keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Ratatouille goes Middle East

Katselin jokin päivä sitten netistä ratatouillen ohjeita. Arvatenkin ohjeita löytyi kasapäin. Kaikki olivat hiukan erilaisia, eikä mitään tietoa siitä, mikä olisi SE aito ja oikea. Lopulta päätin hylätä kaikki ja soveltaa oman ohjeen päästä. Taas siis kävi niin, että alkuperäisestä ohjeesta jäi jäljelle vain idea.

Useissa lukemissani ohjeissa kasvikset kypsennettiin padassa tai padoissa liedellä. Joissain nimittäin kukin aines haudutettiin erikseen ja yhdistettiin vasta lopuksi yhteen. Päätin kuitenkin laittaa kaikki raaka-aineeni samalle pannulle paahtumaan. Kasvikset saivat olla yllättävän kauan kuumassa uunissa ennen kuin ne alkoivat ruskistumaan ja karamellisoitumaan. Kuten yleensäkin, paahtaminen syvensi kasvisten makua ja toi hyvin esiin luontaista makeutta.

Söimme ratatouillen pääruokana ilman lisukkeita. Ruoka oli niin täyttävää ja maukasta, ettei lihaa osannut kaivata lainkaan. Ruokaan olisi sopinut mausteeksi hyvin myös jeera. Loppuvaiheessa tomaattikastikkeen kanssa olisi voinut lisätä myös kypsiä kikherneitä, jotka olisivat vieneet ruokaa vielä vähän enemmän lähi-idän makuja kohti.





kesäkurpitsa
munakoiso
3-4 perunaa
pari porkkanaa
pari sipulia
pari valkosipulin kynttä
oliiviöljyä
1/2 tl maustepippuria jauhettuna
1 tl korianterin siemeniä kokonaisina
1 tl fenkolin siemeniä kokonaisina
1,5 dl tomaattikastiketta
silolehtipersiljaa

Pilko kaikki kasvikset reilun kokoisiksi paloiksi ja laita kesäkurpitsaa lukuunottamatta suureen kulhoon. Lisää kunnon loraus oliiviöljyä, korianterin ja fenkolin siemenet sekä maustepippuri. Sekoita ainekset hyvin ja kumoa paistovuokaan. Kasvisten tulisi olla väljästi yhdessä kerroksessa. Muuten ne höyrystyvät muusiksi ennemmin kuin paahtuvat rapsakoiksi.

Paahda kasviksia 225-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia välillä käännellen. Lisää vuokaan kesäkurpitsat ja jatka paahtamista vielä parikymmentä minuuttia.

Lämmitä tomaattikastike kiehuvaksi. Ohenna kastiketta tarvittaessa vedellä tai punaviinillä, jotta koostumus on kivan juokevaa. Sekoita tomaattikastike kasviksiin ja nypi päälle silolehtipersiljaa.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Skonssit a.k.a. aika mehukkaat korput

Revin pari vuotta sitten vaimoni Olivia-lehdestä talteen sivun, jossa oli skonssien ohje. Innostuin ohjeesta sen hienojen kuvien ja nimen takia: eihän mikään skonssi-niminen voi olla kovin pahaa. Arkistoin sivun mappiin, ja siitä lähtien ohjetta on pitänyt kokeilla.

Resepti oli helppo ja yksiselitteinen. Lopputulos oli jotakin pipareiden ja muffinsien välistä. Silti skonssit eivät ihan vastanneet odotuksiani.

Kuvittelin niiden kohoavan hurjasti, rakenteeltaan höttöisen pullamaisiksi. Odotin saavani samanlaisia ilmavan keveitä rusinapullia, joita tarjoillaan hyvin hotellien aamiaisilla. Noin kolmatta skonssia syödessäni tajusin sekoittaneeni skonssit briosseihin. Epäleipojana tällaiset asiat menivät iloisesti sekaisin...

Jos tiedät helpon briossiohjeen, niin laita linkki. Voisin kokeilla niitä heti ensi vuonna.


4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
50 g voita
2 dl maitoa tai piimää
1 dl rouhittuja pähkinöitä tai rusinoita tai molempia
1 keltuainen voiteluun
tomusokeria pinnalle


Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kylmä voi kuutioina ja nypi taikina muromaiseksi. Kaada joukkoon maito pienissä erissä ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi.

Kumoa taikina pöydälle ja taputtele tasaiseksi. Paina taikinasta rengasmuotilla leivoksia ja siirrä pellille. Voitele skonssit (8 kpl) munalla ja paista 200 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia eli kunnes pinta saa hiukan väriä.

Siivilöi tomusokeria pinnalle koristeeksi.

torstai 25. maaliskuuta 2010

Aprikoosisuklaakakku

Kuten aiemminkin on tullut mainittua, niin en todellakaan ole mikään leipojatyyppi. Syitä on ainakin kaksi.

Makeista leipomuksista ei ole tullut paljoakaan onnistumisen kokemuksia. Useimmiten joku on palanut, jäänyt raa'aksi, tarttunut kiinni tai vähintäänkin lopputulos on näyttänyt jotenkin epäilyttävältä. Olen kokenut leivonnan jotenkin hirveän paljon armottomampana kuin ruoanvalmistuksen: pieni virhe pilaa helposti koko lopputuloksen. Ruokaa tehdessä taas on paljon suurempi vapaus soveltaa ohjetta ja ruoasta on vaikeampi saada totaalisen syömäkelvotonta.

Toinen syy on, että kuulun sukupolveen, joka on tottunut tyydyttämään makeanhimonsa ennemmin karkkipussilla kuin täytekakulla. Suoraan sanottuna jaksan aika harvoin innostua jälkiruoista edes ravintoloissa.

Tällaisen makean piirakan sain kuitenkin tehtyä. Maku oli ihan kohdallaan ja pohja korvasi ohuudella ja rapeudella monet työvaiheet. Kakuun ulkonäkö ei ollut taaskaan ihan niin siisti kuin kirjassa, mutta oikea kulma ja pieni syväterävyys auttoivat onneksi kuvatessa...

Ohje on hiukan muuneltuna Moro The Cookbook -keittokirjasta.


Pohja

140 g vehnäjauhoja
30 g tomusokeria
75 g kylmää voita kuutioina
munankeltuainen

Siivilöi jauhot ja sokeri kulhoon. Lisää voi ja sekoita kunnes taikinan rakenne muistuttaa karkeaa korppujauhoa. Lisää keltuainen, vaivaa taikina palloksi, kääri kelmuun ja laita tunniksi jääkaappiin lepäämään.

Raasta taikina karkealla raastimella ja levitä ohuelti vuokaan. Pidä vuokaa jääkaapissa vielä puoli tuntia ja esipaista 220 asteisesessa uunissa 10-15 minuuttia.


Täyte

180 g aprikoosihilloa
2 rkl sitruunamehua
135 g voita
110 g tummaa suklaata
2 munaa
60 g sokeria

Yhdistä hillo sekä sitruunamehu ja levitä esipaistetulle pohjalle.

Sulata suklaa ja voi vesihauteessa. Vatkaa muna ja sokeri vaahdoksi. Sekoita suklaa ja munavaahto varovasti keskenään ja levitä hillon päälle.

Paista 180 asteisessa uunissa 25 minuuttia.

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Pasta carbonara

Poikamiesviikonloppu antoi hyvän syyn tehdä pasta carbonaraa. Selityksenä sen verran, että puolisoni ei juurikaan piittaa porsaasta ja kaikkein vähiten pekonista.

Vaikka kyseessä on klassikkopasta ja olen syönyt sitä Italiassa useammankin kerran, parhaan carbonaran olen saanut Via-ravintolassa. Harmi, että Via lopetti jo vuosia sitten, sillä paikka oli mutkaton ravintola, johon liittyy monia hyviä ruokamuistoja.

Oikean carbonaran tekoon liittyy kaksi tärkeää pointtia: pastan on paras olla perinteistä spaghettia ja valmiin annoksen päälle kuuluu reilusti karkeaksi ruohittua mustapippuria.

Huomasin juuri, että Kurpitsamoska on valmistanut carbonaraa ilman lihaa. Tuo vegepekoni on kieltämättä aika kekseliäs vaihtoehto.


spaghettia
100 g pekonia

1 muna
1/2 dl kermaa
pieni kourallinen parmesaania
mustapippuria

Laita spaghetti kiehumaan. Kuutio pekoni, paista pannulla ja valuta ylimääräinen rasva pois. Vispaa muna, kerma ja parmesaani kulhossa sekaisin.

Valuta spaghetti ja kumoa pannulle pekonin joukkoon. Kaada mukaan munakermaseos ja kuumenna miedolla lämmöllä sekoittaen. Varo, ettei muna juoksetu!

Ruohi päälle reilusti mustapippuria.

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Fenkolisipulipiirakka

Tämä piirakkaohje löytyi maailman suurimmasta keittokirjasta hakusanoilla fennel tart. Heti ensimmäisestä osumasta löytyi yksinkertainen piirakkaohje jääkaapissa loikoilleelle fenkolille.

Resepti oli varsin nopea ja simppeli: lehtitaikinapohjan päälle laitettiin karamellisoituneita sipuli- ja fenkolisiivuja ja paistettiin sellaisenaan ilman päällisiä ja kuorrutuksia.

Ohje oli myös keveydessään tervetullutta vaihtelua, koska useimmiten piirakoihin tulee laitettua rutkasti kermaa, munaa ja juustoraastetta.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Taboulleh, kebakoita ja muistoja lapsuudesta

Kuka muistaa vielä kebakot ja grillitassut? Minulla molempiin liittyy paljon nostalgiaa ja ruokamuistoja.

Vaikka olenkin kasvanut einesten tähdittämällä 80-luvulla, oli lapsuuteni ruoan suhteen varsin luomu. Äitimme teki joka päivä ruoan itse - usein oman kasvi- ja perunamaan antimista. Valmisruokia ei kotonamme juurikaan käytetty.

Myös leipä leivottiin itse. Silloin harvoin kun leipää ostettiin kaupasta, oli se jännittävää ja mieleenpainuvaa. Melkein kuin kiellettyä. Kuvaavaa on, että ostin joskus viikkorahoilla karkin sijaan ranskanleipää ja meetwurstia. Niin harvinaista herkkua se oli. Koska olen saanut syödä koko lapsuuden oikeaa ruokaa (asia, jota osaa arvostaa tietenkin vasta näin jälkeenpäin), mieleen on jäänyt elävästi ne kerrat, kun saimme syödäksemme jotakin ihan muuta.

Kebakoista muistuu ensimmäisenä mieleen niiden kuminen koostumus ja sitkeät vaaleat sattumat, jotka jäivät aina ikävästi hampaankoloon. Samoin se outo suolistokaasua muistuttava haju, joka joka levisi ympäriinsä, kun paketin avasi.

Grillitassut taisivat tulla (ainakin meidän pöytään) hiukan kebakkojen jälkeen, ja olivat tavallaan sivistyneempi versio edellisistä. Liha oli varmaan aika samaa, mutta mukana oli sitä punaista marinadia, jonka kaikki tietävät. Mausteliemi, joka saa kaiken maistumaan ihan samalta: punaiselta marinadilta. Yllätyksekseni nopealla googlaamisella huomasin, että sekä kebakoita että grillitassuja on edelleen saatavilla. Ties vaikka mikä tirisisi tänä kesänä grillissä...

Muistot palautuivat mieleeni, kun luin kirjoituksen Emman tekemistä kebab-puikoista. Oli sitten pakko tehdä oma versio hiukan muunnellen. Oheen tein taboullehin ohjeella, joka on mielestäni SE aito ja oikea.


Lammaskebakot

400g lampaanjauhelihaa
sipuli
pari valkosipulinkynttä
pieni kuivattu chili
1 tl jeeraa
1 tl fenkolinsiemeniä
1 tl tajine pastea
pieni kourallinen tuoretta minttua silputtuna
25 g bulguria
1,5 tl suolaa
pieni muna

Pilko sipuli ja valkosipuli pieniksi, kuullota oliiviöljyssä ja jäähdytä. Paahda chili, jeera ja fenkolinsienet kuivalla pannulla ja jauha huhmareessa hienoksi. Keitä bulgur ohjeen mukaan kypsäksi ja purista kuivaksi.

Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi massaksi anna tekeytyä jääkaapissa puolisen tuntia. Muotoile vartaisiin ja paista pannulla tai grillissä.


Taboulleh

50 g bulguria
20 kpl kirsikkatomaatteja
2 kevätsipulin vartta
100 g silolehtipersiljaa
25 g tuoretta minttua
pieni valkosipulinkynsi
1 tl suolaa
1/2 tl kanelia
1/2 tl maustepippuria
noin yhden sitruunan mehu
1/2 dl oliiviöljyä

Keitä bulgur ohjeen mukaan kypsäksi ja purista kuivaksi. Leikkaa persilja, minttu ja kevätsipuli terävällä veitsellä silpuksi. Poista tomaateista siemenet ja leikkaa pieniksi kuutioiksi.

Murskaa valkosipuli huhmareessa suolan kanssa tahnaksi. Lisää joukkoon mausteet ja sitruunamehu sekä viimeisenä oliiviöljy. Sekoita kaikki ainekset ja kastike kulhossa. Tarkista maku ja lisää aineksia tarvittaessa.

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Lämmin lohiperunasalaatti

Sarjassa, jossa Jamie hengaili omassa pienessä keittiöpuutarhassaan, hän teki jotakuinkin tämänkaltaisen salaatin. Varmuudella muistan vain, että siihen tuli perunaa, kylmäsavulohta ja piparjuurella maustettua ranskankermaa.

Oikein kelpo kevätsalaatti tuli. Ainoana harmina jääkaappiini jäi pitkä pätkä piparjuurta, jolle en ole keksinyt käyttöä. Otan hyviä ideoita vastaan... Kenelläkään ohjetta itsetehdylle wasabille?

5-6 hyvänkokoista perunaa
200g kylmäsavulohta
pieni kourallinen kirsikkatomaatteja
pari vartta kevätsipulia

pieni nippu silolehtipersiljaa
oliiviöljyä
punaviinietikkaa
suolaa

purkki ranskankermaa
piparjuurta hienoksi raastettuna
sitruunamehua
oliiviöljyä


Kuori perunat, pilko parin sokeripalan kokoisiksi ja keitä.

Tee persiljasta, öljystä, etikasta ja suolasta kastike tehosekoittimessa (oma mulinexini pimeni tässä vaiheessa, joten jatkoin veitsellä ja huhmareella). Sekoita persiljatahna kypsiin lämpimiin perunoihin ja kumoa tarjoiluastiaan.

Sekoita joukkoon lohkotut tomaatit, pari vartta kevätsipulia ja lohi.

Tee kastike raastamalla piparjuurta ranskankermaan oman maun mukaan. Notkista oliiviöljyllä ja sitruunamehulla.

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Siiderinen simpukkalohikeitto

Jokin aika sitten tein onnistuneesti herkullisia sinisimpukoita valkoviinissä. Tästä rohkaistuneena valmistin sinisimpukkakeiton hiukan samassa hengessä. Keitto oli varsin talvinen ja sopi hyvin vuoden aikaan. Toisaalta kokonaisuus ei ollut ihan balanssissa.

Käyttämäni chili oli jostain syystä todella tulinen ja hallitsi makua aika voimakkaasti. Jotenkin en osannut ajatella, että tavallisesta marketista ostettu tavallinen chili voisi olla näin yty. Onnistuin pilaamaan samoilla chileillä yhden couscousin, joten täytynee kai tästä lähtien koemaistaa kaikki ennen ruokaan lisäämistä.

Jollain tapaa kerma ei sopinut kokonaisuuteen, vaan teki keitosta hiukan liian raskaan. Myös tilli riiteli hiukan muiden makujen kanssa ja veti palettia enemmän perinteisen lohikeiton suuntaan. Silolehtipersilja olisi ollut mainio vaihtoehto, mutta sitä ei jääkaapissa juuri sattunut olemaan.

Näillä muutoksilla ruokaa voisi hyvinkin kokeilla uudestaan. Ja ehkä lohenkin voisi korvata jollain vaalealihaisella kalalla...


600 g sinisimpukoita
pari desiä siideriä
voita
purjo
punainen tuore chili
perunoita
1 dl kermaa
250 g lohta
mustapippuria
sitruunaa
tilliä

Harjaa simpukat puhtaaksi ja kopauta tiskialtaan reunaan. Heitä pois ne, jotka eivät sulkeudu tiiviisti. Laita siideri ja simpukat kasariin, kiehauta ja anna porista hiljalleen viitisen minuuttia. Heitä avautumattomat simpukat pois.

Kuori perunat ja pilko ne kuutioiksi. Pese ja pilko purjo hienoksi. Sulata voi padassa ja kuullota perunoita, purjoa ja pilkottua chiliä 15 minuuttia. Lisää tarvittaessa tilkka vettä.

Kun simpukat ovat jäähtyneet, nouki ne siiderista ja irrota liha kuorista. Jätä muutama simpukka kuoriinsa. Kaada siideriliemi pataan perunoiden ja purjon joukkoon ja anna kiehua kunnes perunat ovat lähes kypsiä.

Lisää kerma ja lohipalat ja anna porista vielä hetki kunnes kala kypsyy. Koristele keitto vielä kuorellisilla simpukoilla ja viimeistele tillillä ja tilkalla sitruunamehua.

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Valkopapufetadippi

Itselleni hummus on ruokana tietynlaisessa klassikkoasemassa. Tällä tarkoitan, että en alkaisi sorkkimaan sen ohjetta kuvitellen voivani parantaa sitä esimerkiksi lisäämällä tai poistamalla aineksia. Tiettyjä muitakaan ruokia ei mielestäni pidä yrittää kehittää, vaan tyytyä valmistamaan ne aina sillä perinteisellä ohjeella ja alkuperäisillä raaka-aineilla. Ainakin pasta carbonara, crème brûlée ja taboulleh ovat mielestäni tällaisia.

Kun en voinut parantaa hummusta, löysin sille kokonaan uuden vaihtoehdon. Paljoa yhteistä näillä ei suutuntumaa ja valmistustapaa lukuunottamatta lopulta ollutkaan.


tölkki valkopapuja
pari rkl oliiviöljyä
pieni nippu silolehtipersiljaa
noin puolikkaan sitruunanmehu

suolaa ja mustapippuria
100g fetaa
puolikas punasipuli

Laita valutetut pavut, öljy ja persiljat tehosekoittimeen ja aja melko tasaiseksi massaksi. Ohenna tarvittaessa tilkalla vettä. Mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Sopivat määrät löytyy maistamalla.

Sekoita tahnaan murennettu feta. Viimeistele punasipuliviipaleilla ja lorauksella oliiviöljyä.