maanantai 28. joulukuuta 2015

Millä korvata sitruuna?



Limellä tai sumakilla olisi helppo vastaus. Jos asian olisi kasvettava Suomessa, muuttuu kysymys vaikeammaksi.

Hyvää Suomesta -merkki haastoi meitä miettimään, mitä keittiössä tavallisesti käytettyjä ulkomailla tuotettuja raaka-aineita voisi korvata suomalaisilla. Ajatus oli kiehtova! Mitä ulkomaalaisia tuotteita sitä tuleekaan käytettyä?

Oma ruoanlaittoni on vuosien saatossa muuttunut yksinkertaisemmaksi ja entistä raaka-ainekeskeisemmäksi. Vähäisimpänä syynä ei ole asuinpaikka, jossa pystyy viljelemään kasviksia omiin tarpeisiin sekä tuottamaan itselleen lihaa ja kananmunia. Naapurilta saa hiukan riistaa ja kivenheiton päästä itse jauhettuja jauhoja suoraan lähipellon viljasta. Ja vaikka lähikauppamme on valikoimaltaan varmaan Suomen parhaita pikkukauppoja, päätyy sen eksoottisempaa tarjontaa kärryymme aika harvoin.

Mutta mitä tuontitavaraa keittiössämme sitten käytetään? Ensimmäisinä mieleen tulevat:

oliiviöljy
oliivit
sitruuna
viini
kahvi
tölkkitomaatit
kikherne
risottoriisi

Ja tietysti suola ja pippurit.

Olutkin on pääosin suomalaista ja enenevässä määrin itse maltaista mäskättyä (josta kenties myöhemmin lisää).

Jotkut listan asioista voisi helpohkosti ajatella korvaavan suomalaisella tuotteilla: oliiviöljyn rypsiöljyllä, risottoriisin ohra- tai spelttihelmillä, tölkkitomaatit suomalaisilla tuoreilla tomaateilla.

Toisten korvaamisessa joutuu käyttämään hiukan enemmän mielikuvitusta: kahvi pakurikäävällä, viini marjaviinillä, kikherne suomalaisella härkäpavulla. Sitruunalle ja perusmausteille (joka sitruunakin tavallaan on) en helposti pysty keksimään Suomessa tuotettavaa korvaajaa.

Vaikka suomalaisten tuotteiden suosimiseen on monta perustetta puhtaudesta ja turvallisuudesta kansantaloudellisiin hyötyihin, en itse voisi vapaaehtoisesti täysin pitäytyä suomalaisissa tuotteissa. Varsinkin tähän aikaan vuodesta tuoreiden tuotteiden laatu ja maku eivät totuuden nimissä ole kaksisia. Eikä vika todellakaan ole tuottajien vaan Suomen maantieteellisen sijainnin.

Etsin hetki sitten kaupassa basilikaa ja ainoa tarjolla oleva vaihtoehto oli Keniassa tuotettu ja Suomeen lennätetty basilika. Mietin kumman basilikan hiilijalanjälki lopulta on suurempi: Suomen pimeässä ja kylmässä keskitalvessa pelkällä keinovalolla tuotetun vai oikeassa auringon valossa kasvaneen kenialaisen? Valistunut arvaukseni osuisi ensimmäiseen. Harmittavasti on myös myönnettävä, että maukkaudessa kenialainen voitti kirkkaasti myöhemmin ostetun suomalaisen. Toinen kysymys tietysti on kuinka pakko basilikaa on saada keskellä talvea. Itse sanoisin, ettei ihan pakko mutta kuitenkin aika pakko.

Korvasin joulukuussa oliiviöljyn suomalaisella kylmäpuristetulla rypsiöljyllä vaihtelevalla menestyksellä. Paisto-ominaisuuksiltaan rypsiöljy toimii hyvin, jopa oliiviöljyä paremmin kestäen kovempaa kuumennusta. Hyvänä puolena rypsiöljyssä on myös sen pysyminen juoksevana kylmässä lämpötilassa (esimerkiksi marinadeissa). Kaikenlaisessa viimeistelyssä, kuten salaatissa (tai missä tahansa, missä maku tulee puhtaana esiin), rypsiöljy valitettavasti häviää oliiviöljylle. Maultaan rypsiöljy on puinen ja viljainen, mikä ei ainakaan lyhyellä totuttelulla sovi oliiviöljyyn tottuneen suuhun. Tietysti kyse on makuasioista, mutta meillä tulos sokkomaistelussa oli murskaava 4-0.



Tieteen ja analyyttisyyden nimissä tein hummuksesta metamorfoosin suomalaiseen etikka-härkäpaputahnaan vaihtamalla aineksia yksi kerrallaan. Vertailun helpottamiseksi jätin kaikista ohjeista pois tahinin, joka hummukseen eittämättä kuuluisi, mutta jolle en keksinyt kotimaista vastiketta.

Merkitävimpinä huomioina sanottakoon, että härkäpavussa oli todella miellyttävä, voimakkaan pähkinäinen maku, joka toimi tahnassa loistavasti. Toinen (vielä suurempi) yllätys oli, että väkiviinaetikalla maustettu hummus oli aivan syömäkelpoista ja kirvoitti raadilta sellaisia makumielikuvia kuin "keväinen" ja "vihreitä vihanneksia".

Hummuksen perusohje

1/2 valkosipulinkynsi
1/3 tl  suolaa
80 g kikherneitä

1 rkl keitinlientä/vettä
2 rkl sitruunamehua
1 rkl oliiviöljyä

(2 rkl tahini)

1. versio - kikherne, oliiviöljy, sitruuna

2. versio - kikherne, rypsiöljy, sitruuna

3. versio - härkäpapu, rypsiöljy, sitruuna

4. versio - härkäpapu, rypsiöljy, väkiviinaetikka

Liota kuivia papuja yön yli ja keitä kypsiksi tai käytä valmiiksi kypsiä. Jauha kaikki ainekset tasaiseksi massaksi huhmareessa tai tehosekoittimessa.



http://www.blogirinki.fi/ 

http://www.hyvaasuomesta.fi/

Yhteistyössä Hyvää Suomesta -merkki

maanantai 14. joulukuuta 2015

Pelmenit ahvenesta ja katkaravusta


Näin jälkikäteen huomaan syksyn ruokateemaksi muodostuneen erilaiset "vähävetiset keitot", eli ruoat, joissa lientä on enemmän kuin padassa mutta vähemmän kuin perinteisessä suomalaisessa sopassa. Siis ruoat, joiden syömiseen tarvitaan haarukka, veitsi, lusikka ja ehdä vielä puikot.
Olen melko varma, että otsikosta huolimatta kuvien ruoka ei ole pelmeni, koska pelmenit tavataan kypsentää keittämällä. Pohdin täytettyjen taikinanyyttien semantiikkaa aiemminkin, mutta päädyin tässä kohdassa pelmeneihin, koska makupaletti kokonaisuudessaan vie ajatukset ennemin Venäjälle kuin vielä kauemmas itään.

Liemenä käytin tiukkaa lihalientä, joka kala- ja äyriäistäytteisien pelmenejen kanssa saattaa tuntua (itään viitaten) hiukan epäortodoksiselta. Kuitenkin huomioon ottaen ulkona vallitsevan nollakelin ja hetkittäin maassa pysyneen kuuran, puolusti lämmin ja täyteläinen lihaliemi lautasella paikkaansa. 


TAIKINA

200 g vehnäjauhoa
vettä
1/2 tl suolaa

TÄYTE

350 g ahvenfileitä tai vähän reilummin ahvenia nyljettyjä
100 g katkarapuja
2 shalottisipulia
2 valkosipulinkynttä
lehtipersiljaa
suolaa
valkopippuria
oliiviöljyä tai voita paistamiseen

LIEMI

3 dl lihalientä
1 iso fenkoli

silolehtipersiljaa
etikkasäilöttyjä sipuleita


Vaivaa yleiskoneessa sekaisin jauhot, suola ja sen verran vettä (1 - 1 1/2 dl), että saat tiukan ja kimmoisan taikinan.

Paista ahvenet pannulla melkein kypsiksi. Perkaa jos tarvis. Hienonna katkaravut, sipulit ja persilja ja sekoita ahventen joukkoon karkeaksi massaksi. Mausta suolalla ja valkopippurilla.

Jaa taikina neljään osaan ja kauli ohueksi. Painele noin 80 mm pyöreällä muotilla taikinasta ympyröitä. Lusikoi kalatäyte taikinan keskelle ja painele kiinni puolikuun muotoisiksi tyynyiksi. Taikinan reunojen kastelu vedellä auttaa saumoja pysymään kiinni.

Paista pelmenejä valurautapannulla öljyssä useassa erässä.

Kuumenna liemi. Halkaise fenkoli ja leikkaa ohuiksi siivuiksi. Kokoa lautaselle kaikki ainekset ja kauho kuuma liemi päälle.




maanantai 7. joulukuuta 2015

Kanaa ja vermiselliä



Nyt, kun kanat talvehtivat omassa kanalassa eivätkä päätyneet pakastimeen kuten parina edellisenä syksynä, on meilläkin kanaa pöydässä entistä harvemmin. Vastavuoroisesti onneksi munia tulee edelleen vaikkakin harvakseltaan.

Itsenäisyyspäivänä söimme kukosta yhdenlaisen nuudelikeiton: pitkään keitetty kukko ja sen liemi, paahdettua porkkanaa, selleriä ja paprikaa, keitetty muna ja kuivattua sipulia. Chilinä dogo nyoni, joka hämmästyttävästi tuottaa edelleen kypsyvää satoa ja voi vuoden pimeimpään aikaan ihan loistavasti.

maanantai 23. marraskuuta 2015

Peuraa, juureksia ja lientä


Ei ihan keitto, ei oikein pataruokakaan ja syömiseen tarvitsi haarkukan, veitsen ja lusikan.

Haudutin viikonloppuna liedellä peuran niskaa pitkään padassa, niin että nestettä oli pohjalla pari kolme senttiä. Liha siis tavallaan höyrystyi kypsäksi. Kansi kannattaa olla tiivistä mallia - varsinkin jos ei halua olla jatkuvasti vieressä vahtimassa, ettei pata kuivu. Ja kukapa haluaisi?

Tiukka liemi oli kyllä sanomattakin ihan loistava. Tykkäsin myös juuresten vastakkaisista tekstuureista: paahdetun palsternakan rapsakkuus ja liemessä tunteja kypsyneen porkkanan hajoava pehmeys.


peuran niska
pari kolme porkkanaa

pari valkosipulinkynttä
laakerinlehtiä
kokonaisia mustapippureita
vettä ja loraus tummaa olutta

pari palsternakkaa

pari sipulia
oliiviöljyä

suolaa ja mustapippuria
silolehtipersiljaa

Ruskista liha padassa kauttaaltaan. Lisää pilkotut porkkanat ja valkosipulit sekä mausteet ja sopivasti nestettä. Anna hautua miedolla lämmöllä kolmesta neljään tuntia kunnes liha irtoaa luista. Käännä lihaa pari kertaa kypsennyksen aikana. Lisää nestettä, jos pata uhkaa kuivua.

Kuori palsternakat ja sipulit ja leikkaa ohuksi lohkoiksi. Laita pellille ja valele oliiviöljyllä. Paista 200-225 asteisessa uunissa kunnes kasvikset saavat väriä pintaan. Mausta suolalla.

Riivi kypsä liha luista ja ota porkkanat talteen. Siivilöi liemi kattilaan ja kiehauta.

Kokoa kaikki ainekset lautasille ja kaada päälle liemi.

maanantai 9. marraskuuta 2015

Ruokaa omasta maasta


Otsikko, joka on myös Hyvää Suomesta -merkin slogan, avautuu kahdella tasolla. Ensimmäinen mielleyhtymäni liittyy konkreettisesti omaan, omistettuun ja rahalla ostettuun maahan, johon omin käsin käännetyt kasvimaat antavat vuodesta, säistä, kuun asennosta ja ties mistä riippuen satoa joskus paremmin, joskus kehnommin - kuitenkin aina niin, että osan vuodesta voi syödä ruokaa, jonka alkuperän ja tuotantotavan tuntee paremmin kuin omat taskunsa.

Kun täyteen omavaraisuuteen ei maallakaan pääse, astuu kuvaan maan laajempi merkitys eli kotimaamme Suomi. Ruokaa omasta maasta eli ruokaa Suomesta.

Hyvää Suomesta -merkki, joka löytyy tuotepakkauksista pyöreänä joutsenmerkkinä tai sinivalkoisena, liehuvana lippuna, on suomalaisten pakattujen elintarvikkeiden alkuperämerkki. Merkki takaa, että tuote on valmistettu Suomessa ja lopputuotteeseen käytetyistä raaka-aineista vähintään 75% on suomalaista alkuperää. Merkityistä tuotteista kuitenkin kaikki liha, kala, muna ja maito ovat täysin suomalaisia, joten  Hyvää Suomesta -tuotteiden kotimaisuusaste on keskimäärin noin 95 %. Alkuperämerkki on käytössä ainoastaan pakatuissa tuotteissa eli merkintää ei löydä hevi-osastolla, vaikka itsepunnittavat raaka-aineet olisivatkin täysin kotimaisia.

Merkki on vapaaehtoinen ja se takaa tuotteen korkean kotimaisuusasteen, mutta toisaalta merkin puuttuminen ei automaattisesti tarkoita, etteikö tuote voisi olla pitkälti suomalainen. Kuluttajana on kuitenkin hienoa, että raaka-aineiden alkuperää ei tarvitse itse yrittää salapoliisityönä selvittää, vaan sekä tutkinnan että auditoinnin tekee puolestamme puolueeton taho, ja osoituksena kotimaisuudesta on helposti tunnistettava ja löydettävä merkki.

En tiedä, onko retorinen kysymys kysyä, miksi suosia kotimaista. Miksi suomalainen olisi patrioottisen automaattisesti aina laadukkaampaa, puhtaampaa ja paremman makuista kuin jonkun toisen ihmisen kotimaassa tehty ruoka? Toki suomalainen ruoka on puhdasta ja turvallista johtuen esimerkiksi tiukasta elintarvikelainsäädännöstä. Samoin suomalainen  ruoantuotanto näyttelee merkittävää osaa huoltovarmuudessa. Silti suurimpana asiana suomalaisen ruoan merkityksestä puhuttaessa mieleen tulee juuri nyt sen kansantaloudellinen ja työllistävä vaikutus.

Suomalaiset käyttävät ruokaan ja juomaan vuosittain yhteensä noin 22 miljardia euroa, joka jakautuu suunnilleen puolittain kotiin ostettuihin tuotteisiin ja ulkona kulutettuihin ruokiin ja juomiin. Maa- ja puutarhatalous sekä elintarviketeollisuus työllistävät suoraan toistasataatuhattaa henkeä ja välillisesti ruoka ja juoma antavat töitä neljännesmiljoonalle suomalaiselle. Ruokarahat pyörittävät siis isosti kotimaan taloutta, joten ei ole yhdentekevää, missä tuotettua ruokaa ostaa. Syömällä parempi Suomi!

Omia tietoja suomalaisesta ruoasta ja ruokakulttuurista voi testata ja lisätä Hyvää Suomesta -merkin Suomiruokaguru-tietovisassa. Pelin läpäisy vei minulta toisenkin yrityksen haksahdettuani muun muassa sellaisiin kysymyksiin, kuin "mikä on Suomen merkittävin kauppamarja" ja "kuinka pitkä on viljeltävien kasvien kasvukausi". En kerro, pelaa itse.



Yhteistyössä Hyvää Suomesta -merkki

perjantai 16. lokakuuta 2015

Kuuden euron pizza


Jos haluaa oikeasti edullista ja laadukasta pizzaa on ehkä ainoa vaihtoehto tehdä itse. Kuudella eurolla saa helposti pellillisen loistavaa pizzaa, josta syö hyvin neljä ihmistä. Tietenkään tällainen kuuden euron pizza ei ole verrannollinen poliisin jahtaamiin veronkiertolättyihin, koska itse tehden kuusi euroa menee helposti pelkkiin raaka-aineisiin. Toisaalta, näin maalla, itse tehden on melkein melkein ainoa vaihtoehto:

pizzajauho  0,80 €
oliiviöljy 0,10 €
hiiva 0,20 €
tomaattikastike 0,70 €
salami 1,90 €
peruna 0,40 €
sipuli 0,30 €
valkosipuli 0,30 €
cheddar 0,50 €





keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Siikaceviche ja keskiviikkotacot



Lähimeksikolaisessa oli tänään tarjolla siikacevichea ja tacoja. Cevichen oheen tacoihin tuli yksinkertaiset jeeralla maustetut paistetut kasvikset (paprika, sipuli, varsiselleri ja valkosipuli) ja mustapapu-punariisihöystö.

Vanhempiin upposi kympillä. Lapsille maistui parhaiten kuiva taco, jonka päälle oli ainoastaan puristettu limen mehua. Yksinkertaisia makuja...




1 reilu siikafilee (300 g)

pieni punasipuli pieninä kuutioina
2 tuoretta chiliä (lemon drop) viipaloituna
1-2 limen mehu
reilusti suolaa

ripaus sokeria
tuoretta korianteria


Poista siiasta mahdolliset ruodot ja leikkaa kuutioiksi. Heitä nahka pois. Mausta kalat pnasipulilla, chilillä suolalla ja sokerilla ja purista joukkoon limen mehu. Sekoita ja laita jääkaappiin maustumaan parista minuutista pariin tuntiin. Viimeistele korianterilla ennen tarjoilua.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Kania, rakuunaa ja omenaa


Vaihteeksi lautasella oli kania rakuunalla ja sinapilla maustettuna ja omenoilla ja omenamehulla ryyditettynä. Omenamehu valikoitui osittain siksi, ettei talosta löytynyt valkoviiniä. Ei edes siideriä. Vohloisten Puutarhan ei niin makea mehu toimi kastikkeessa hyvin.


2 kanin koipea (600-700 g)

4 valkosipulinkynttä
1 rkl suolaa
1 rkl ranskalaista rakuunaa
1 rkl dijonia
2 rkl oliiviöljyä

öljyä paistamiseen
2 keskikokoista sipulia
2 dl omenamehua
2 laakerinlehteä

2 hapanta omenaa
1 dl kermaa
mustapippuria ja suolaa

Murskaa huhmareessa marinadin ainekset eli valkosipulit, suola, rakuuna, dijon ja oliiviöljy hienoksi. Sivele marinadi lihan pintaan ja anna maustua pari tuntia tai yön yli.

Paista koipiin öljyssä molemmin puolin hyvä pinta. Siirrä lihat kasariin tai pieneen pataan. Lisää joukkoon lohkotut sipulit, laakerinlehdet ja omenamehu. Hauduta miedolla lämmöllä kannen alla pari tuntia. Käännä kopia kypsymisen aikana pari kertaa ja lisää nestettä jos ruoka uhkaa kuivua.

Nosta kypsä kani tarjoiluvadille ja lisää pataan lohkotut omenat ja kerma sekä tarvittaessa omenamehua tai vettä. Kiehauta kastiketta kasaan pari minuuttia tai kunnes konsistenssi on sopiva. Lusikoi ksatike lihan päälle. 



keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Kanaa, nuudelia ja pihan antimia


Omasta maasta, kaikki paitsi nuudeli vieraasta. Eli jos asuisin kaupungissa, haluaisin syödä ulkona tällaista. Kun en asu, pitää tehdä itse.

Ja viime aikoina on tullut tehtyä aika paljon: vahvaa lientä, kasviksia, yrttejä ja nuudelia. Vaikka omaa perunaa olisikin tarjolla yltäkylläisesti, mausteisen ja suolaisen liemen kanssa nuudeli tuntuu jotenkin oikeammalta. Siitäkin huolimatta, ettei se ole kasvanut omassa maassa.

Chilillä ryyditetty mausteinen liemi on täydellinen syyskuun ruoka. Eli ajan, kun ei enää pysty elämään pelkällä vihreällä salaatilla, mutta luonto ei vielä anna periksi lihapadoille ja pimeneville illoille.

Liemeen keitin oman kanan luisia ruhonosia sipulin, porkkanan, varsisellerin ja mausteiden kanssa. Keittoon siivilöin liemen, riivin lihat ja lisäsin porkkanaa, sipulia ja chiliä sekä thaibasilikaa ja minttua. Ja reilusti suolaa.

maanantai 21. syyskuuta 2015

Maanantain pakastepizza


Pakastepizza helpottaa sikäli kivasti arkea, että täydellinen pizzan on pöydässä puolessa tunnissa ulko-oven avaamisesta.

Etukäteisvalmisteluina joutuu tietysti tekemään (joskus aiemmin) isomman satsin pizzataikinaa, josta ensimmäisen kohoamisen jälkeen on laittanut sopivia annoksia pakastusrasioissa pakkaseen. Kun taikinan ottaa aamulla huoneenlämpöön, on se illansuussa juuri sopiva kaulittavaksi ja uuniin.

Tänään pizzan päällä oli uuniin mennessä vain tomaattikastiketta sekä puna- ja keltasipulia. Uunista tullessa lisättiin rucolaa, granaattiomanaa ja savustettua fetaa.



keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Ankkaa, lientä ja nuudelia


Viime sunnuntaina neljä ankkaa päätyi pakkaseen ja kauloista kehkeytyi mitä maistuvin keitto. Valmistin liemen yön yli poreillen leivinuunissa, jossa alussa lämpötila oli noin 120 ja aamulla vajaat 100 astetta. Puolta vuorokautta tulisi tuskin muuten liemiä keitettyä, jos ei leivinuunissa liemi tulisi siinä sivussa. Taloa kun pitää lämmittää kuitenkin. 

Liemi

4 ankan kaulaa (tahi muuta luulllista ruhonosaa)
pari sipulia
pari varsiselleriä
pari porkkanaa
tuore mieto chili
laakerinlehti
2 l vettä


Laita kaikki ainekset vettä lukuunottamatta vuokaan ja paahda uunissa noin tunti. Siirrä ainekset kattilaan ja lisää vesi. Anna poreilla miedolla lämmöllä  parista tunnista puoleen vuorokauteen, riippuen vapaasta ajasta ja nälän asteesta. Siivilöi liemi ja riivi lihat irti luista.

Kiinteät 


nuudeleita
pari kananmunaa
pieni kourallinen pinaattia
sipuli ohuelti leikattuna
tuore chili hienonnettuna
pieni pala inkivääriä hienonnettuna
riivitty ankan liha
silolehtipersiljaa tai korianteria
suolaa

Kypsennä nuudelit ja keitä kananmunat. Kokoa kiinteät ainekset lautaselle ja kauho päälle kiehuvaa lientä. Mausta suolalla.


sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Viiriäisiä, luumua ja risottoa


Oli loistava sunnuntai, kun ehti tehdä kaikenlaista: talvikanalaa, hyvää ruokaa, hankkia designia ja vielä päivittää blogia. Viime aikoina aika on pitkälti kulunut ensimmäisen parissa.

Viiriäisten kanssa valmistin risottoa, johon käytin sellerin, sipulin ja porkkanan grillin kautta. Siistin ainekset sopiviksi paloiksi, valelin öljyllä, kypsensin ritilällä, ja lisäsin risoton joukkoon sopivissa väleissä - eli porkkanat ja sellerit puolessa välissä ja sipulit lopussa, kun grillistä tullessa olivat jo sopivan pehmeitä.


5 viiriäistä
suolaa ja mustapippuria
oliiviöljyä
1 rkl brandya
2 dl kanalientä
timjamia
4 luumua

Kuivaa viiriäiset ja hiero niihin suolaa ja mustapippuria. Ruskista pannulla viiriäisiä oliiviöljyssä kauttaaltaan. Lisää brandy, kanaliemi sekä timjami ja hauduta kannen alla miedolla lämmöllä 20-30 minuuttia. Lisää loppuvaiheessa lohkotut luumut. Tarkista suola






maanantai 24. elokuuta 2015

Makea kurkkupikkelssi 2015


Varioin perinteistä makeaa ohjetta vähentämällä sokerin määrää ja lisäämällä suolaa. Samoin lisäsin chiliä ja valkosipulia ja jätin tillinlehdet pois kun ei niitä enää puutarhasta löytynyt. Reilun kahden kilon kurkkumäärällä purkitettavaa tuli noin kaksi ja puoli litraa. Tänään ei tietysti voi sanoa mitään lopputuloksesta, mutta pistän kommenttia jos meni ihan kiville. Mitä epäilen.

Kiinteät

2,2 kg avomaankurkkua
650 g sipulia
2 isoa valkosipulinkynttä
2 pientä tuoretta chiliä (trepadeira werner)
tillinkukintoja

Liemi

3 dl etikkaa
350 g sokeria
60 suolaa
1 rkl sinappijauhetta

Leikkaa kiinteät ainekset pieniksi suikaleiksi ja kuutioiksi veitsellä tai mandoliinilla. Kiehauta liemen osaset kattilassa ja kaada kiinteiden joukkoon. Lusikoi pikkelssi reikäkauhalla desinfioituihin purkkeihin, painele tiiviiksi ja täytä purkki liemellä. Sulje purkit tiivisti ja säilö kylmässä.

torstai 13. elokuuta 2015

Säilönnän aika (ja marjojen)


Juuri nyt, kun on puutarhasta tulee omaa ruokaa ja metsistä saisi noukittua marjoja talteen olisi myös paras aika säilöä. Kun vaan olisi aikaa. Meillä ylenpalttista säilömistä rajoittaa vielä (onneksi ja harmiksi) se, ettei kunnollista maakellaria ilmestynyt täksikään kaudeksi. Ehkä sitten 2016.


Kaupassa bongasin nättejä avomaakurkkuja, joita oli pakko pistää purkkiin sipulin, chilin, tillin kukintojen ja mustaherukanlehtien kanssa. Vaikka jääkaappi onkin pieni täytyy silti tehdä pieni annos myös makeaa kurkkupikkelsiä, josta sokeria voisi kyllä hiukan vähentää...



lauantai 1. elokuuta 2015

Haukea ja nuudelia



Viimeisin kuukausi on tullut syötyä todella tiiviisti kahta asiaa: timoa ja siikliä. Vaikka kesä on ollut hyötypuutarhurillisesti ihan syvältä, on peruna kasvanut todella hyvin. Tänä keväänä maahan laitettiin timoa, siikliä ja rosamundaa kutakin viisi kiloa ja vaikuttaa, että satoa tulee enemmän kuin riittävästi.

Perunasesongin keskellä kaivoin kaapista hiiliteräsvokkini, ja tein vaihteluksi nuudeleita. Mukaan pikapaistoin lihamyllyssä jauhettua haukea, joka toimi ruoassa hyvin. Huomanna sitten taas perunaa.




perjantai 24. heinäkuuta 2015

Siikachevice, verigreippiä ja fenkolia


Loistavaa ja raikasta kesäruokaa, koska ihminen ei tule toimeen pelkillä uusilla perunoilla. Edes kesällä.

1 siikafilee (200 g)
suolaa
1/2 fenkoli
1 tuore chili
2 valkosipulinkynttä
1/2-1 sitruunan mehu
1 verigerippi
tuoretta basilikaa
oliiviöljyä

Poista kalasta mahdolliset ruodot. Leikkaa kala sopiviksi suupaloiksi ja mausta suolalla reilulla kädellä.

Kuori verigreippi ja erottele hedelmälihat kalvoista. Pilko fenkoli, chili ja valkosipulit. Yhdistä ainekset ja purista joukkoon sitruunamehu.

Lisää kalat muiden ainesten kanssa ja anna marinoitua hetki. Silvo mukaan basilikaa juuri ennen tarjoilua ja lorauta päälle tilkka oliiviöljyä.

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Mustikkapannacotta


Pannacotta on klassinen italialainen jälkkäri, jossa kerma ja maito maistuvat omimmillaan ja johon tässä mustikat tuovat mukavasti hapokkuutta.

Kevensin perinteistä ohjetta käyttämällä puolet punaista maitoa ja vain puolet kermaa. Kahdella liivatteella jälkkäristä sai samettisen pehmeää, mutta jos kaipaa tosi jämäkkää tytinää, voi hyvin käyttää myös kolmannen liivatteen. Tai puolikkaan.

Perinteisen vaniljan sijaan voi kokeilla myös tonkapapua, jossa on paljon samoja makuja kuin vaniljassa, mutta lisäksi aavistus karvasmanteliaromia.

Tämän pannacottan tein Vapaan lehmän maidosta yhteistyössä Juustoportin kanssa. Kananmunaviidakossahan törmäämme luomun lisäksi vapaisiin, onnellisiin, virikkeellisiin, pirteisiin ja kivoihin kanoihin, mikä saa kuluttajan pään pyörälle. Määreviidakko ulottuu maitohyllyllekin: on (ja on ollut) kevyttä, luomua ja laktoositonta, vanhan ajan maitoa,  raakamaitoa, yömaitoa, ykkösmaitoa, pitkään säilyvää maitoa ja pidempään säilyvää maitoa sekä maitojuomaa. Nyt mukana on myös vapaan lehmän maito, joka sijoittuu luomun ja normimaidon väliin, sekä vaatimuksiltaan että hinnaltaan.

Mielikuvissa vapaa lehmä kirmailee ulos ja sisään mielensä mukaan. Käytännössä vapaus tarkoittaa sitä, että lehmät eivät vietä elämäänsä kytkettynä päästään parteen. Pihatossaan ne kulkevat vapaina ja osalla on ulkolumahdollisuus. Rehun joukossa ne syövät apilaa, mutta muuten rehu ei ole luomutuotettua.

Osalla Vapaan lehmän tiloista on ulkoilumahdollisuus, mutta kaikilla vielä ei ole. Kaikki vapaat lehmät ovat pihatossaan vapaita, eli millään Vapaan lehmän tilalla lehmät eivät ole kytkettyjä parteen kuin hoitotoimenpiteiden ajaksi.




2 dl Vapaan lehmän täysmaitoa
2 dl Vapaan lehmän kuohukermaa

60 g sokeria
1/2 vaniljatanko

2 liivatelehteä
tuoreita mustikoita

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen noin viideksi minuutiksi.

Mittaa maito, kerma ja sokeri kattilaan. Halkaise vaniljatanko ja raavi vaniljansiemenet irti veitsellä. Laita tanko ja siemenet mukaan kattilaan ja kiehauta.

Purista liivatteista ylimääräinen vesi ja sekoita ne kermaseokseen. Anna jäähtyä ja siivilöi annoskuppeihin. Anna pannacottan hyytyä jääkaapissa vähintään kolme tuntia.

Tarjoa tuoreiden mustikoiden kanssa.



perjantai 17. heinäkuuta 2015

Lohta, herneitä ja sherryä


Kuten makaronilaatikossa, tässäkään ruoassa ei ole grillausta kuin nimeksi - eli se on valmistettu grillissä, muttei todellakaan grillattu. Kala on paistettu valurautapannulla kaasugrillin sivupolttimolla. Samaan lopputulokseen pääsee tavallisella liedellä, mutta ulkogrillin ansiosta kaikki roiskuva rasva ja paistokäryt jäävät ulos.

2 lohimedaljongia
suolaa
oliiviöljyä
3 kesäsipulia
3 (tuoretta) valkosipulinkynttä
herneitä
kuivaa sherryä
tilliä
tuore chili
savustettua paprikaa (pimento)

Kuivaa kalat ja mausta ne suolalla. Kuumenna pannulla oliiviöljy  kuumaksi ja laita kalat paistumaan. Kun kalat ovat kypsyneet yhdeltä puolelta hyvin, käännä ne ja laita pannulle pilkotut sipulit ja valkosipulit. Paista hetku ja kaada pannulle kunnon loraus sherryä.

Kun kalat alkavat olemaan kypsiä lisää tilli, pilkottu chili ja ripottele päälle paprika. Tarjoa salaatin ja uusien perunoiden kera.

torstai 9. heinäkuuta 2015

Makaronilaatikkoa grillissä


Aika paljon muutakin voi grillata kuin makkaraa ja sisäfilettä - kuten vaikkapa makaronilaatikkoa. Tai semanttisesti olisi varmaan oikeampaa puhua makaronilaatikon valmistamisesta grillissä kuin grillaamisesta. Epäsuoralla lämmöllä hyvä grilli kun toimii halutessaan pitkälti samalla tavalla kuin tavallinen uuni. Kunhan muistaa pitää kannen kiinni jotta lämpö pysyy grillin sisällä.

Valmistin makaronilaatikon melko uskollisesti torino-makaronipussin kyljestä löytyvän ohjeen mukaan. Poikkeuksena lisäsin reilusti tuoretta rakuunaa, joka mielestäni sopii oivallisesti makaroonilaatikkoon.

Astianana käytin teräskasaria, jonka vuorasin leivinpaperilla välttääkseni pohjaan tarttumista. Kypsennyksen pointtina kuumentaa grilli riittävän kuumaksi, laittaa laatikko keskelle, sammuttaa keskipoltin ja pitää sivupolttimoissa tulta sen verran, että lämpötila pysyttelee grillin sisässä parinsadan tuntuvissa.

torstai 2. heinäkuuta 2015

Pikkelöityä ohdaketta ja kylmäsavustettua paistia



Tässä tämän kesän panokseni villiruokahortoiluun (joka ei vaan ole oma juttuni) pikkelöity ohdake. Ei mitään tajuntaa räjäyttävää, mutta aivan syötävää. Nuorimmainen kehitti näistä myös oman ruoan: kippelssiperunat eli keitettyyn uuteen perunaan tehdään viilto, laitetaan sisään ohdake ja kaadetaan päälle teelusikallinen etikkalientä.

- kuori ja pilko viisi nuorta noin puolimetristä ohdakkeen vartta
- keitä 1 osa vettä ja 1 osa etikkaa sekä suolaa, sokeria ja mausteita
- laita ohdakkeet desinfioituun purkkiin ja kaada kiehuva liemi päälle

Kuvassa lautasella on ohdakkeiden kanssa kylmäsavustettua naudan paistia. Olen kylmäsavustanut samalla kaavalla aiemmin sisäfilettä ja ulkofilettä, mutta paisti toimi aivan yhtä hyvin. Kylmäsavustukseen hankin monien epäonnisten omien kokeilujen jälkeen Marjan suosituksesta ProQ-kylmäsavugeneraattorin. Alla kaava pähkinänkuoressa.

AINEKSET:
Naudan paisti (773 g) kalvoista siivottuna, pitkittäin kahdessa osassa 
Cure: 55 g suolaa (curing salt), 20 g sokeria, 1 tl pimento

Hiero 1/3 curesta lihoihon ja laita tiiviiseen muoviastiaan (ei metalli) jääkaappiin. Kaada vuorokauden jälkeen lihasta valunut neste pois ja lisää 1/3 curesta. Toista vuorokauden jälkeen vielä kerran, niin että liha maustuu yhteensä kolme vuorokautta.

Huuhdo liha kevyesti ja kuivaa erittäin hyvin. Kylmäsavusta noin vuorokausi tai oman maun mukaan. Anna tekeytyä muutama vuorokausi. Liha säilyy harsokankaaseen käärittynä muovipussissa jääkaapissa helposti 6-8 viikkoa. Valkoinen home on jees, muun väriset ei (kuulemma).

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Kesäinen makkarakeitto


Vaikka kasvimaa pursuaa salaattia, tänään lihakeitto tuntui sään puolesta oikealta ruoalta: sopivan raskasta, suolaista ja lämmittävää. Kasvimaalta sai onneksi hyödynnettyä yrtit ja sellerin. Lihaliemi odotti jääkaapissa, kun viikonloppuna tuli keitettyä lampaan ribsejä (2 h keitto ja pinnat grillissä - sopiva mureus, mutta silti kovin rasvaista).

Kuulin vasta äskettäin jostakin termin kesäsipuli. En tiedä onko käsite vakiintunut, mutta ohjeessa se tarkoittaa juuri nyt kaupoissa myytäviä pieniä sipulinippuja, joissa on pienet kirsikkatomaatin kokoiset sipulit ja vihreät varret ja joista molemmat voi helposti syödä kypsentämättä sellaisenaan.

Ja muistilapunomaisesti itselle: chili oli lombardo, josta ensimmäiset palot tulivat syötyä jo kesäkuun alussa. Erittäin aikainen ja mieto laji.


300 g raakamakkaroita
650 g perunoita
1 punainen paprika
2 valkosipulin kynttä
oliiviöljyä
1 l lihalientä
2 kesäsipulia
varsiselleriä
suolaa
silolehtipersiljaa ja timjamia tai muita tuoreita yrttejä
1 tuore chili
limen mehua

Kuori ja paloittele perunat. Paista perunoita valurautapadassa oliiviöljyssä kovalla lämmöllä, kunnes ne saavat hiukan väriä. Nosta reikäkauhalla syrjään

Pese paprika. Pilko paprika ja valkosipulit ja kuullota padassa.

Kuumenna kattilassa liemi ja lisää perunat kiehuvaan liemeen. Keitä hetki ja lisää joukkoon paprikat ja valkosipulit sekä pilkotut kesäsipulit, varsisellerit ja suuri osa yrteistä. Anna porista kunnes perunat ovat sopivia. Mausta reilusti suolalla. (Keitossa harvoin on liikaa suolaa)

 Painele lihamassa ulos suolesta pieniksi palloiksi ja paista padassa kypsiksi.

Lisää keittoon lihat ja loput yrteistä sekä tuoretta chiliäsekä limeä maun mukaan.

torstai 11. kesäkuuta 2015

Yrttiset lihapullat


Nopeana itsereflektiona kirjoitettakoon, että pitkälle on tultu blogin alusta, kun tänne tuli kirjailtua melkein päivittäin kaikki mitä tuli syötyä. Nykyään kynnys on jotenkin korkealla. Että pitäisi muka olla jotenkin erikoista, että viitsisi kirjoittaa ja jakaa.

Oikeasti meillä syödään paljon muutakin kuin mitä blogiin päätyy. Arkista ja vieläkin arkisempaa. Sellaista, josta ei saa kivoja kuvia. Tänään tehtiin lihapullia. Seuraava postaus on ehkä makaronilaatikko.  


500 g lampaan- tai naudanjauhelihaa
2 keltasipulia
2 valkospiluin kynttä
oliiviöljyä
pari viipaletta kuivunutta leipää
1 rkl suolaa
mustapippuria
2 rkl pinjansiemeniä
1 muna
kourallinen tuoreita yrttejä (persiljaa, timjamia, oreganoa, minttua)

Leikkaa sipulit ja valkosipulit hienoksi, kuullota pannulla oliiviöljyssä ja jäähdytä. Hienonna leivät huhmareessa tai revi käsin paloiksi, jos eivät ole läpeensä kuivia.

Yhdistä kulhossa kaikki ainekset ja vaivaa käsin sekaisin tasaiseksi massaksi. Laita jääkaappiin tekeytymään noin tunniksi.

Muotoile taikinasta märillä käsillä pieniä palloja ja paista paistinpannulla parissa erässä pinta kiinni. Laita kaikki pullat pannulle ja kypsennä 200 asteisessa uunissa 6-8 minuuttia lihapullat loppuun.

tiistai 26. toukokuuta 2015

Paistettuja perunoita Intiasta


Sain Suolaa ja hunajaa -blogin Jonnalta Intiasta tuotua mausteseosta nimeltä Roopak Zeera Aloo Masala. Länsimaalaisena en pystynyt päättelemään nimestä muuta kuin, että viimeinen sana viitannee kirkkonummelalaiseen taajamaan. Purkin takaetiketissä oli onneksi käyttöohje intialaisille paistetuille perunoille, jotka maistuivat loistavasti tähtianiksella maustetun ankan kanssa.

Jos juuri kyseistä mausteseosta ei omasta hyllystä löydy, voi vastaavaa jauhaa itse yhdistämällä jeeraa, korianterin siemeniä, kuivattua chiliä, fenkolin siemeniä, maustepippuria, neilikkaa ja melkein mitä vaan mitä sielu antaa myöden.


3 tl mausteseosta
1 dl vettä
1/ 2 kg pernoita
2 rkl (ankan)rasvaa
pieni punasipuli ohuelti lohkottuna
silolehtipersiljaa


Sekoita mausteseos veteen.

Pese ja kuori (tarvittaessa) perunat. Keitä ne melkein kypsiksi. Lohko pienet puoliksi ja suuret neljään osaan.

Kuumenna rasva valurautapannulla hyvin kuumaksi. Paista perunoita muutama minuutti. Kaada maustevesi pannulle ja jatka paistamista kovalla lämmöllä, kunnes neste on suurimmalti osin haihtunut.

Lisää punasipuli ja silolehtiopersilja.

lauantai 23. toukokuuta 2015

Rapea fenkolisalaatti



Nappasin rapean fenfolisalaatin resepti melkein sellaisenaan hienosta tanskalaisesta ruokakirjasta Spis, joka on äskettäin käänetty englanniksi nimellä Cook. Bongasin kirjan kirjoittajan Mikkel Karstadin ja valokuvaaja Anders Schonnemannin alunperin instagramista. Kirja keskittyy skandinaavisiin raaka-aineisiin sopivalla hienostelulla, mutta kuitenkin suurimmaksi osin ihan toteutettavissa olevin reseptein.

Me nautimme salaatin perjantaikalan, eli tällä kertaa paistettujen ahventen kanssa.


8 ohutta viipaletta saaristolaisleipää

1-2 rkl oliiviöljyä

1 iso fenkoli
1/2 kurkku
ruohosipulia

3 rkl maustamatonta jugurttia

1 rkl hunajaa
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl karkeaa dijonia

1 rkl punaviinietikkaa
mustapippuria

Laita leivät uunipellille ja sivele oliiviöljy leipien pintaan. Paahda 175 asteisessa uunissa noin 8 minuuttia eli kunnes leivävät ovat rapeita. Jäähdytä.

Leikkaa fenkoli hyvin ohuiksi siivuiksi terävällä veitselä tai mandoliinilla. Kuori kurkku, halkaise ja poista siemenet lusikalla. Leikkaa ohuiksi siivuiksi. Yhdistä fenkolit, kurkku ja leikattu ruohosipuli kulhossa.

Sekoita kaikki kastikkeen ainekset ja tarkista maku. Lusikoi kastike salaattiin ja lisää murretut leivät juuri ennen tarjoilua.


tiistai 19. toukokuuta 2015

Vertaisryhmän tapaaminen


Viikonloppuna hieno joukko ruokabloggaajia tapasi kattomme alla viettäen illan ja yön syöden ja juoden.

 Harmittavasti moni ei päässyt mukaan ollessaan synnyttämässä, juoksemassa, vatsataudissa, tai estyneenä muuten vaan.


Tarjolla oli kesän kuuminta - tai vähintäänkin huoneenlämpöisintä - viiniboolia.


Raparperi - aikamme raaka-aine.


Sesongin väri: musta (ja tumman sininen)


Toisesta kerrasta syntyi perinne, joten tapaamme kenties samoissa merkeissä vielä uudestaan.