torstai 31. joulukuuta 2009

Kirkkonummelainen maalaissiideri, osa 3

Syksyllä tehty siideri on levännyt vaatehuoneessa jo jonkin aikaa, ja nyt on muutama pullo sitä tullut maisteltua. Vaatimattomasti voi sanoa, että kokeilu onnistui aika odotetusti ja lopputulos oli niin kelvollista, että sitä uskalsi viedä valikoituihin paikkoihin jouluviemisinä.

Maku oli hyvin raikkaan omenainen eikä missään nimessä vetinen. Päinvastoin se maistui enemmän omenalta kuin suurin osa myynnissä olevista siidereistä. Joukossa ei myöskään ollut sivumakuja, eli mikään ulkoinen tekijä ei ollut onneksi pilannut juomaa.

Harmikseni ensimmäiseen satsiin ei yrityksestä huolimatta tullut hiilihappoa yhtä pullollista lukuun ottamatta. Toisen tein stilliksi tarkoituksella. Luultavasti pullotusvaiheessa hiiva ei ollut enää elossa eikä jälkikäymissokeri näin ollen käynyt.

Nyt kun välineitä ja kokemusta jo hiukan on, niin ensi syksynä siideriä täytyy ehdottomasti tehdä lisää. Onneksi edessä on pimeitä kuukausia ja hyvää aikaa opiskella aiheesta lisää.

Suuri kiitos myös kaikille lukijoille tästä vuodesta. Malja ensi vuodelle ja lisää hyviä ruokia!

maanantai 28. joulukuuta 2009

Täytetty flat bread

Kuten aiemmin kirjoitin, en ole ikinä onnistunut tekemään hyvää flat breadia. Onneksi eräästä lähikaupasta löytyy toisinaan Leipomo Ärzän leipiä, jotka ovat varsin samanlaisia kuin Libanonissa syömäni.

Useimmiten ne tulevatkin syötyä sellaisenaan hummuksen kanssa, mutta tällä kertaa pistin sisään vähän enemmän purtavaa: tahinia, silolehtipersiljaa, minttua, raakaa sipulia, harissaa ja turkkilaista jogurttia. Päälle ripautin vielä hitusen kanelia.

Nämä leivät söimme kylmänä iltapalana. Hiukan ruokaisampi versio olisi tullut lämmittämällä ne ja lisäämällä mukaan vaikkapa grillattua lammasta. Sellaisia söin kerran Borough Marketilla, ja olivat huippuhyviä.

tiistai 22. joulukuuta 2009

Munakoisolasagne

Yksi ehdottomia lapsuuden lempiruokiani oli lasagne. Ruoka vei kielen jo ensimmäisellä kerralla joskus 80-luvun loppupuoliskolla. Me lapset olisimme syöneet sitä helposti vaikka joka toinen päivä, mutta valitettavasti lasagnea tehtiin huomattavasti harvemmin.

Joskus muistan äitini perustelleen tätä sillä, että se oli varsin työläs tehdä. En tiedä kuinka oikea vastaus tämä oli, mutta näin jälkikäteen ajateltuna on ollut ihan hyvä, ettei lapsena saanut syödä pelkkiä herkkuruokia. Tästä samasta yritän nyt itse pitää kiinni omassa perheessäni.

Aikuisena olen tehnyt lasagnea säännöllisesti, mutta aina lähes samalla ohjeella. Nyt ensi kertaa kokeilin jotain uutta. Idean keksin Anna ja Fanny Bergenströmin kirjasta Rakkautta, oliiveja ja timjamia, jonka ohjeessa käytettiin munakoisoa lihan tilalla. Tuossa ohjeessa myös valkokastike korvattiin mozzarellaviipaleilla ja punaisella maidolla, mutta itse käytin perinteistä valkokastiketta. Lisäsin lasagneen myös pinjansiemeniä ja levyihin pestoa.

Vaikka blogeissa monesti onkin vaarana ylisanojen ryöstöviljely, niin tämä oli ihan käsittämättömän maukasta! Ruoka oli ylivoimaisesti parasta lasagnea mitä olen koskaan tehnyt ja ehkä parasta mitä olen missään syönyt. Mikään kevyt ruokahan tuo ei suinkaan ollut, joten lihaakaan ei osannut kaivata.

Ja vaikkei ruoka kovin vaikea ollut, niin myönnettävä on, että onhan siinä aika monta vaihetta.


Lasagnelevyt
200 g durum- tai vehnäjauhoja
pari pientä munaa
reilu rkl pestoa
tilkka oliiviöljyä

Valkokastike
pari kunnon nokaretta voita
pari rkl vehnäjauhoja
2-3 dl maitoa
parmesaania
muskottipähkinää
valkopippuria
suolaa

Tomaattikastike
vaikkapa tällä ohjeella

Lisäksi
iso munakoiso
pieni kourallinen pinjansiemeniä

Leikkaa munakoiso ohiksi siivuiksi ja levitä ne siivilään. Ripottele päälle reilusti suolaa ja itketä viipaleita reilut puolituntia. Kun munakoisosta irtoaa selvästi nestettä, pyyhi viipaleet nesteestä ja suolasta ja levitä uuninpellille. Paahda 200-asteisessa uunissa parikymmentä minuuttia, kunnes ne saavat aavistuksen väriä.

Munakoisojen tekeytyessä siivilöi jauhot isoon kulhoon. Tee jauhojen keskelle kuoppa. Riko munat kuoppaan ja lisää pesto ja öljy. Sekoita aineksia jauhoihin haarukalla, kunnes muodostuu taikina. Vaivaa käsin 5-10 minuuttia, kunnes taikina on kimmoisa ja sileä. Kääri taikina kelmuun ja laita jääkaappiin odottamaan.

Sulata voi kattilassa. Lisää vehnäjauhot samalla koko ajan sekoittaen. Kun jauhot ovat hiukan ruskistuneet, lisää maito pienenä norona samalla sekoittaen. Mausta parmesaanilla, suolalla, valkopippurilla ja muskottipähkinällä. Voit lisätä maitoa tai juustoa, jotta saat sopivan paksun, mutta juoksevan koostumuksen.

Laita uunivuokaan kerroksittain tomaattikastiketta, lasagnelevyjä, munakoisoja, pinjan siemeniä ja valkokastiketta. Päällimmäiseksi kerroskseksi tulee valkokastiketta, jonka päälle voit raastaa vielä parmesaania. Paista 225 asteisessa uunissa parikymmentä minuuttia eli kunnes pinta näyttää hyvältä.

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Ranskalainen sipulikeitto siiderillä

Joulukuun ruokahaasteena oli tehdä ruokaa käyttäen alkoholia. Edellytyksen tähän olivat aika hyvät, koska varsinkin valkoviiniä tulee lorauteltua melkein joka ruokaan. Valkkareista tarkemmin sanottuna Noilly Pratia, jolla on se hyvä ominaisuus, että se maistuu sellaisenaan juotuna varsin pahalta, joten se tosiaankin tulee käytettyä ruoanlaittoon.

Valkkari olisi kuitenkin ollut vähän liian itsestäänselvä aines tähän haasteeseen, joten päätin tehdä siiderillä maustetun sipulikeiton. Ohje ei ole suoraan mistään kirjasta, vaikka ainakin netistä näytti löytyvän useampiakin vastaavia ohjeita. Keitto onnistunee vaikka sen tekisi kaupasta ostetusta siideristä...


pari rkl voita
750 g sipulia

2 dl kuivaa siideriä
5 dl kanalientä (Puljonki)
laakerinlehti
timjamia
suolaa ja mustapippuria

maalaisleipää
muna
parmesaania
kokojyväsinappia

Kuori ja halkaise sipulit ja leikkaa ne ohuiksi siivuiksi. Sulata voi paksupohjaisessa kasarissa. Laita sipulit kasariin ja anna niiden pehmetä. Lisää tilkka vettä ja aseta kansi päälle. Hauduta sipuleita, kunnes ne karamellisoituvat ja alkavat ruskistua. Tähän mennee puolesta tunnista tuntiin.

Valmistele tällä välin leivät. Riko muna kulhoon. Lisää joukkoon reilu ruokalusikallinen kokojyväsinappia ja reilusti vastaraastettua parmesaania. Levitä tahna leiville ja grillaa kuumassa uunissa vastuksen alla 5-7 minuuttia.

Kun sipulit kasarissa alkavat ruskistua, lisää joukkoon siideri, kanaliemi, laakerinlehti ja lehdet muutamasta timjaminoksasta. Kiehauta ja keitä hiljakseen kymmenisen minuuttia.

Kauho soppa kulhoon ja asettele leipä keiton päälle.

torstai 17. joulukuuta 2009

Uunipäärynät

Tähän aikaan vuodesta on aina muodikasta haukkua suomalaista tuorevalikoimaa, kun mikään ei ole sesongissa ja kasvikset ovat nahistuneita.

Yhtä helppo puheenaihe on ulkomailta tuotavat hedelmät: myrkytettyjä, raakana kerättyjä, mauttomia, eikä mitään siihen verrattuna kun paikan päällä syö.

Vaikka molemmat asia ovatkin ihan totta, niin asia ei valittamalla parane. En siis aio sortua narisemaan kummastakaan, vaan totean, että omasta mielestäni päärynä on mitä mainioin talviherkku.

Tähän ohjeeseen sopivat oikeastaan juuri hiukan kovat, melkein puoliraa'at päärynät, koska mehukkaan kypsiä ja pehmeitä yksilöitä ei viipaleiksi pysty leikkaamaan.


4 päärynää
nokare voita
1 rkl sokeria
noin puolitoista desiä kermaa
puolikas vaniljatanko

Voitele pieni uunivuoka kevyesti voilla. Kuori päärynät, viipaloi ne pitkittäin ohuiksi viipaleiksi ja asettele vuokaan päällekkäin ja lomittain.

Laita kerma kattilaan ja lisää vaniljatanko halkaistuna sekä sokeri. Kuumenna varovasti. Kaavi vaniljatankosta siemenet kerman joukkoon ja heitä tanko pois. Kaada kerma päärynöiden päälle ja paista 200 asteisessa uunissa pari kymmentä minuuttia.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Parmesaanikeksit

Kuten olen aiemminkin maininnut en ole varsinaisesti mikään leipojatyyppi ja leipomiseni keskittyy lähes tulkoon pelkästään leipään. Ottolenghin keittokirjasta löytyi kuitenkin helppo parmesaanikeksiohje, jota oli pakko kokeilla.

Oikeassa ohjeessa keksien reunoille tuli vielä unikonsiemeniä, mutta niitä ei löytynyt omista kaapeista löytynyt. Ei haitannut koska toimivat mahtavasti ilmankin. Paistovaiheessa keittiön täytty älyttömän hyvä paistetun parmesaanin tuoksu, joka leijaili vielä myöhään iltaan.

100 g vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
ripaus paprikajauhetta
ripaus cayannepippuria
ripaus mustapippuria
80 g voita huoneenlämpöisenä
80 g parmesaania

Siivilöi jauhot, mausteet ja leivinjauhe kolhoon. Sekoita raastettu parmesaani ja voi keskenään. Lisää joukkoon kuivat aineet ja sekoita kunnes taikina on tasainen.

Jauhota työtaso ja kädetä hyvin. Muotoile taikinasta lieriö, jonka halkaisija on noin 3-4 senttiä. Kääri taikina kelmuun ja pidä jääkaapissa puolisen tuntia.

Leikkaa taikinasta sopivan paksuisia keksejä ja paista 170 asteisessa uunissa noin 12 minuuttia. Anna jäähtyä ennen syömistä.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Makkaratalkoot

Pidimme lankomiehen kanssa itsenäisyyspäiväviikon-loppuna pitkästä aikaa makkaratalkoot. Omassa repertuaarissani olivat tällä kertaa joulumakkara ja fenkolimakkara.

Ensimmäiseen käytin lihana lähinnä naudan lapaa ja lisäksi hiukan kassleria. Joulun makua makkaraan antoi Kronovalls Slott Glögg, hasselpähkinät, raastettu muskottipähkinästä ja tryffelisuola. Epäonnekseni en saanut ostettua silavaa, joten lisäsin massaan jonkin verran kermaa. Maistelupalojen perusteella makkara saattoi jäädä hiukan kuivaksi, mutta tarkemmin asia varmistuu vasta joulupöydässä.

Fenkolimakkara syntyi porsaan kasslerista, jonka olen monesti aiemmin todennut hyväksi makkaran raaka-aineeksi. Rasvaa siinä on niin paljon, ettei silavaa juuri tarvita. Lisäsin jauhetun lihan joukkoon pannulla paahdettuja fenkolin siemeniä; osan kokonaisina ja osan morttelissa jauhettuna. Pilkoin tuoreen fenkolin todella pieniksi kuutioiksi, kuullotin pannulla pehmeäksi ja lisäsin jäähtyneenä massaan.

Monien makkarantekokokemusten jälkeen on tullut kaksi asiaa selväksi. Makkaroissa ei oikeastaan voi olla liikaa mausteita ja tässäkin itse tehty on ostettua parempaa!

tiistai 1. joulukuuta 2009

Kikherhe-purjokeitto

Vaikka voi kuulostaa vähän lattealta, on pakko tunnustaa, että Jamie Oliverin TV-ohjelmat antoivat ison sykäyksen ruokaharrastukselleni. Erityisesti vaikuttivat juuri ne ensimmäiset FST:n näyttämät ohjelmat, joissa Jamie oli vielä nuori ja solakka.

Sittemmin en ole seurannut hänen tekemisiään kovin tarkasti - tosin tyystin siltä ei tietenkään ole voinut välttyä. Vaikka Jamie (tai hänen yrityksensä) on tuottanut jo kai toistakymmentä keittokirjaa, on omassa kirjahyllyssäni edelleen vain se ensimmäinen.

Tuo Alaston Kokki -kirja on samalla tavalla raikas ja inspiroiva kuin ensimmäinen televisiosarjakin. Toisaalta sen käännös on aivan uskomattoman korni. Englanninkieliset letkautukset ja rento puhekieli eivät vain toimi sellaisenaan suomeksi käännettynä ja vielä kirjoitettuna (oma kirjani on kustantajalta saatu arvostelukappale, joten tässä tämä arvostelu - hetken kesti...).

Kenties kirjan eniten tekemäni ruoka on kikherne-purjokeitto, joka on uskomattoman helppo ja herkullinen ruoka. Alla ohje hiukan oiottuna ja kahdelle hengelle muokattuna.


purkki kikherneitä
peruna
pari purjoa
oliiviöljyä
nokare voita
pari valkosipulinkynttä
suolaa ja mustapippuria
vajaa puoli litraa kanalientä
parmesaania

Halkaise purjot pituussuunnassa ja huuhtele multa pois. Leikkaa purjot poikittain suikaleiksi. Kuori peruna ja pilko pieneksi kuutioiksi. Leikkaa valkosipulit veitsellä paperinohuiksi siivuiksi.

Kuumenna padassa voita ja oliiviöljyä ja freesaa purjoja, perunoita ja valkosipulia miedolla lämmöllä kunnes purjot pehmenevät ja muuttuvat makeiksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Lisää kikherneet sekä kanaliemi ja kiehauta keitto. Anna kiehua hiljakseen kymmenisen minuuttia.

Kuten Jamie kirjassa sanoo, voi keiton soseuttaa tai syödä sellaisenaan. Olen itse ottanut osan keitosta syrjään ja soseuttanut sen, jolloin rakenteeseen tulee kivasti pehmeää suutuntumaa, mutta silti jää myös purtavaa.

Ruoan kruunaa keiton päälle vuoltavat parmesaanilastut.