sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Kevätterveisiä Lontoosta! Osa 1

Nimenomaan keväisestä eikä kesäisestä, koska ilma oli toisinaan varsin perienglantilainen: herrasmiehen tweedtakille ja sateenvarjolle löytyi käyttöä. Vietin menneen viikon Lontoossa yhdistetyllä työ- ja huvimatkalla, jonka huviosuus painottui taas paljolti ruoan ympärille.

Matkan ehdoton helmi oli lounas Ottolenghissa, Islingtonissa, jossa olin halunnut käydä jo pidemmän aikaa. Ravintolan nimeä kantava kirja kuuluu omaan keittokirjojen TOP 5 listaani, joten odotukset olivat aika korkealla. Ravintolan konsepti on melko omintakeinen: tarjolla on useita salaatteja, lisukkeita ja lämpimiä ruokia, joista asiakas voi valita syödäkseen haluamansa määrän. Tarjoilijat kokoavat ruoat lautaselle ja tarjoilevat ne pöytään. Tavallaan kyseessä on buffet-pöydän sivistyneempi muoto.

Ravintoloissa, joita on neljä ympäri Lontoota, on panostettu sekä raaka-aineisiin että ruoan valmistamiseen. Kaikki mahdollinen tehdään alusta asti itse, suositaan luomua ja lähituottajia ja kaikella tavalla pyritään tekemään aitoa ja puhdasta ruokaa.


Jollain tapaa tämän panostuksen myös maistoi. Yksinkertaisesti ruokaa voisi kuvata maistuvaksi. Jokainen ruokalajeista oli täynnä erilaisia makuja ja mausteita. Jonkun mielestä aineksia oli ehkä käytetty liikaakin. Kokonaisuus toimi kuitenkin täydellisesti. Samoin kuin palvelu, joka oli ystävällistä ja rentoa, mutta kuitenkin sopivan huomaamatonta.

Juuri enempää mitään ravintolaa en voisi suositella! Jotain paikasta kertoo myös se, että sateisena lauantai-iltapäivänä eteisessä oli kokoajan parinkymmenen ihmisen jono, joka ulottui välillä ulos asti. Ilmiö, jota Helsingissä harvemmin näkee.

Omalta lautaseltani löytyi seuraava kattaus:

Roasted aubergine with tahini, pine nuts, roasted red peppers and coriander
Basmati, red and wild rice with sour cherries, apricot, pistachio and herbs
Spicy char-grilled broccoli with chilli and garlic
Roasted corn-fed chicken with onion, peppers, cherry tomato, oregano and parsley

(ruokalista tuli perinteisesti pyydettyä mukaan...)

lauantai 22. toukokuuta 2010

Mozzarellatomaattisiika

Viime aikoina olen lukenut Paul Gaylerin Flavours of the World kirjaa. Teos on jaoteltu noin parinkymmenen mausteen, yrtin ja raaka-aineen mukaan, joista jokaisesta on sekä ohjeita että tietoa mm. käytöstä, hankinnasta ja säilytyksestä.

Kirja on jo kymmenisen vuotta vanha, ja toisissa ohjeissa kuuleekin kaikuja 90-luvun cross kitchenista. Ohjeiden ainesluettelot ovat toisinaan melkoisen pitkiä, ja esimerkiksi tuoreita hedelmiä käytetään suolaisissa ruoissa aika ennakkoluulottomasti. Onneksi aina voi vähän yksinkertaistaa...

Kokonaisuudessaan kirja on aivan mainio, ja viimeisimpänä ideoin sieltä mozzarellalla ja tomaatilla kuorrutetun siian. Ajatus juuston ja kalan yhdistämisestä ei oikein sovi omaan suuhuni, ja ensimmäisenä mieleen tuleekin 80-luvun kouluruoka: uunikala valkoisessa kastikkeessa. Lopputulos oli kuitenkin ihan maukas kesäruoka, jonka söimme yksinkertaisen rucola-basilika-viinisuolaheinäsalaatin kanssa.


pari siikafilettä
tomaatti tai pari
mozzarellaa
sitruunatimjamia
suolaa ja valkopipuria
oliiviöljyä paistamiseen

Mausta kalat suolalla ja pippurilla ja paista pannulla nahkapuoli alaspäin pari minuuttia. Käännä fileet. Asettele kalojen päälle tomaatti- ja mozzarellaviipaleet ja sitruunatimjami. Siirrä pannu 200-asteiseen uuniin noin viideksi minuutiksi, kunnes kalat ovat kypsiä ja juusto pehmennyt.

torstai 20. toukokuuta 2010

Pistaasihunajajogurtti

Näin syntyy täydellinen aamiaisjogurtti kolmesta aineesta:

Kuori lasin pohjalle pistaasipähkinöitä.
Valuta päälle juoksevaa hunajaa.
Lusikoi lopuksi paksua turkkilaista jogurttia.
Upota lusikka pohjalle kaikkien kerroksien läpi ja nauti.

Makean hunaja ja hapan jogurtti sopivat täydellisesti yhteen. Hiukan suolaiset pähkinät täydensivät mahtavasti komboa.

lauantai 15. toukokuuta 2010

Kesän ensimmäiset perunasalaatit

Kesän ensimmäiset uudet perunat saapuivat Mallorcalta asti ja päätyivät salaatteihin. Rehellisyyden nimissä on pakko sanoa, että potut olivat aika mauttomia.




Ensimmäinen satsi tuli syötyä fenkolin, korianterin ja savustettujen muikkujen kanssa. Salaatin pääle ripottelin ohueksi viipaloitua tuoretta valkosipulia.

Toiseen salaattiin tuli kirjaimellisesti vähän kaikkea mitä jääkaapista löytyi: kirsikkatomaatteja. oliiveja, varsiselleriä, suolakurkkuja ja goudaa. Ensimmäisenä oman pihan yrttinä mukaan pääsi ruohosipuli.

Todennäköisesti juuri tämän kaltaisia ruokia tulemme syömään läpi kesän. Ruokaisat salaatit ovat monessa mielessä hieno juttu: niistä saa vatsan täyteen, kylmä salaatti toimii helteellä, lounaaksi tehty salaatti säilyy jääkaapissa ja siitä riittää iltapalaksi, ja salaattiin voi hyödyntää vaikka mitä jämiä tarvittaessa.

Extrabonuksena sekoitus tarjoaa jokaiselle jotakin. Makuja voi yhdistellä tai napostella erikseen. Äskettäin konditionaalin oppinut alle kaksivuotiaamme teki selväksi oman suosikkihiuhaimensa: "Saisinko ottaa lisää parmesaania?"

maanantai 10. toukokuuta 2010

Grillatut täytetyt munakoisot

Kevään toisena grillattavana oli vuorossa munakoiso. Grillin jälkeen se sai täytteet sisään ja tomaattihunnun päälle. Kaksi juustoa ja tomaattikastike pitivät huolen siitä, ettei kasvisruoka taaskaan tuntunut turhan kevyeltä. Nälkä lähti!


pari munakoisoa
oliiviöljyä
nippu tuoretta basilikaa
kourallinen korppujauhoa
neljä valkosipulinkynttä
parmesaania
suolaa
mustapippuria
mozzarellaa
tomaattikastiketta

Leikkkaa munakoisot pituussuunnassa ohuiksi viipaleiksi, öljyä ja paista grillissä tai parilalla. Kuumenna pari ruokalusikallista oliiviöljyä pannulla ja paista hetki pilkottuja valkosipuleja ja korppujauhoa. Lisää joukkoon basilika sekä raastettu parmesaani ja mausta suolalla ja pippurilla.

Levitä munakoisoille basilikamausteseosta ja mozzarellaviipale. Kääri rullalle ja aseta vuokaan. Kaada päälle tomaattikastiketta ja paista 200 asteisessa uunissa puolesta tunnista kolmeen varttiin.

lauantai 8. toukokuuta 2010

Uusi satokausi on virallisesti alkanut

Äsken lähikaupassa poiketessani bongasin ensimmäiset kotimaiset varhaisperunat. Perniöläiset potut oli pakattu kuuden tai seitsemän kappaleen muovirasioihin. Paketin hinnaksi oli keksitty 13,90 euroa. Kilohinnaksi tuli siis noin 37 euroa ja kappalehinnaksi pari euroa.

Jäivät hyllyyn, joten en valitettavasti pysty sanomaan, olisivatko olleet hintansa arvoisia. Millainen hiilijalanjälki perunoilla mahtaa olla? Tuskin kasvavat ihan pelkällä kevätauringolla...

perjantai 7. toukokuuta 2010

Lihaisa kasviskeitto

Vaimoni, joka tällä hetkellä vastaa arkisyömisistämme, ydinosaamista ovat erilaiset kasviskeitot - erityisesti yhdellä kädellä valmistetut sosekeitot nyhjäistynä tyhjästä.

Lajin viimeisimpänä söimme keittoa, jossa oli aivan hämmästyttävän lihaisa maku. Olin melkein varma, että ruoassa oli lihaliemikuutiota tai fondia, vaikka tiesinkin, ettei niitä meillä käytetä. Lihaisuus tuli siis palsternakasta ja linsseistä. Myös mustapippurin reilulla annostelulla saattoi olla vaikutusta.

Huijausta olisi voinut kehittää vielä eteenpäin. Esimerkiksi savustettu paprikajauhe olisi tuonut keittooon lisää lihaisaa täyteläisyyttä. Ja lipstikan käyttö olisi vienyt mielikuvan vielä enemmän lihakeittoon.


punaisia linssejä
palsternakkaa
parsakaalia
perunaa

porkkanaa
valkosipulia
mustapippuria


Valmistetaan, kuten sosekeitot nyt yleensäkin valmistetaan: keitetään ja soseutetaan.

lauantai 1. toukokuuta 2010

Maa-artisokka-kastanjakeitto

Tämä oli jo toinen tekemäni kastanjakeitto, joka ei ihan täyttänyt odotuksia. Ensimmäisestä tuli kovin raskas ja lihaisa, eikä tämän kertainenkaan ollut ihan keveimmästä päästä. Kokonaisuus oli valitettavasti vähemmän kuin osiensa summa.

Ajatukseni siitä, että maa-artisokka ja kastanja sopivat hyvin yhteen, oli aivan oikea. Molempien mauissa on samanlaisia komponentteja ja valmiissa keitossa ne sulautuivat harmonisesti toisiinsa. Ei tiennyt, missä maa-artisokka loppui ja kastanja alkoi.

Kokonaisuus sen sijaan jätti paljonkin toivomisen varaa. Keitto oli tavattoman raskas ja se olisi kaivannut happoa keventämään ja raikastamaan sitä. Läsnä oli vahvasti tunkkainen koiran käpälä -flavour, jonka varmaan jokainen koiranomistaja tunnistaa.

Keitto oli kyllä ihan hyvää, mutta se ei vaan toiminut pääruokana. Muutaman lusikallisen syötyä teki mieli siirtää lautanen syrjään ja jäädä odottamaan seuraavaa ruokalajia.


puoli kiloa maa-artisokkaa
pieni pala purjoa
pari valkosipulinkynttä
tölkillinen kypsennettyjä kastanjoita valutettuna
reilu desi kermaa
loraus valkoviiniä
tryffelisuolaa
valkopippuria

Kuori maa-artisokat ja keitä ne kattilassa kypsiksi pilkotun purjon ja valkosipuleiden kanssa. Valuta keitinvesi ja lisää kastanjat kattilaan. Aja keitto sileäksi sauvasekoittimella ja lisää kermaa ja viiniä kunnes koostumus on sopiva. Kiehauta ja mausta. Terästä tarvittaessa limellä tai sitruunalla.