätöryä melkein kaksi kiloa, näön vuoksi mukaan vähän jauhoja ja rasvaa ja paistetaan uunissa kolme tuntia. Kopioin alla olevaan ohjeeseen määrät suoraan kirjasta. Pienensin oman kakkuni ainekset kahteen kolmasosaan, mutta puolikkaastakin määrästä tulisi aika hyvän kokoinen kakku.

Kun hedelmäkakut tunnetusti paranevat vanhetessaan, tein kakun älykkäästi jo viikkoa ennen joulua. Aattona totesin sen olevan vähän kuivahkoa ja ettei se niin kovin erikoiselta maistu. Uutena vuotena maku oli jo vähän kehittynyt ja loppiaisena kakkua söi jo aivan iloksi. Nyt kuukausi leipomisesta, kun syömme viimeisiä paloja, on kakku mehevöitynyt täydellisen pehmeäksi ja makeaksi. Ensi vuonna on joulukakun leipominen merkattava kalenteriin jo marraskuun puolelle.  

Tavoistani poiketen uskallaudun suosittelemaan reseptin oheen täydellistä viiniä: Don Guido Pedro Ximénez 20 Years, joka yksinkertaisesti maistuu rusinoista puristetulta viiniltä. Tuota kun ryystää yhtä aikaa kakun kanssa, on suussa hyvin, hyvin täyteläinen tunne. Toimii hienosti myös makeanhimoon ja verensokeriheikotukseen, kun litrassa on 400 grammaa sokeria.


350 g voita huoneenlämpöisenä
350 g tummaa sokeria (muscovado)
1 kg kuivattuja hedelmiä (viikunoita, luumuja, aprikooseja, taateleita, kirsikoita, sukattia)
5 munaa
100 g jauhettua mantelia
150 g hasselpähkinää
500 g kuivattuja rypäleitä (rusinoita, sulttaanirusinoita, korintteja)
5 rkl brandyä
1 appelsiinin mehu ja kuori
1 sitruunan mehu ja kuori
1/2 tl leivinjauhetta
350 g vehnäjauhoa

Pilko kuivatut hedelmät pieniksi ja murskaa pähkinät huhmareessa. Siirrä suureen astiaan ja sekoita joukkoon brandy sekä appelsiinin ja sitruunan mehu ja kuori.

Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi. Lisää munat yksitellen kokoajan vatkaten. Sekoita joukkoon kulkosta hedelmät ja pähkinät.

Sekoita keskenään vehnäjauhot ja leivinjauhjo ja kääntele ne varovasti seokseen. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla ja voitele se. Kumoa taikina vuokaan.

Paista kakkua ensin tunti 160 asteessa. Alenna lämpöä 150 asteeseen ja paista vielä kaksi tuntia. (Jos ohjeen määriä pienentää, lyhenee luonnollisesti myös paistoa-aika. Oma 2/3 taikina oli uunissa 2,5 tuntia)

Haukigratiini

Uusivuosi (vaikka olikin virallisesti vielä aatto, eli vanhavuosi) jatkui simpukoiden jälkeen haukigratiinilla, jonka inspiraation sain täältä. Alkuperäisestä ohjeesta ei jäänyt jäljelle muuta kuin idea ja valkokastike, mutta väliäkö sen. Näinhän hyvät reseptit juuri toimivat: ponnahduslautana johonkin ihan uuteen.


1 isohko hauki filee
sopivasti perunoita (kiinteämaltoinen lajike)
paketillinen tuoreita vihreitä papuja
voita ja oliiviöljyä
punaista maitoa
vehnäjauhoa
valkopippuria
muskottipähkinää
gruyeria (noin 100g)
tilliä
suolaa

Leikkaa haukifilee noin neljän sentin viipaleiksi ja mausta suolalla.

Kuori perunat ja leikkaa tulitikkurasian kokoisiksi. Keitä perunat melkein kypsiksi ja valuta.

Leikkaa pavuista päät ja keitä vedessä viitisen minuuttia.

Tee valkokastike niin kuin se yleensä valmistetaan. Mausta valkopippurilla, muskotilla ja gruyerilla. Valmista valkokastiketta saa olla noin 3-4 dl. 

Paista kaloihin paistopinta nopeasti pannulla. Yhdistä uunivuoassa kalat, perunat sekä pavut ja revi mukaan tilliä. Kaada päälle valkokastike ja raasta päälle vielä lisää gruyeria.

Gratinoi vuokaa uunissa grillivastuksen alla 5-10 minuuttia, kunnes pinta saa väriä.

Espanjalaisia sinisimpukoita

Vuosi vaihtui lumettomasti, mutta leppoisasti. Yksi vieras ja yksi koira kävi avantouimassa lammessa ja muut kannustivat rannalla. Kaikki söivät hyvin ja ihailivat ilmaiseksi naapurin raketteja aitiopaikalta. Alkupalana nautittiin espanjalaishenkisiä sinisimpukoita, jotka olivat todella raikkaan ja tuoreen makuisia.


1 kg sinisimpukoita
1 pieni punainen paprika
1 pieni keltainen paprika
1 iso valkosipulinkynsi
1/2 dl oliiviöljyä
1/2 dl sherryviinietikkaa
1 dl kuohuviiniä (cavaa)
2 vartta kevätsipulia

Pese simpukat juoksevan veden alla ja poista mahdolliset "parrat". Heitä pois kuolleet simpukat, eli ne jotka eivät sulkeudu kopautettaessa.

Pilko paprikat ja valkosipuli ohuiksi suikaleiksi.

Kuumenna oliiviöljy isossa kasarissa erittäin kuumaksi. Paista paprikoita ja valkosipuleita hetki ja lisää simpukat. Kaada joukkoon etikka ja viini (jotka kiehahtavat heti) ja sulje kansi. Anna simpukoiden höyrystyä kannen alla viitisen minuuttia.

Silppua päälle kevätsipuli ja tarjoa vaalean leivän kera, jolla voi mopata simpukoiden lientä. Ja jätä syömättä avautumattomat yksilöt.

Maalaiselämää ja erikoiskahvia

Saimme välipäivinä harjoitella kunnolla maalaiselämää, kun nautimme ja kärsimme kahden vuorokauden sähkökatkoksesta. Pienenä yllätyksenä myös juoksevan veden tulo lakkasi melkein samantien. Vesipumppu kun toimii tietenkin sähköllä. Valutimme samantien jäljellä olevan juomaveden astioihin ja katkon pitkittyessä aloimme kantaa käsin pesuvettä ämpäreillä pihan toisesta kaivosta.

Jo aiemmin sisäänajettu puuliesi pääsi tosikäyttöön – sekä ruoanlaitossa että talon lämmittämisessä. Aamukahvit keittyivät ensimmäistä kertaa elämässäni pannussa. Jostakin takaraivosta muistui, että kiehautettuun veteen kaadetaan porot, annetaan kuohahtaa, ja odotetaan kunnes kahvi selkeytyy ja porot painuu pohjalle (jos jollain on parempia neuvoja, niin saa antaa tulevaisuutta varten). Vähän erilaiseltahan se maistui kuin moccamasterilla tehtynä. Jotenkin pannukahvin suodattamattomuus maistuu myös suussa omituisena sameutena. Ja kyllähän niitä poroja jää kupin pohjalle ja hampaiden väliin. Valitettavasti Pauligin syksyllä lähettämissä erikoiskahveissa ei ollut yhtään pussia pannujauhatusta.

Harmittavin asia sähköttömyydessä oli ruokien lämpeneminen jääkaapissa ja pakastimessa. Joulun alla saamani siskoni lammas pääsi onneksi hoitoon ystävien pakkaseen, mutta raapaisevan paljon marjoja ja itsetehtyä tomaattikastiketta joutui heittämään pois. Tilanteemme ei onneksi ollut niin kurja kuin kuulemani tarinan pariskunnalla. He menettivät neljänpäivän sähkökatkon takia kahden arkkupakastimen sisällön ja lihat kokonaisesta poron vasasta.