Joulukinkku sanoi bää!

Tänäkään vuonna ei joulupöydässämme ollut kinkkua. Nyt possu vaihtui lampaaseen, jonka valmistus aloitettiin jo vähän ennen joulua.

Ennen grillausta viulu sai marinoitua kaksi ja puoli vuorokautta. Tein marinadin huhmareessa parista kourallisesta kuivattua minttua ja oreganoa, mustapippurista, savustetusta paprikajauheesta, suolasta ja oliiviöljystä. Lisäksi pistin veitsellä lihaan koloja, joihin työnsin teräväksi leikattuja valkosipuleita ja tuoretta rosmariinia.

Jouluaattona harjasin grillin lumesta ja latasin sisään pari kiloa brikettejä. Olin onneksi tajunnut ottaa kaikki välineet jo pari päivää aiemmin sisälle lämpenemään ja kuivumaan, joten syttymisen kanssa ei ollut ongelmia. Laitoin viulun viereen vedessä liotetun palan leppää antamaan lihaan savun makua. Grillasin lammasta kuvun alla epäsuoralla lämmöllä puolisentoista tuntia, jonka jälkeen siirsin sen vielä puoleksi tunniksi folion alle 120-asteiseen uuniin: pelkäsin, että liha kuivuu liikaa. Olisin tosin yhtä hyvin voinut kääriä viulun tiukasti folioon ja jatkaa kypsennystä grillissä.

Lammas oli oikein maukas. Pitkä marinointi teki selvästi tehtävänsä. Liha oli lopulta lähes läpikypsää ja melko kuivaa, mutta toisaalta myös repeävän mureaa. Leppä antoin melko reippaasti savuaromia, joka pysyi tietysti pinnassa, eikä maistunut sisäpaloissa lainkaan. Eli tässä voisi antaa pitkät niille, joiden mielestä pallogrilli kelpaa lähinnä nakkien paistamiseen festareilla!

Talvella grillaamisessa on hienoa, kun juomat pysyvät kylmänä!   

 

Aniskeksit

Vielä ehtii vääntää vaihtoehtoiset joulupiparit. Mä söin nämä teen kanssa jo aikoja sitten, mutta voisivat sopia hyvin myös glögin seuraan. Vähän kovia. Aika hyviä.

Ohje löytyi Frank Camorran ja Richard Cornishin kauniista MoVida Rustica kirjasta.

200 g vehnäjauhoja

75 g sokeria

2 tl jauhettua kanelia
1 dl oliiviöljyä
2 tl fenkolin siemeniä

yhden sitruunan kuori
puoli desiä anislikööriä
muna

Sekoita kulhossa jauhot ja kaneli. Kuumenna öljy pannulla ja paista hetki siemeniä. Kaada öljy ja siemenet jauhoihin ja lisää taikinaan likööri ja sitruunankuori pieneksi pilkottuna. Sekoita taikina tasaiseksi.

Muotoile taikinasta kolmen sentin paksuinen tanko ja leikkaa siitä parin sentin levyisiä kiekkoja. Kauli kiekot jauhotetulla alustalla ohuiksi ja siirrä pellille. Voitele keksit vatkatulla munalla ja ripottele päälle vielä vähän sokeria. Paista 180 asteisessa uunissa 12-15 minuuttia, kunnes näyttävät hyviltä.

Hintatietoisille vinkki Alkon myyjältä: osta liköörin sijaan pieni pullo anisviinaa ja sekoita siihen sopivasti vettä ja sokeria (150-200g/l). Ainakin ruoanvalmistuksessa toimi hyvin.

Tervetuloa! Grillausta ja kahvia!

Aina ajoittain tulee kaivetuksi hyllystä keittokirjojen klassikot Kotiruokaa ja Tervetuloa! Kotitaloutta 8.-9. luokille. Näissä kirjoissa ei kamalasti puhuta kampasimpukoiden liekittämisestä, mutta ruskean kastikkeen ja karjalanpiirakoiden ohjeet löytyvät varmasti.

Selailin yläasteen kotitalouskirjaa vähän tarkemmin ja löysin aivan hulvattomia juttuja vuodelta 1989.

Kirjasta löytyy Makumuistoja vieraista maista -niminen kappale. Suurista maailmankeittiöistä esitelläään ranskalainen, kiinalainen ja tietenkin venäläinen keittiö. Itsenäistymisestämme oli tuolloin kulunut vasta 72 vuotta! Sen sijaan italialainen ruokakulttuuri ei ollut ansainnut omaa lukua. Se oli niputettu yhteen Välimeren maiden keittiöt -otsakkeen alle.

Hauskimmat kirjoitukset löytyivät kuitenkin kappaleesta Amerikkalainen keittiö.

"Yhdysvalloissa tyypilliseen ruoanvalmistukseen kuuluu runsas puolivalmisteiden käyttö."

"Amerikkalainen tapa on myös kutsua ystävät pihakutsuille grillin ääreen, jolloin suuren lihakimpaleen kypsyessä seurustellaan vilkkaasti. ... Ruokajuomana on yleensä kahvi tai kuumana aikana jäätee."

"Juomana venäläiseen ateriaan kuuluu samovaarissa valmistettu tee. Sitä voidaan myös tarjota aterian lopuksi hunajalla tai vadelmahillolla maustettuna."

Tietääkö kukaan, uskalletaanko nykyään yläasteella kertoa, että grillin äärellä juodaan maasta riippumatta olutta ja viiniä, ja että Venäjällä on ihan ok nauttia votkaa läpi aterian?

Nalle Luppakorvan viimeiset seikkailut

Keksinpä karhupadalle Rosson lastenlistan hengessä nokkelan nimen!

Valmistin siis viikonloppuna ensimmäistä kertaa karhua. Tarkemmin miettien en ollut sitä aiemmin edes maistanut. Luultavasti ei hetkeen tule maistettua uudestaan.

Halusin tarkoituksella pitää padan mahdollisimman yksinkertaisena, jotta karhun maku pääsisi oikeuksiinsa, eikä peittyisi turhien mausteiden tai lisukkeiden alle. Metsien kuninkaan tarunomainen ja kunnioitusta herättävä olemus antoi odottaa voímakasta makua. Vaikka olin lukenut, ettei karhussa ole kovin vahvaa makua, oli se silti hienoinen pettymys. Jos en olisi tiennyt, olisin helposti luullut syöväni nautaa.

Lihassa oli vieno metsäinen riistan maku, joka omassa suussani maistui hiukan maksalta. Kun kokoliha ei maistu kummoiselta, voisi päätellä, ettei purkeissa myytävä karhusäilyke, jossa varmaan on mukana muutakin lihaa, ole varsinkaan kovin ihmeellistä.

Rakenne sen sijaan oli uskomattoman pehmeä ja murea. Siistin lavan tarkasti ylimääräisistä kalvoista ja rasvasta, joten epämääräisen sitkeitä paloja ei ollut yhtään. Liha vaikutti enemmänkin paistilta tai fileeltä. Kokonaisuudessaan karhu oli kiva kokeilu, muttei missään nimessä niin ihmeellistä, kuin hinnan ja mielikuvan perusteella voisi odottaa.

Padan kanssa söimme uunissa paahdettuja porkkanoita ja palsternakkoja, joille tein glaseerauksen dijonista, hunajasta ja rosmariinista.

vajaa kilo karhun lapaa
kolme sipulia
viisi valkosipulin kynttä
kokonaisia mustapippureita
kokonaisia katajanmarjoja
laakerinlehti
suolaa
voita
desi tummaa olutta

Siisti liha rasvasta ja kalvoista ja kuutioi reiluiksi paloiksi. Ruskista lihat padassa voissa parissa erässä. Ruskista samassa padassa valkosipulit ja puolitetut kuoritut sipulit. Lisää mausteet ja suola. Kaada pataan olut ja kaavi puulastalla irti pohjaan jämähtäneet töhkät. Siirrä pata hautumaan 175-asteiseen uuniin pariksi tunniksi. Juo loput oluesta.

Baba Ghanoush

En lannistunut. Totaalisesti epäonnistuneen munakoisokeiton jälkeen päätin kokeilla toista ohjetta, jossa voisin grillata munakoisoja suoraan kaasuliekin päällä. Valmistustapa on munakoisolle sen verran yleinen, etten hetkeäkään uskonut, että syy aiempaan epäonnistumiseni olisi grillaamisessa itsessään. Ja kun kerran kaasu on, niin olisi tyhmää olla sitä käyttämättä. Sitä paitsi suoralla liekillä grillaaminen sisällä vetoaa maskuliiniseen puoleen ja samalla sisälle saa mukavan tuoksun, joka saattaa kuitenkin jakaa kanssaeläjien mielipiteitä. Tuuletin päälle ja menoksi!   

Baba Ghanous tai Baba Ganous (en saanut selville, miksi kaksi kirjoitusasua) on hummuksen kaltainen dippisoosi, johon löytyy lukemattomia hiukan toisistaan poikkeavia ohjeita. Ruoan juuret lienevät lähi-idässä, mutta ohjeita löytyi Pohjois-Afrikasta Intiaan. Yhteisenä kaikissa ohjeissa oli munakoiso, tahini ja sitruunamehu. Monissa ohjeissa käytettiin myös kuminaa.

En ole syönyt Baba Ghanoushia Libanonin matkani jälkeen. En tuolloin erityisesti ihastunut siihen, enkä ihastunut erityisesti vieläkään. Syynä ehkä kahtiajakoinen suhtauminen munakoisoon: en ole ihan varma tykkäänkö siitä lopulta vai en. Missään nimessä tämä ei vedä vertoja hummukselle, mutta toimii sille ihan kivana vaihteluna.

munakoiso
pari rkl tahinia

1 tl suolaa

puolikkaan sitruunan mehu
valkosipulinkynsi
ripaus chilijauhetta
pieni nippu silolehtipersiljaa

oliiviöljyä

Grillaa munakoisoa suoraan liekin päällä viidestä kymmeneen minuuttia, kunnes kuori alkaa kunnolla tummua ja sisus pehmetä. Siirrä syrjään jäähtymään.

Halkaise jäähtynyt munakoiso, irrota kuori ja heitä pois. Vältä kaikkia hiiltyneitä paloja. Kiinteistä munakoisoista kuoren sai kätevästi pois fileerausveitsellä.

Aja munakoisot öljyä lukuunottamatta muiden ainesten kanssa tehosekoittimessa tasaiseksi massaksi. Siirrä seos kulhoon ja sekoita lusikalla joukkoon reilusti oliiviöljyä. Maistele ja mausta vielä tarvittaessa suolalla ja sitruunamehulla.

Jäähdytä pari tuntia ennen tarjoamista.

Bataattia, pecanpähkinää ja vuohenjuustoa

Olisi kiva sanoa, että keksin näin hyvän ruoan omasta päästä. En vaan voi. Ohje on suoraan Smitten Kitchen –blogista, joka on yksi harvoista englanninkielisistä ruokablogeista, joita tulee aktiivisesti seurattua. En tiedä miksi ulkomaalaisia blogeja ei tule luettua juurikaan, vaikka lukemani keittokirjat ja lehdet ovat lähes poikkeuksetta englanninkielisiä.

Toinen ehdottomasti mainitsemisen arvoinen sivu on 101Cookbooks. On hauskaa, että luin ja ihailin pitkän aikaa tuota blogia tajuamatta sen olevan kasvisruokablogi. Aivan kuin lihasyöjänä minun ei kuuluisi lukea kasvisruokablogia... Erityisesti ihailen noita maanläheisiä ja vähäeleettömiä kuvia.

Bataatit olivat aivan parhaimmillaan suoraan uunista tulleena ja kuumana syötynä. Vähän jäähtyneenä maku vähän latistui. Viimeiset pari menivät jääkaappiin ja toimivat vielä seuraavana päivänä kylmänäkin.

Maut olivat kerrassaan kohdallaa. Ainoastaan shalottisipuli maistui paikoitellen liian tymäkkänä, joten sen määrää voisi vähän pienentää tai vaihtaa punasipuliin. Sipulitkin tietysti ovat keskenään erivahvuisia kuten chilit.